Kuin suuren saaliin saanut...

Otsikon ajatus olivat tänään psalmissa 119, jae 162. Siinä riemuittiin Jumalan puheesta kuin olisi saatu ilo suuresta saaliista!

Mutta olipa myös kertomus siitä miehestä (Luuk. 8:26-39) jota kaikki pelkäsivät; hänestä, joka jouduttiin sitomaan, ja joka kuljeskeli ilman vaatteita. Jotenkin nyt tuli mieleen, että jonkun poika oli hänkin. Ei kerrota, oliko hänen omaisiaan, esim. vanhempiaan  elossa. Mutta jos oli; suru, huoli ja häpeä pojan puolesta oli suuri. Tekihän poika kummallisia asioita ja oli kaikin mahdollisin tavoin outo, pukeutumisasiaa myöten...

Mikä lie ollut syynä, että hänestä tuli se, mikä hänestä tuli: kaikkien karttama häirikkö. Emme tiedä mitä hän teki, mutta lopulta paikkakuntalaisten hermot olivat niin kireällä, että järjestettiin porukka pistämään mies kahleisiin. Mikä valtava suru, häpeä ja itkun ja rukousten aihe  vanhemmille, ja muille läheisille, jos oletamme että he olivat sitä kaikkea pojan elämää läheltä seuraamassa. 

Mutta jonkun joka tapauksessa piti ruokaakin hänelle tuoda, kun hän kahleissa oli. Ruoantuojat saattoivat tulla itkien, ja saivat kaiketi lisää itkun aihetta kun raivopäinen vangittu kaikkia luultavasti solvasi mitä kauheimmin sanoin - kunnes lopulta karkasi kaikista kahleistaan ollen taatusti vaarallinen. Olihan hän riivaajan, tai tarkemmin sanottuna: riivaajien - vallassa,  ja äänitorvi. Ne antoivat miehelle uuden nimenkin: "Legioona", sillä niitä oli niin monta. (Käyttämäni teksti* selvensi vielä asiaa kertomalla, että se oli 6000!) 

Mutta sitten tapahtui se suuri ihme: mies - ja hänessä ollut riivaajien legioona kohtasi voittajansa: Jeesus tuli vastaan. Ja riivaajatkin tunnistivat hänet siksi, joka hän oli: "Mitä sinulla on minun kanssani tekemistä, Jeesus, Jumalan, Korkeimman, Poika?" 

Ja tapahtui, että Jeesus vapautti miehen kaikista painoistaan, kaikista riivaajista. Miehestä tuli kuin kuka tahansa normaali mies. Joku/jotkut järjestivät hänelle vaatteet päälle ja ne yllä hän istui Jeesuksen jalkojen juuressa. Hän halusi varmaan aina pysyä Jeesuksen kanssa. Mutta mitä Jeesus sanoi? Hän käski miehen mennä omaistensa luo ja kertoa mitä hänelle oli tapahtunut; mitä Jumala oli hänelle tehnyt. 

Voi mikä ilo syntyi hänen kotonaan! Siellä taatusti riemuittiin - kuin suuresta saaliista!🙂

----

Yksi tälle päivälle myös merkitty lukukohta oli jakeita psalmista 64. Siellä oleva jae 6 (tai joissain jakeeksi 5 merkitty) tuntuu sopivan myös tähän: 

"Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemne. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä kuin tuuli."  

Ne "tuulet" heitteli sitä miestä, ne heittelee meitä, mutta Jeesus on Vapauttaja yhä!

  ✝️  Siunausta päivääsi! 

---

* Helsingin ortodoksisen  seurakunnan Päivän sana:

https://www.hos.fi/paivan-sana/

Voiko aivan kaiken...?

Nouseeko sinunkin sydämestäsi kysymys: "Voiko aivan kaiken, voiko tämänkin asian/asiat tuoda sinun eteesi? "

Olisiko sinullekin vastaukseksi tämä Sana:

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme. (sela)" Ps. 62:9 KR-92

Usein vihollinen, se suuri valehtelija, varmaan tahtoo vakuuttaa meille omaa "totuuttaan", suurta valhetta, että ei sinun sitä tai tätä asiaa pidä Jumalan eteen viedä, vaan sinun tulee se  itse osata ratkaista. 

Mutta Jumala se on, jolla on kaikkien asioiden ratkaisun avaimet!

Jumalan armosta kutsuttuja!

Tavallaan tämä on vieläkin sitä kadehtimisaihetta. Eilen katsoimme yhden ihmisen haastattelun. Hän oli mies, joka palveli Jumalaa. Jumala oli häntä johdattanut ja hän oli saanut olla Herran käytössä. Se katseluhetki toi jälleen pohdintaan omat asemapaikat, jotka ovat erilaisten ongelmien kanssa tahimista. Sitä kysyy itseltään, ja Jumalalta, teimmekö me jotain väärin? Ja pyytää anteeksi, jos niin teimme. Vai emmekö ymmärtäneet oikein, emmekö kysyneet sinun neuvoasi, emmekö ymmärtäneet ohjeitasi, emmekö tahtoneet tehdä ohjeittesi mukaan, jne. Olivatko ne toiset niin paljon parempia sotilaita, että heille saatoit antaa monenlaisia tehtäviä? Sellaisia kysymyksiä nousee mieleen. Sotilaita tosin on erilaisia, eikä kaikille sovi samat tehtävät. Ja erilaisia ihmisiä tarvitaankin, kun tarjolla on paikkoja joka lähtöön.

Mutta, millä perusteella paikkoja jaetaan? Se on Jumalan päätös ja perustelut hänen tiedossaan. Olivatko vaikka Jumalan suuret miehet, kuten  Abraham, Paavali tai Mooses,  Jumalan silmissä niin paljon parempia ihmisiä kaikin tavoin, että Jumala sen takia otti heidät niin voimallisesti  käyttöönsä?

No, Mooses oli vuosikymnenten pakomatkalle lähtenyt tappaja... Mutta myös Jumalan jo alusta alkaen omiin tehtäviinsä suunnittelema.  Entäpä Paavali? Hän vainosi ja laittoi vankilaan Jeesukseen uskovia... Mutta oli myös Jumalalle valittu ase - kun oikea aika koitti. Ja Aabraham sitten... Hänestä ei mainita mitään erityistä ennen matkalle lähtöä. 

Pääsyy kaikkien näiden Jumalan miesten kutsumiseen oli Jumalan armovalinta! Toki Jumala tiesi, kuka mihinkin sopii, mutta asia oli niin, että Jumala päätti kutsua, ja varusti sitten. Ja niin se on yhäkin. Kutsuu kenet tahtoo. Ja mihin tahtoo. Olkoon se sitten näkyvä, tai hyvin hiljainen ja vaatimaton paikka. Kaikki on armosta.

Jakeet olivat tälle päivälle merkittyjä...

"Herra katsoo niihin, jotka häntä palvelevat, niihin, jotka panevat toivonsa Herran armoon." Ps. 147:11 KR-92

"On selvää, ettei kukaan tule Jumalan silmissä vanhurskaaksi lakia noudattamalla, sillä uskosta vanhurskas saa elää." Gal. 3:11 KR-92

Omalla paikalla... - Runo kateudesta

Sillä omalla paikalla

olisi tarkoitus olla.

Vaan usein kadehtien katson,

miten hyvä tuolla toisella on olla.

Oma paikkani niin tylsältä

ja väheksyttävältä tuntuu.

Miksi minä en muuta saanut,

vieläkö saada voisin,

mun mieleni kysyy.

Vaan ymmärrän sitten,

kullakin oma paikkansa.

Ja lakkaan kadehtimasta:)

Olin lukenut juttua runokirjan tehneestä naisesta. Ja kauniita korttejakin hän oli tehnyt. Ja kuinka ollakaan, eikös vain se kateuden kärpänen minua puraissut. Siitä siis minun runoni syntyi, kateuden pistoista. Miten helppo onkaan ruveta kadehtimaan toisia, vaikka ei yhtään tiedä, millaista toisella voi olla. Samalla voi unohtaa senkin, että omaa itseäkin voi joku jollain osa-alueella kadehtia. Helposti näkee, mitä kivaa toisella ehkä on, eikä huomaa olla iloinen ja kiitollinen siitä, mitä itse on saanut. Mikään ei ole sattumaa. Jumalalla on suunnitelmat meitä jokaista kohtaan, ja Hän antaa meille itsekullekin sen, mitä parhaaksi katsoo. 

Kirkkaaseen aamuun

Mikä ilo, kun saa kerran herätä

kirkkaaseen aamuun.

Pois on kaikki pimeä ja synkeä,

kaikki painava.

Iloa täynnä on sydän, 

riemua täynnä suu.

On ilo nähdä, 

Jumalan kukkivat puut.

Heräsin tavallista myöhempään. Oli ilo nähdä, että ulkona oli valoa, ei pelkkää mustaa pimeää. Se toi mieleeni ajatuksen siitä, miten ihana tulee joskus olemaan herääminen uuteen Taivaalliseen aamuun. Silloin ei ole enää ikinä pimeää, ei mitään painoja ja murheita. Silloin saamme olla aina Herran kanssa, ihastella yhdessä kaikkea kaunista.

Lähetettyjä, lähettiläitä...

Luin tänä aamuna jakeita useammasta paikasta, mutta niissä  tuntui monissa olevan yhdistävä tekijä. Niissä puhuttiin eri tavoin lähetetyistä  lähettiläistä. Moisesta sanasta tulee väistämättä mieleen myös sana suurlähettiläs. Eri maillahan on omansa. Mutta emmekö mekin ole eräänlaisia suurlähettiläitä - Taivaan Kuninkaan lähettämiä! Ja jos sana suurlähettiläs tuntuukin omalta kohdalta liian suurelta, niin ollaan ainakin pienempiä lähettiläitä sitten, kukin omalla paikallaan ja tavallaan.

Mutta nyt niihin kohtiin, joihin tänä aamuna huomioni kiinnittyi.

"Minä Paavali, apostoli, joka en ole saanut virkaani ihmisiltä enkä kenenkään ihmisen välityksellä vaan jonka ovat apostoliksi asettaneet Jeesus Kristus ja Isä Jumala, joka herätti hänet kuolleista...   Teen teille selväksi veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmismielen mukainen. Enhän minä ole sitä ihmisiltä saanutkaan, eikä kukaan ole sitä minulle opettanut, vaan sain sen, kun Jeesus Kristus ilmestyi minulle... Mutta Jumala, joka jo äitini kohdusta oli valinnut  minut ja armossaan kutsui minut työhönsä, näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle, jotta lähtisin julistamaan vieraille kansoille sanomaa hänestä. Silloin en kysynyt neuvoa yhdeltäkään ihmiseltä." Gal. 1, 11-12,15-16 KR-92 

(Mitähän lue Paavalin äiti tykännyt poikansa saamasta tehtävästä ja ylipäätään hänen urakäänteistään?)

"Kun Jeesus oli puhunut kaiken tämän heille kansan kuunnellessa, hän lähti Kapernaumiin. Erään sadanpäällikön palvelija oli kuolemansairaana. Sadanpäällikkö piti palvelijaa suuressa arvossa, ja kuultuaan Jeesuksesta hän lähetti juutalaisten vanhimpia pyytämään, että Jeesus tulisi ja pelastaisi palvelijan hengen... Jeesus lähti heidän mukaansa. Mutta kun hän jo oli lähellä taloa, sadanpäällikkö lähetti ystäviään tuomaan hänelle sanaa: "Herra, älä vaivaa itseäsi. Minä en ole sen arvoinen, että tulisit kattoni alle. En pitänyt itseäni senkään arvoisena, että olisin tullut sinun luoksesi. Käske, niin palvelijani paranee. Minä itsekin tottelen toisten käskyjä ja komennan omia sotilaitani. Kun sanon sotilaalle: 'Mene', niin hän menee, tai toiselle: 'Tule', niin hän tulee, tai palvelijalleni: 'Tee tämä', niin hän tekee." Jeesus hämmästyi näistä sanoista. Hän kääntyi perässään tulevan ihmisjoukon puoleen ja sanoi:  "Kuulkaa, mitä sanon: tällaista uskoa en ole tavannut edes Israelin kansan keskuudessa." Kun Jeesusta vastaan lähetetyt miehet palasivst taloon, he tapasivat palvelijan terveenä." 

Luuk.7:1-3, 6-10 KR-92 

(Sadanpäällikkö piti itseään arvottomana kohtaamaan Jeesusta.  Ehkä hän kauhisteli mielessään jopa omaa "julkeuttaan", kun oli rohjennut pyytää Jeesusta tulemaan.)

"Niin he lähettivät Joosefille tämän sanan: "Isäsi käski ennen kuolemaansa ja sanoi: 'Sanokaa Joosefille näin: Oi, anna anteeksi veljiesi rikos ja synti, sillä pahasti he ovat menetelleet sinua kohtaan'. Anna siis isäsi Jumalan palvelijoille anteeksi heidän rikoksensa." Ja Joosef itki kuullessaan nämä heidän sanansa. Sitten tulivat Joosefin veljet itse..." 

1. Moos. 50:16-18 KR -33/-38 

(Kukahan oli se, jonka veljet Joosefin luo lähettivät...?)

(Joosefia kosketti varmaan sekin, etteivät he, veljet, olleet aiemmin tajunneet, että hän oli jo antanut anteeksi heille! Mutta varmaan sanallinen anteeksipyyntö kosketti.)

"Totisesti, totisesti: joka ottaa vastaan sen, jonka minä lähetän, ottaa vastaan minut, ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan sen, joka on minut lähettänyt."  Joh. 13:20 KR-92

(Ja nämä viimeiset oli Jeesuksen sanoja.)

Kuninkaan sanat

"... "Tulkaa, minun Isäni siunatut,

ja omistakaa se valtakunta,

joka on ollut  teille valmistettuna

maailman perustamisesta asti."

Matt. 25:34

Kuuntele ja katso: TV7/Keskeneräisten valtakunta

Oli lohdullista ja rohkaisevaa! TV7:ltä puolen tunnin ohjelma keskeneräisille...

https://www.tv7.fi/arkki/come-home/evankelistojen-yhteyspaivat-osa-4-keskeneraisten-valtakunta_p80839/

Me saadaan olla siinä Jumalan hommassa mukana, mutta hän valmistaa maaperän ja antaa kasvun!

Mikä voisi olla parempi turva...

"Sinun turvasi on 

ikiaikojen Jumala,

sinua kannattavat

iankaikkiset käsivarret..."

5. Moos. 33:27

Erämaavaellus

Olen viime aikoina joutunut miettimään Israelin kansan erämaavaellusta ja mitä siitä olisi opittava ja muistettava. Meidänkin, taivaan tietä vaeltavien, elämä saattaa olla kuin sellaista erämaavaellusta.

Lähdettiin jostakin ja mielessä oli, että nyt kaikki muuttuu paremmaksi. Jumala itse oli käskenyt lähteä ja auttanut toteuttamaan sen lähdön. Eikö kaikki olisikin ihanaa sitten?

Mutta pian lähdön jälkeen kaikki muuttui. Iloinen matkainnostus muuttuikin toiveeksi paluun mahdollisuuteen. Oliko Jumala pettänyt heidät? Olivatko he itse ymmärtäneet kaiken aivan väärin?

Ei kumpaakaan. Jumalan lupaus oli täysin voimassa. Eivätkä matkaan lähteneet olleet ymmärtäneet mitään väärin lähtiessään matkaan .

Mutta matkalaiset eivät olleetkaan niin avoimia Jumalan suunnitelmille, kuin olivat luulleet. Heidän mielessään olivat heidän omat ajatuksensa siitä, millainen matkan tulisi olla.

Jumalalla oli varmasti varattuna jatkuvasti heitä varten kaikkea apua. Mutta matkalaiset tuijottivat jatkuvasti omiin mahdollisuuksiinsa ja valittivat sitten Jumalalle, kun asiat eivät menneetkään heidän olettamallaan tavalla.

Jumala varmaankin halusi opettaa heille luottamusta häneen. Mutta kansa katseli vain omia voimiaan. Emmekö mekin tee usein juuri samoin? Katselemme omia suunnitelmiamme ja omia voimiamme; sen sijaan, että katsoisimme  Jumalaan,  ja hänen suunnitelmiinsa ja voimaansa.

Armahtakoon Jumala meitä! Antakoon luottamusta häneen, vaikka tiet näyttäisivät meistä aivan oudoilta.

"...koska lupaus päästä hänen lepoonsa vielä pysyy varmana..." Hebr. 4:1

 " ...pitäkäämme kiinni tunnustuksesta." Hebr. 4:14

Velka on pois...

"...Hän antoi meille

 kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin." Kol. 2:13-14

✝️

Luottamuksella ja rohkeasti Hänen eteensä

"Luottakaa aina Jumalaan,

tuokaa hänen eteensä kaikki 

mikä sydäntänne painaa!

Jumala on turvaamme.

(sela)" Psalmi 62:9

⛅👣❤️🙏✝️

Yksi asia jonka tänään tahtoisin muistaa...

Yksi asia jonka tänään tahtoisin muistaa, on se; että Jeesus on kanssamme tänäänkin. Niinhän hän lupasi, kun sanoi olevansa kanssamme joka päivä. Siispä myös tänään!

Eikä hän ole vain hiljainen kuuntelija. Ei sellainen joka vain vierestä katsoo, että siinä tuo taas tyrii tämän tai tuon asian, eikä hänellä uskoakaan tunnu olevan, vaikka ihan tässä olen... Ei hän sellainen ole. 

Voi olla, että meillä on kuulo- tai näkökyky heikko, eikä muissakaan aisteissa kehumista, mutta se ei tee tyhjäksi Jeesuksen läsnäoloa, eikä hänen huolenpitoaan ja kaikenlaista toimimista meidän hyväksemme. Meidän parastammehan hän tahtoo. Ja sen kaiken hän tekee rakkaudella.

Siis rakkaudella! Kun rakastaa, tahtoo toiselle kaikkea hyvää. Ei silti pelkkää karkkia...❤️

Samaan suuntaan osoittavia...

Poimintoja  Luuk. 12:13-36 KR-92 tekstistä; väliotsikoita ja jakeita niiden alta:

"Elämää ei voi rakentaa omaisuuden varaan"

"...Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa." Jae 15

"Jumalan huolenpito"

"Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Jos siis näinkään vähäinen asia ei ole teidän vallassanne, mitä te muusta huolehditte?" Jakeet 25-26

"Isäntäänsä odottava palvelija"

"Pitäkää vaatteenne vyötettyinä Ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa." Jakeet 35-36

Omaisuus, on sitä tai ei - ei elämää ratkaise. Sen tekee Jumalan huolenpito kaikessa yksinkertaisuudessaankin. On hyvä olla kuin matkavalmiudessa odottamassa. Kaikki nuo osoittaa samaan suuntaan - kotiin!

---

On varmasti paras lukea Luukkaan teksti; jossa Jeesus on se, joka äänessä on - ihan Raamatusta. Silloin Raamatun teksti voi puhua!  Aamulla kun tuota luin, se luettu nivoutui mielessäni kuin yhdeksi kokonaisuudeksi, ja sellaisena puhutteli tällä kertaa.

Siunattua viikonloppua sinulle! 🙂

Suoja

 "...sinun hyvyytesi suojaa häntä kuin kilpi." Ps 5:13

Kuka tarvitsee kilven suojaa? Eikö juuri se,  joka on jossain ahdistuksessa!

Hänen, Isän, hyvyys on silloinkin olemassa, kun meillä on ahdistuksen ajat. Hänen kilpensä suojaa pahan nuolilta. 

---

Ei meitä suojaa omat kilvet, tarvitaan Jumalan hyvyys kilveksi.

Piirsin tänä aamuna ikäänkuin kuvallisen tarinan. Sen, ja selityksen siihen, voi katsoa toisesta blogistani. Mutta tässäkin yksi kuva siitä; kuva, johon päätyi myös kilpi, mutta se on ihmisen kilpi.

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/10/kuvitelmaa-entisajoista.html

Jotka Häneen KATSOVAT...

"Niin kansa tuli Mooseksen luo, ja he sanoivat: "Me teimme syntiä, kun puhuimme Herraa ja sinua vastaan. Rukoile Herraa, että hän poistaa käärmeet meidän kimpustamme." Ja Mooses rukoili kansan puolesta. Silloin Herra sanoi Moosekselle: "Tee itsellesi käärme ja pane se tangon päähän, niin jokainen purtu, joka siihen katsoo, jää eloon. "Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon." 4. Moos. 21:7-9

Mutta mitä sanotaan Jeesuksesta?

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemne teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." 2. Kor. 5:21

Jeesus tehtiin synniksi... Ja ripustettiin ristille. Niinkuin se käärme. Mutta samoin Jeesukseen katseen kääntämällä, saa parannuksen synnin puremista!

"Jotka häneen katsovat, ne säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät häpeästä punastu." Ps. 34:6

Mikä ihme ja ilo! Vain katsomalla Häneen...

Pyhä Henki valaisee armoa meille

 Mielessäni alkoi tänä aamuna soida virren sanoin: "Henki armon tuoja, lohdutuksen suoja..." 

Kyseisen virren 119 sanat näkee - ja virren ensimmäisen säkeen voi kuunnellakin alla olevasta linkistä. Virren tekijät ja muutakin tietoa siitä, löytyy mainitusta linkistä.

https://virsikirja.fi/virsi-119-henki-armon-tuoja/

"...Näin nousee monista sydämistä kiitos Jumalalle siitä armosta, jota hän on osoittanut meitä kohtaan."     2. Kor. 1:11

Muuttolintujen kaakatus...

Niiden ääni kuului jo kotvaista ennen, kuin ne näkyviin tulivat. Siinä oli ensimmäinen erä. Kohta tuli toinen erä samoin. Niitä siinä katsellessani, ja niiden kovaa kaakatusta kuunnellessani, jotenkin liikutuin. Sellainen muuttojoukko. Mitä ne mahtavat keskenään puhua... Innoissaanko vasta matkaan lähteneinä kaakattavat... Niin sen kuvittelin. Mieleeni tuli myös toisenlainen matkaajien, muuttajien, joukko: me taivasmatkalaiset. Miksi me emme innosta "kaakata", puhua pulputa, siitä mihin olemme matkalla? Taidamme olla monasti niin väsyneitä, pelokkaita ja tulevia matkan rasituksia ajattelevia, että unohdamme senkin, mihin oikeastaan olemme matkalla. Jos se päämäärä olisi enemmän mielessämme ja siitä enemmän toistemme kanssa puhuisimme, se pitäisi meitä ehkä myös virkeinä ja innokkaita.

"...mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa."  Fil. 3:13-14

Me saimme upean kutsun! Ei hukata sitä. Ja yritetään saada sitä toistenkin kuuluville...🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦🐦

Hevostenkesyttäjä

Ne ajatusten villihevoset... Ne pitäisi kesyttää. Opettaa pysähtymäänkin. Oikeaan paikkaan, käskystä. Tähän päivään.

Onko se mahdollista? Se paras kesyttäjä; Mestari suorastaan, sanoi:

"Älkää murehtiko huomisesta päivästä. 

Riittää kullekin päivälle sen omat murheet." 

Siihen on niiden ajatusten villihevosten  opittava pysähtymään. Ei se välttämättä meidän kesytystaidoilla onnistu, mutta Mestaria saa huutaa apuun. Hän kuulemma auttaa mielellään.

Kohtaaminen

Missä kohtaan sinut?

Hiljaisessa paperin kahinassa Raamatun lehdillä.

"Herra sanoi: "Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen." Silloin Herra kulki ohi, ja hänen edellään kävi kova ja raju myrsky, joka halkoi vuoria ja särki kallioita. Herra ei kuitenkaan ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta. Mutta Herra ei ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elija sen kuuli, hän peitti kasvonsa viitallaan..." 1. Kun. 19:11-13 JKR

Ja he jatkoivat julistamista yhä...

"He kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan. Mutta yöllä Herran enkeli avasi vankilan ovet, vei heidät ulos ja sanoi:

"Menkää, seisokaa ja julistakaa temppelissä 

kansalle kaikki tämän elämän sanat."

Sen kuultuaan he menivät päivän koittaessa temppeliin ja opettivat."
Apt. 5:18-21*

Mikä tätä edelsi? Ja mitä tämän jälkeen seurasi? Tätä edelsi se, että uskovien joukko kasvoi kasvamistaan. Sairaita parantui. Heitä kannettiin kadullekin parantumista odottamaan. Naapurikaupungeista vaelsi kansaa paikalle. He toivat myös sairaitansa ja saastaisten henkien vaivaamia "ja kaikki nämä parantuivat".
Mutta ylimmäinen pappi ei katsonut tätä kuohuntaa hyvällä. Hän liittolaisineen joutui raivon valtaan. Ja niin pantiin apostolit vankilaan, kuten yllä olevat jakeet osoittavat: "He kävivät käsiksi apostoleihin ja panivat heidät yleiseen vankilaan."

Mutta eihän vankila voinut apostoleja vankinaan pitää, kun Jumala oli toisin päättänyt: "Mutta yöllä Herran enkeli avasi vankilan ovet, vei heidät ulos" ja käski edelleen julistaa "kansalle tämän elämän sanat". Ja he tottelivat. Aamulla he olivat jälleen siellä, temppelissä, pelottomasti sanaa julistamassa kuten ennenkin.

Mutta mitä tapahtui toisaalla, ylipapin luona? Kutsuttiin Neuvosto ja vanhimmat koolle. Lähetettiin sitten noutamaan vangit vankilasta. Vaan kuinka kävi?  Vartijat kyllä olivat seistä pönöttäneet vankilan ovien edessä, kuten pitikin. Mutta ... sitten seurasi kummallista kertomusta niiden taholta, joiden oli ollut määrä tuoda vangit kuulusteltaviksi. "Me havaitsimme kyllä vankilan hyvin tarkasti suljetuksi ja vartijat seisomassa ovien edessä. Mutta avatessamme sen emme sisältä löytänet mitään." Kun he tämän kertomuksen kuulivat, he olivat ihmeissään eivätkä tienneet, mitä siitä ajatella. Kohta tuli joku kertomaan, että "Miehet, jotka te panitte vankilaan, seisovat temppelissä opettamassa kansaa," Se oli varmaan käsittämätöntä kuultaavaa ja sai heidät varmaan enemmän hermostuneeksi kuin olisivat olleet halukkaita myöntämäänkään...
Julistajia lähdettiin taas hakemaan. Tällä kertaa sitä ei tehty väkivalloin. Jos niin olisi tehty, olisi varmasti kansa käynyt kivittämään noutajia. Kansa lienee jo kuullut yön tapahtumistakin. Olivathan he eilen myös nähneet, miten julistajat oli haettu kuulusteltaviksi, eivätkä he sinä päivänä olleet enää takaisin tulleet. Mutta aamulla eilisen kuviot olivat selvinneet kuulijoillekin, ihmeellistä yötä myöten.

No, nyt he, nuo julistajat olivat taas ylipapin, ynnä muiden, edessä. Papit ja oppineet olivat erittäin näreissään, että nuo olivat "täyttäneet Jerusalemin" opetuksellaan ja tahtoneet "saattaa tuon miehen veren" heidän päällensä. (Eivätkö he kuitenkin, kansan suulla, olleetkin  luvanneet ottaa sen veren päällensä: Matt. 27:25 "tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle...").  Pietari vastasi heille, että Jeesus, jonka nuo olivat surmanneet, oli herätetty kuolleista Jumalan toimesta ja oli korotettu Jumalan oikealle puolelle Päämieheksi ja Vapahtajaksi synneistä.  He  sanoivat rohkeasti olevansa tämän todistajia ja tottelisivat enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.

Kuinka tähän nyt suhtauduttiin? Se sai aikaan niin suuren raivon, että nuo, sitä julistavat,  haluttiin myös tappaa! Mutta Neuvostossa oli viisas opettaja, Gamaliel. Hän muistutti, että olipa ennen noita julistajia ollut niitä, jotka jotain väittivät olevansa, mutta kävi ilmi, että heidän vaikutuksensa hiipui. Ei pitäisi siis puuttua näihin miehiin, koska, jos heidän toimintansa ei olisi Jumalasta, se hiipuisi. Mutta jos se olisikin Jumalasta; "Varokaa, ettei teidän ehkä havaittaisi sotivan itseään Jumalaa vastaan." He noudattivat hänen neuvoaan, ja  luopuivat tappotuumasta. Mutta ruoskittivat kuitenkin näitä miehiä. Se ei saanut miehiä vaikenemaan. Päinvastoin he lähtivät sieltä "iloisina siitä, etttä heitä oli pidetty arvollisina kärsimään häväistystä Jeesuksen nimen tähden."  Ja niin he jatkoivat julistamista yhä. He julistivat evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta temppelissä ja kodeissa.

---

Raamatun tekstit: Apostolien teot, luku 5. Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Siitä tulikin kuin kirje...

Kiitos!

Kiitos Jeesus. Olet auttanut meitä matkalla monissa vaiheissa ja vaikeuksissa. Itse olen enemmän osannut aina valittaa ja pelätä, kuin olla kiitollinen. Mutta nyt tahdoin kirjoittaa sinulle.

Eilen saimme tyhjennettyä vuokravaraston. Remontin alussa huushollin tyhjentäminen tuntui aivan mahdottomalta urakalta. Remontin loppupuolella varaston tyhjentäminen tuntui myös mahdottomalta. Mieluusti olisimme pitäneet varastoa ensi kesään saakka, jotta olisimme voineet setviä tavaroita kaikessa rauhassa, mutta sehän ei käynyt päinsä. Varastoa tarvitsivat muuhun. Mutta nytpä on varasto tyhjä ja saatoimme edes jotain isompia tavaroita laittaa pois, joista osa kaatikselle ja osan otti vastaan Löytöpuoti. Mutta kaikessa tässäkin trafiikissa sinä autoit. Järjestyi kyytejä. Löytöpuotiin hakivat peräkärryllä. Ja sitten saimme  pakettiautonkin lainaksi kahdeksi päiväksi, ilman mitään maksua. Ja mikä vielä liittyy siihen, on se, että sitähän mahdollisuutta silloin alkajaisiksi tarjottiin meille, ei ollut meidän aloitteemme. Sillä pakettiautolla saimme myös haettua sohvan. Ja vietyä vanhan kaatikselle. Siinäkin oli kiitosaihetta, ettei kaatismaksukaan ollut niin paljon kuin luulimme. Tässä nyt nämä viimeisimmät.

En tiedä mitä tänään on "ohjelmassa", laitetaanko niitä puhallusvilloja keittiön yläpohjaan vai ei, ja onko huomenna jotain talkoota näiden renppajuttujen loppuun saattamiseksi; en tiedä. Mutta sinä osaat järkätä näitä juttuja, tavalla, josta me emme ymmärrä mitään. Kiitos kun olet ollut meidän kanssamme kaikenlaisissa päivissä! 

T: Tuula 

---

Ps:  "Jokainen jalanleveys on ollut lahja Herralta." Ja niin se edelleenkin menee.