Minulla on Lunastaja!

"Katso, nytkin on minun todistajani taivaassa ja puolustajani korkeudessa." Job 16:9

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." Job 19.25

Velkaa on kertynyt paljon. Ja koko ajan sitä näyttäisi kasaantuvan lisää. Sitä helposti hätääntyy, kun näkee että on mahdoton niille tehdä itse mitään. Mutta silloin sopii muistaa se vanha sopimus; ottaa esiin tieto, kaivaa laatikon perukoilta tai tallelokerosta tarkasteltavaksi se tosiasia: Velka on maksettu! Viimeistä killinkiä myöten. Ei kylläkään minun toimestani. Eikä edes sen takia, että vastaisuudessa tuli ehkä luvattua olla uutta velkaa tekemästä. Eihän se aie edes pitänyt. Tuo Ihmeellinen Lunastajani maksoi koko elämäni velat! Se on niin käsittämätöntä. Voin "velkojat" lähettää Jeesuksen luo. Ja mennä sinne itsekin.

Katso! Katso nyt! Tuossa hän on!

Tuijottaminen sallittu - ja jopa toivottavaa? On se tässä tapauksessa! Kannattaa mennä lähemmäksikin paremmin nähdäkseen. Jopa kosketusetäisyydelle...

"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!"  Joh. 1:29

Katso! Näetkö? Siinähän Hän on! Siinä pelastus! Mennään lähemmäksi katsomaan.

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2 Kor. 3:18

Jumalan turvateltta

"Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle." Ps 27:5

Sinä kuulet tuulen ulvovan. Voit nähdä sen vaikutuksen; käyhän se rajusti teltan seiniin vavisuttaen ja pullistellen teltan kankaita. Mutta sinuun se tuuli ei käy. Sisällä teltassa olet turvassa myrskyn vaikutuksilta, vaikka sen riehuminen on silmin ja korvin havaittavaa. Jumalan turvateltta ei kaadu. Sitä ei vie myrsky mennessään, vaikka se kuinka ulvoisi ympärillä.

---
Jumalan suojasta meille voi käyttää erilaisia sanoja. Minua puhutteli tänä aamuna teltta.

"Sanokaa hätääntyneille..."

"Sanokaa hätääntyneille sydämille: "Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne!..." Jes. 35:4

Kun Jeesus ei halunnut kuunnella?

"Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan sanoi synagoogan esimiehelle: 

"Älä pelkää, usko ainoastaan." Mark. 5:36

Toiset tulivat sanomaan Jeesuksen seurassa olevalle, hädissään olevalle avunpyytäjälle, että mitä enää apua pyydät? Ei se enää mitään hyödytä. Sellaisia puheita Jeesus ei halunnut kuunnella.

Suuret voimat kyseessä!

"...eikä kukaan kyennyt häntä hillitsemään." Mark. 5:4

Kyseessä oli riivattu mies, jota oli yritetty hillitä pitämällä häntä kahleissa. Aina hän kuitenkin oli rikkonut kaikki kahleensa. Nyt mies eleli vuorilla ja haudoissa "huutaen, ja runnellen itseään kivillä." Mies oli täynnä jotain voimaa ja sentähden häntä ei kyetty hillitsemäänkään. Mutta kun Jeesus tuli, kohtasi mies, tai se mikä hänessä asusti: "Legio, on minun nimeni, sillä meitä on monta.", paljon suuremman voiman, jolla oli valta kaikkien muiden voimien yli. Tuo voimallinen oli Jeesus. Hän käski saastaisen hengen lähteä miehestä ja sen oli toteltava Jeesusta. Ennen minkään kiinnipitelemätön riivattu mies istui kohta täysissä järjissä ja puettuna toisten joukossa.

Mitä tällä tahdoin sanoa? Minulle tuli mieleen Pyhä Henki...

"Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä." 2 Kor. 4:7

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Mikä riittää

Kun minä katson tekemättömiä töitäni, Sinä kehotat minua katsomaan siihen, mikä riittää;
siihen, jonka Sinä teit. Se riittää.

"...mutta yhden minä teen:
 unhottaen sen, mikä on takana,
 ja kurottautuen sitä kohti,
 mikä on edessäpäin,
 minä riennän kohti päämäärää,
 voittopalkintoa..." Fil. 3.13-14

"Voittopalkintoa"  - tämmöiselle!

Mutta Sinä tahdoit jakaa

saavutuksesi kanssamme.

Tahdoit meidänkin saavan iloita voitostasi.

Meidänhän tähtemme

Sinä siihen "kisaan"

suostuitkin -

ja voitit.

Pelokaskin saa tulla

Nainen oli peloissaan. Hän hiippaili Jeesuksen perässä, sillä hänellä oli aikomus päästä koskemaan Jeesusta. Väkijoukko puristi häntä, mutta nyt hän oli päässyt kosketusetäisyydelle. Hän sai siinä tungoksessa hipaistua Jeesuksen viitan tupsuun.  Mutta sitten nainen pelästyi, sillä Jeesus kääntyi äkisti ja alkoi kysellä, kuka häneen koski? Ympärillä olevat ihmettelivät moista kysymystä. Koko ajanhan joku oli kiinni hänessä. Mutta Jeesus ei tyytynyt siihen vastaukseen. Nainen tiesi, että Jeesus tarkoitti häntä. Lopulta hän tuli pelokkaana esiin. Ja sai kuulla Jeesuksen suusta:

"Tyttäreni, ole turvallisella mielellä; sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi."  Matt. 9:20

Kiinni Hänessä!

Saan ajatella, että olen Sinussa kiinni lujemmin säikein, kuin mikään voi missään ikinä olla. Se säie,  sinun rakkautesi säie, näyttää hyvin ohuelta, koska usein en havaitse sitä ollenkaan, mutta se on kaikista vahvin säie. Se pitää meidät jatkuvasti kiinni Sinussa, oli elämässämme mitä tahansa.

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39


Se rakkaus kestää kaikki myrskyt. Se jaksaa pitää meistä kiinni, kun me väsymme. Syyllisyytemme ei voi nirhata sitä poikki.

Samassa veneessä!

Tuo otsikon ajatus jäi päällimmäisenä mieleeni illalla lukemastani hartauskirjan tekstistä.

"Niin he menivät ja herättivät hänet sanoen: "Herra auta, me hukumme". Matt. 8:25

Lukemani teksti tuntui lohdulliselta. Hän on mukana siinä myrskyssä. Hän tietää, mitä pitää tehdä. Meidän ei tarvitse olla siinä yksin, vaikka siltä tuntuisikin, että Hän vain nukkuu, eikä mielestämme kenties välitä hädästämme. Kyllä Hän välittää. Hän tyynnytti senkin myrskyn, jolloin opetuslapset järvellä olivat peloissaan ja Jeesus vain nukkui. Mutta Jeesus tiesi, ettei ollut mitään todellista hätää, koska Hän oli siinä - valmiina auttamaan.

Meistä saattaa tuntua joskus siltä, (niinkuin minusta silloin, kun piirsin tuon kuvan,) että pidämme rystyset valkeina kiinni veneen laidoista, ja  olemme yksin keikkuvassa veneessä. Mutta emme me ole yksin. Kyllä se Mestari kuitenkin on siellä mukana, vaikka me emme juuri nyt näkisikään häntä.

Tänä aamuna minulla alkoi soida mielessä pätkä laulusta: "...Älä pelkää, usko ainoastaan. Ajallansa kaikki selviää..."  

Eilisen rohkaisevia jakeita

Näitä jakeita luin eilen hartauskirjoista. Niistä ilahduttivat minua. Toivottavasti sinä saat niistä iloa tänään.

"Mutta Hanna vastasi ja sanoi: "Ei herrani, minä olen murheen raskauttama vaimo; viiniä ja väkijuomaa en ole juonut, vaan minä vuodatin sydämeni Herran eteen. ...  Eeli  vastasi ja sanoi: "Mene rauhaan, Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä olet häneltä pyytänyt." 1 Sam. 1:15,17

"Kunpa pyyntöni kuultaisiin!..." Job 6:8 KR-92

"Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret..." 5 Moos. 33:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Korva - kuuleva korva!

"Katso, ei Herran käsi ole liian lyhyt auttamaan eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan..." Jes. 59:1

Minulla on pieni korvaongelma.  Aamulla sitä  miettiessäni menin katsomaan Wislöffin rukouskirjasta mitä kirja tälle päivälle tarjoilisi. Siellä oli tuo ylläoleva jae.

Jatkoin mietintöjäni. Voinko rukoilla Jumalalta apua asiaan, johon on inhimillistäkin apua tarjolla? Onko Hän vasta viimeinen apu? Eikö Hän ole kuitenkin ensimmäinen ja viimeinen! Asian, oli se sitten mikä hyvänsä, kuinka pieni tai suuri tahansa, voi tuoda hänelle kaikissa vaiheissaan! Niinpä siis minäkin saan asiani tuoda, Isän eteen, ja hän sitten päättää kuinka asiani kanssa toimii.

Katsoinpa vielä Wislöffin Levähtää vähän kirjastakin, mikä siellä on jakeena tälle päivälle:

 "...laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala." 2 Kor. 1:3

"...asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job. 35:14

Hyvää ystävänpäivää:)

Et ole yksin.

Jeesus ainakin on rinnallasi, vaikka ketään muuta ei olisi.

Hän kantaa meitä joka päivä!

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps 68:20

Vaikka meistä ei tuntuisi niin, hän eí saata jättää meitä yhtenäkään päivänä. Aivan jokaisena päivänä Hän kantaa meitä. Tänäänkin.

"Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva." Ps 46:2

Siunattua päivää sinulle!

Käsittämätön rakkaus!

"Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme, joka korkealla asuu, 

ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?

Hän, joka tomusta nostaa alhaisen, korottaa loasta köyhän,

asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle..."

Ps 113:5-8

Sitä rakkautta ei millään meinaa käsittää. 

Se on rakkaus, joka jätekasasta etsii sinne kadonneen;

risan, likaisen, ruman - rakkaaan!

Joku sanoisi: "Mitä tuommoista sieltä kaivelet? 

Pois joutaisi mokoma."

Mutta vastaus kuuluu: "Tämä on minulle niin rakas!"

Vaikea sellaista on käsittää.

Sellainen Sinä olet.

Niin paljon rakastava!

ISÄ.

MEIDÄN.

JOKA OLET.

Siinä valmisteltiin jotain isoa... pääsyn päivää!

Getsemanessa Jeesuksella oli vaikeaa. Häntä kauhistutti kaikki se, minkä hän tiesi edessään kohta olevan. Hän halusi lähimmät opetuslapsensa - ystävänsä - lähelleen; että he valvoisivat siinä lähellä sillä aikaa kun hän rukoilisi. Vain kolme heistä sai olla läsnä siinä Jeesuksen rukoillessa ahdistuksessaan. Mutta hänen lähimpänsä nukkuivat...

Jeesus rukoili kolme kertaa, että tulevat ahdistuksen hetket otettaisiin pois. Mutta vaikka häntä kauhistutti kaikki se edessä oleva, sitä hän ei tahtonut, että hänen halunsa vapautua siitä kaikesta menisi Isän tahdon yli, vaan: "ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä." Matt. 26:39

Jeesus tahtoi Isän ja hänen suunnitelman meidän syntiemme sovitukseksi tapahtuvan, vaikka se oli hänelle aivan hirveää. Hän kuitenkin rakasti Isää. Ja hän rakasti meitä. Niin paljon, että halusi tehdä sen kaiken meidän edestämme, meidän hyväksemme. Meidän hyväksemme! Mieti, mitä se sinullekin merkitsee. Syntiesi rangaistuksen suoritti toinen...

Ehkä joku sanoo mielessään tätä lukiessaan, että väärä vuodenaika, ei vielä ole pääsiäinen. Mutta, pääsiäinen oli, ja on, pääsyn päivä. Ja sellainen "pääsyn päivä" voi se olla kenelle tahansa tämäkin päivä, jos annat Jeesuksen sanoa sinulle: Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut. Mene rauhaan.

"Ja katso, hänen tykönsä tuotiin halvattu mies, joka makasi vuoteella. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: "Poikani, ole turvallisella mielellä; sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi." Matt. 9:2

Sillä halvaantuneella ei liene itsellään ollut uskoa juurikaan, vaan hänen toverinsa toivat hänet Jeesuksen luo...

Tarpeellista on vähän, tai yksi ainoa

"Mutta Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."  Luuk. 10:41-42

"Sillä joka antaa teille juodaksenne maljallisen vettä siinä nimessä, että te olette Kristuksen omia, totisesti minä sanon teille: se ei jää palkkaansa vaille." Mark. 9:41

Ja vanhempi käännös sanoo saman kohdan näin: "Sillä kuka ikinä juottaa teitä vesipikarilla minun nimeeni, että te olette Kristuksen, totisesti minä sanon teille: ei hän suinkaan kadota palkkaansa." Mark. 9:41 Biblia 1776

"Ja kuka hyvänsä antaa yhdelle näistä pienistä maljallisen kylmää vettä, hänen juodaksensa, opetuslapsen nimen tähden, totisesti minä sanon teille: hän ei jää palkkaansa vaille." Matt. 10:42


Varmaan ihan arkielämässä,  monelle naisihmiselle varsinkin, on tuttua ne ajatukset, kuinka olisi tarvinnut/halunnut tehdä paljon enemmän, kuin se mitä kuitenkaan aikaan sai. Me kaavailimme yhtä ja toista tarpeelliseksi katsomaamme, mutta emme sitten ehtineet, jaksaneet, halunneet, tai jotain muuta... ja niin jäi valmistelumme kovin vajaaksi siitä, mitä aioimme - saati sitten siitä, minkä aivan tarpeelliseksi olimme ajatelleet. Ehkä meille tekemisissämme monin tavoin vajaaksi jääneille, Jeesus tahtoo kuiskata juuri tämän: "...tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa."  Jeesus sanoo sen riittävän. Eikö se siis riittäisi meillekin...

Tunteet on sallittuja

"... tuli aina rukoilla eikä väsyä." Luuk. 18:1

Ei Jumala ole kieltänyt meiltä väsymisen tunnetta. Saamme aivan varmasti hänelle kertoa senkin, jos olemme väsähtäneet siihen, että jo kauan olemme rukoilleet ja odottaneet. Saamme tuntea väsymystä. Mutta odotamme ja rukoilemme silti. Vaikka se olisi vain väsynyttä huokausta tai sitä "pelkkää" toivomista. Sekin on odotusta. Niinkin voi olla, että välillä meistä tuntuu ettemme enää edes odota mitään. Mutta ehkäpä kohta taas huomaakin, että kuitenkin huokailee Jumalan puoleen, odottaa Häntä kuitenkin!

Ehkä voisi sanoa, että rukous on myös riippumista kiinni siitä toivosta, että rukoukseni kuitenkin kuullaan. Mutta jos tietoisesti päätän, että Jumalalta en enää odota mitään, niin silloin......kin voi palata vielä Jumalan luo. Vaikka vain itkemään. Vaikka vain olemaan Hänen lähellään. Hän ymmärtää meitä kyllä ja tahtoo, että olemme Hänen luonaan.

"...hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska
hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:25

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, 

he kohottavat siipensä kuin kotkat.

 He juoksevat eivätkä näänny,

he vaeltavat eivätkä väsy."

Jes. 40:31

"Siinä tuli krisititty ja meni ohitse!"

Otsikko on pala Wislöffin rukouskirjasta. Siinä oli tänään minua puhuttelevaa tekstiä tästä jakeesta:

"Niin vaelsi sattumalta eräs pappi sitä tietä 

ja näki hänet ja meni ohitse."

Luuk. 10:31

Wislöffin tekstissä oli siitä, että saatamme kauhistella sitä, että pappi menee ohi. Mutta emme kenties huomaa, että sana soveltuu meihinkin. "Tiellämme tapaamme monta, jotka ovat joutuneet ryövärien käsiin - ihmisiä, jotka tarvitsevat apuamme. Toisinaan kuljemme niin nopeaan ja meillä on niin kiire, ettemme edes huomaa heitä. Usein näemme heidät ja kuitenkin kuljemme kylmin sydämin eteenpäin." Wislöff kirjoittaa siitäkin, että voimme puolustautua erinäisin syin. Mutta syy on pohjimmaltaan kuitenkin se, että "meiltä puuttuu rakkautta."

Mekin saatamme kohdata jonkun. Meitä kehoitetaan kulkemaan avoimin silmin ja pysähtymään auttamaan. Avuntarvetta voi olla hyvin monenlaista. Onko se joku mummo tai pappa kaupassa, joka ei löydä etsimäänsä? Vai tarvitsisiko joku kuuntelijaa? Mutta ennenkaikkea; ettemme jättäisi kertomatta jollekulle kaipaavalle sydämelle sitä, että Jeesus rakastaa häntä, ja on hankkinut hänellekin vapautuksen...

Minä itse tunnen kehnouteni kaikessa tässä. Minun ei ole helppo käydä puheisiin ihmisten  kanssa, saati sitten käydä minkäänlaiseen hommaan, joka ei ole minun. Auttakoon meitä itsekutakin kuitenkin Herra itse, auttamaan toista tiellä, mikäli sellainen ihminen, tai tilanne, eteemme tulee.

Ettei meistä tarvitsisi sanoa: "siinä tuli krisititty ja meni ohitse!"

"Mutta kun eräs samarialainen, joka matkusti sitä tietä,

 tuli hänen kohdalleen ja näki hänet, niin hän armahti häntä.

Ja hän meni hänen luokseen ja sitoi hänen haavansa 

ja vuodatti niihin öljyä ja viiniä, pani hänet juhtansa selkään

 ja vei hänet majataloon ja hoiti häntä.

Ja seuraavana aamuna hän otti esiin kaksi denaria ja antoi majatalon isännälle ja sanoi: 

"Hoida häntä, ja mitä sinulta lisää kuluu, sen minä palatessani sinulle maksan."

Luuk. 10:33-35

Sillä pysähtyneellä samarialaisellakin saattoi olla kiire omille asioilleen. Hänellä oli ehkä myös pelkonsa, jos rosvot hänenkin kimppuunsa hyökkäisivät. Ehkä hän koki myös suurta arkuutta käydä käsiksi vieraaseen ihmiseen, vieläpä niin pahoin loukkaantuneeseen. Kuitenkin hän teki mitä osasi ja voi.

Siunatkoon sinua tänään Herra!

Hänelle ei mikään ole hämärää tai epäselvää

Ihmisen elämässä saattaa olla paljonkin hämäriä tai pimeitä kohtia, joista emme osaa sanoa, mitä kaikkea ne pitävät sisällään. Ja emme ehkä edes tiedä, mistä ne kaikki saivat alkunsa. Voi olla niin kipeitä kohtia, ettei niihin voi edes koskea.

Rakas sielu, Jumala tuntee ne kaikki hyvin tarkkaan! Hänelle ei ole niissä mitään epäselvää; ei hämärää, eikä pimeää. Hän tuntee salaisimman kipusikin. Hän tietää aivan tarkkaan, mistä ne ovat alkunsa saaneet; mistä ne ovat saaneet kasvuvoimansa, tullakseen sellaisiksi, niin kipeiksi, kuin ne nyt ovat.

Sinä et näe eteen, etkä taakse, kovinkaan pitkälle. Ja senkin mitä näet, voi olla jokin sekoittanut väärin näkyväksi. Mutta tiedä se, että Jumala näkee sinun koko elämäsi, alusta sen loppuun asti, kaikkine yksityiskohtineen, tapahtumineen, ihmisineen, niin tarkasti kuin se olisi juuri nyt tässä. Eikä hän näe vain sitä hetkeä, vaan hän näkee asian ja elämäsi kaikkien vaiheiden juuret. Hän näki jo vanhempasi ja heidän hämärät ja pimeät kohtansa. Kaikki on hänelle täysin selvää. Sinä saat rauhoittua.

"...ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1 Joh. 3:19-20

"Katsokaa, minkäkaltaisen rakkauden Isä on meille antanut,

että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi,

joita me olemmekin..."

1 Joh. 3:1

"...olemme Jumalan lapsia, eikä vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on." 1 Joh. 3:2

---
Laitoin tähän poikkeuksellisesti monta kuvaa...

Sinä tunnet minut!

"...eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne."  Ps 103:16

"Mutta sinä, Herra, tunnet mnut..." Jer. 12:3

"Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut." Ps 139:16


---
Tästä voit halutessasi  katsoa jutun, mistä mietteistä nämä jakeet mieleeni tulivat:
https://vaaranlaella.blogspot.com/2020/02/vanhoilta-asuinsijoilta.html