lauantai 5. joulukuuta 2020

"Täydellistä toimintaa"?

Kuka meistä tekee täydellisiä tekoja? Ei kukaan. Huomaammehan jatkuvasti itsessämme sen, että emme todellakaan tee täydellisiä tekoja! Mutta tulin lukeneeksi tänä aamuna joitakin jakeita, joissa tästä asiasta puhutaan, josko niistä jotain uudenlaista näkökulmaa saisimme:

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona sitä, että joudutte moninaisiin kiusauksiin ja koettelemuksiin, tietäen, että teidän uskonne kestävyys kiusauksissa ja koettelemuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Kärsivällisyys tuottakoon täydellistä toimintaa, että olisitte täydellisiä ja eheitä, ettekä missään asiassa vajaita." Jaak. 1:2-4 JKR

"Mutta rauhan Jumala, joka on kuolleista nostanut hänet, joka iankaikkisen liiton veren kautta on se suuri lammasten paimen, meidän Herramme Jeesuksen, hän tehköön teidät kykeneviksi kaikkeen hyvään, voidaksenne toteuttaa hänen tahtonsa, ja vaikuttakoon teissä sen, mikä on hänelle otollista, Jeesuksen Kristuksen kautta; hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen." Hebr. 13:20-21 KR -33/-38

Vielä ollaan kovin vajaita ja tarvitaan sitä, että kasvaisimme Häneen. Helposti sitä ajattelee, että ne täydelliset teot, täydellinen toiminta, pitäisi ikäänkuin itse itsestään puristaa esiin. Ei se niin mene. Eikä se tapahtune hetkessä, vaan on meissä pidempi prosessi. Jumala lähettää niitä kärsimyksiä ja koettelemuksia, jotka kasvattaa meitä kaikkeen siihen, mitä hän meistä tahtoo. Nuo tuollaiset "täydellisen teon" jakeet voivat olla ahdistavaa luettavaa, jos katselemme vain omia aikaansaannoksiamme ja niiden selvää puutetta. Mutta eikö tuo puolestaan ole lohdullinen näköala tähän asiaan, että "hän tehköön teidät kykeneviksi".  Valmiita ei olla vielä, koko elinikä täällä menee opiskellessa... 

"tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynnä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on." Ef. 4:12-16 KR -33/-38




Ole siunattu tänäänkin!



4 kommenttia:

  1. Hieno kuva! Onneksi niitä täydellisiä tekoja ei tarvitse puristaa itsestään. Koettelemukset kasvattavat meitä, niin ikäviltä kuin ne tuntuvatkin... ja Jumala tosiaan tekee meidät kykeneviksi siihen, mitä haluaa meidän tekevän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oltaisiinkin aivan hukassa ja täysin toivottomia, jos itsestään pitäisi voima ja kykenevyys kaikkeen löytää. Onneksi se kaikki onkin lahjaa:)

      Poista