Vaikka se näkyisi kovin heikosti
tähyile sitä
Se on siellä
Vahvana ja voimakkaana
Kerran saamme nähdä ja tuntea
Täydellisesti
Niinkuin meidät itsemmekin
Täydellisesti tunnetaan
---
Tämä syntyi ihan tuosta tämän aamun kuvasta aiheen saaneena. Kun olisin halunnut saada kuvassa olevan kaukaisen vaaranlaen hyvin näkyväksi. Se on siellä - vaikka silmät olisi heikot, eikä kamerakaan oikein pysty. Kaikenmaailman risut ja oksat vielä näkökentässä.
Siunausta alkavaan viikkoosi🙏
Luin Jaakobin paluusta kotimaahansa. Hän oli perheensä kanssa juuri jättänyt jäähyväiset apelleen. Mutta "Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimekseen Mahanaim*." KR-92
Joskus olen ihmetellyt, mistä Jaakob hieman myöhemmin tunnisti miehen, jonka kanssa hän paini, Jumalalaksi? Voisiko selitys piillä tuossa yllä olevassa jakeessa, joka ainakin minulta on aina jäänyt enemmittä huomiotta, tullut sivuutettua se, sen kummemmin miettimättä, että Jaakobhan oli kohdannut Jumalan etuvartion. Ehkä hän sen vuoksi jo oli ns. hereillä, ja tajusi odottaa jotain.
Kun hän vuosia sitten oli ollut vasta menomatkalla sinne, josta nyt oli palailemassa, oli hän nähnyt unta enkeleistä, jotka kulkivat portaita rukouspyyntöjen kanssa taivaaseen. Ehkä hänen nyt näkemänsä etuvartio oli tutun näköinen?
Mutta oli miten oli, tunnistaisimmepa mekin ne "Jumalan etuvartiot", sanansaattajat, jotka meille ennustavat ja kenties edeltävät Jumalan ilmestymistä...
Jäädään Jumalan armohoitoon tänäänkin:)
---
* "Mahanaim liittyy hebrean sanaan mahane 'leiri', 'etuvartio'. "
Saatamme joutua tilanteisiin, joissa joudumme kysymään, kuinka tässä näin kävi? Emmekö osanneet valmistautua? Emmekö tehneet oikeita asioita? Voimme tietysti kysyäkin niitä, ja miettiä ehkä sitäkin, mikä vastaus olisi omaan kysymykseemme...
MUTTA:
On hyvä muistaa, kenellä on aina viimeinen sana; ja myös "valta, voima ja kunnia" kaikkiin asioihimne. Meistä voi näyttää että olemme sössineet asiamme tosi pahasti. Ja niin voi kenties inhimillisesti ollakin, MUTTA: Jumala meidät tuntee, ja tietää kaikki tekemisemme, ja kaikki ajatuksemme ja vajavuutemne, kun vaikkapa päätöksiä teimme. Jumalalle saamme itkeä virheitämme; todellisia ja kuviteltujakin. Jumalalla on sääliväinen sydän ❤️ meitä kohtaan. Hän haluaa pyyhkiä pöydän, ja sanoa, että saamme uuden aloittamisen armon! Uusi ei ehkä ole sitä, mitä kuvittelimme, mutta Jumala tietää, mitä hän on suunnitellut ja tahtoo olla mukana elämässämme. Tahdommehan mekin olla hänen kanssaan...? Hän ei ole perunut rakkauttaan meihin. Iankaikkisella rakkaudella hän on meitä rakastanut. Iankaikkisellahan ei ole loppua...
Vaikka meitä painaisi oletetut tai todella tehdyt raskaatkin virheet, Jumalalla ei ole päällimmäisenä ajatus hylätä meitä. Ei, vaan hän säälin ja rakastavin katsein meitä katsoo, ja tahtoo korjata haavojamme. Hän myös sanoo, ettei meidän tarvitse aina ja aina ja aina vaan tuijotella entisiin. Saamme jättää sen taaksemne ja katsoa uutta.
"Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3
"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö. Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jes. 43:18-19
Jeesuksen hän antoi sinetiksi rakkaudestaan meitä kohtaan. Jeesus, hänen rakas poikansa! Hän oli kuin kihlasormus sormeemme - ja varsinkin sydämeemme! ❤️ Ei hän rakkauttaan peru!
"Silloin Pyhä Henki täytti Jeesuksen riemulla, ja hän sanoi:
"Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä, että olet salannut tämän järkeviltä ja viisailta mutta olet ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt." Luuk. 10:21 KR-92
Ja mikä asia se olikaan, josta Jeesuksen sydän ❤️ niin kävikin iloitsemaan?
"Ne seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta palasivat iloisina ja sanoivat: "Herra, pahat hengetkin tottelevat meitä, kun käskemme niitä sinun nimessäsi."
Se oli se, kun hän näki opetuslastensa niin lapsenmielisesti iloitsevan! Voi melkein mielessään nähdä ja kuulla kuinka he innoissaan sitä kaikkea Jeesukselle, ja varmasti toisilleenkin, selittävät.
"Sitten Jumala sanoi: "Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja elä ikuisesti!"
Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty." 1. Moos. 3:22-23 KR-92
Mikä Jumalan viisaus! Jos meidät olisi jätetty sinne Eedenin puutarhaan elämän puun liepeille, ja olisimme popsineet hedelmiä siitä, niin eläisimme tällaisina, hyvän ja pahan tiedon saaneina, ja sen tekemisen taidonkin (varsinkin pahan) hyvin omaavina - ikuisesti.... Millainen olisikaan tämä maailma, jolla ei olisi loppua, ihmisiä tulisi lisää, kukaan ei kuolisi, mutta pahuus lisääntyisi jatkuvasti, kun taidot siinäkin aina vain lisääntyisivät?
Mutta Jumala pisti pisteen jokaisen ihmisen elämälle, ja jokaisen ihmisen tekemisille. Silti pahuus voi hyvin vielä. Mutta sillekin on laitettu päätepiste. Jumala laittoi aikojen alussa tiukat turvatoimet elämän puun ympärille, ettei ihminen ikuisesti eläisi. Mutta Jumalan unelma oli silti, että hän saisi ihmisen kanssa olla kasvokkain ja kenties kävellä yhdessä keskustellen "illan viileydessä". Se unelma ei kuollut ihmisen kuollessa. Silloin se alkaa olla lähempänä toteutumista, kun kaikki Jumalan suunnitelmat - Jeesuksen lunastustyön tähden meidän hyväksemme - laitetaan täytäntöön! ☀️
Jumalan näkemistä ja elämän puuta odotellessa:)
"Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdentoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden." Ilm. 22:1-2 KR-92
Ja jos lukaiset Raamatusta jatkon noille jakeille, saat huomata, ettei mikään ole enää kirouksen kahleissakaan... Ja saadaan nähdä Jumala!
"...edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä." Luuk. 10:1
Jeesus oli menossa niihin. Opetuslapset lähetettiin valmistelemaan Herran tuloa. Jeesus antoi myös tervehdysohjeen:
"Kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle kodille.'" Luuk. 10:5
Mikä ihana tervehdys! Ja tuota käskettiin jakaa, miettimättä, kenelle se sopisi sanoa. Sen saattoi sanoa kenelle vain. Jumala tuntee sydämet ❤️ ja antaa rauhansa sille ihmiselle, ja siihen kotiin, missä se halutaan ottaa vastaan.
Sääli on ne paikat, joissa ei haluttu. Mutta niissä, joissa haluttiin, siellä parannettiin sairaatkin! Ja Jeesus itse tuli sinne...
---
Kun tuota päivän sanasta löytämääni tekstipätkää (Luuk. 10:1-16) luin, jäin miettimään sitäkin, että Jeesus käski opetuslapsiaan mennä kaikkeen maailmaan ja saarnata parannusta ja syntien anteeksiantamista kaikille luoduille. Ja ihmeet ja merkit seuraisivat, kun voima korkeudesta lähetettäisiin varustukseksi.
Mark. 16:15-20, Luuk. 24:47-49
Kunpa mekin voisimme olla jonkinlaisia lähettiläitä! Eikä vain jotakin... sillä itseasiassa Kaikkein Suurimman lähettiläitä ja edustajiahan meidän on määrä olla! Meidät mahdottomat tapaukset koulutetaan kukin tehtäväämme ja varustetaan kaikin tarvittavin siihen omaan hommaamme. On huomioitava myös tämä: tehtäviä ei kannata vertailla, sillä Kuningas on katsonut kullekin sopivan asemapaikan ja homman.
Hyvää sunnuntaita sinä Herran lähettiläs! 🙂
---
Purnaatko, ettet näe itseäsi sellaisena? No, samassa veneessä ollaan, en näe mitään saavutuksia, enkä omia mahdollisuuksia sillä saralla.... Mutta kutsuttu on, koska Herran omia ollaan. Hän varustaa, vahvistaa, opastaa, ja asettaa hommaan. Mihin näkee sopivan. Ei siihen tarvitse työhakemuksia kirjoitella.
Siunausta sinulle sinä Herran rakas🙏
Kun samassa "maassa" on kahden lain alaisia:
"Me tiedämme, että laki on hengellinen. Minä sitä vastoin olen turmeltunut ihminen, synnin orjaksi myyty. En edes ymmärrä, mitä teen: en tee sitä, mitä tahdon, vaan sitä, mitä vihaan.
Jos kerran teen sitä, mitä en tahdo, silloin myönnän, että laki on hyvä. Niinpä en enää teekään itse sitä, mitä teen, vaan sen tekee minussa asuva synti.
Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.
Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo, en tee sitä enää itse, vaan sen tekee minussa asuva synti. Huomaan siis, että minua hallitsee tällainen laki: haluan tehdä hyvää, mutta en pääse irti pahasta.
Sisimmässäni minä iloiten hyväksyn Jumalan lain, mutta siinä, mitä teen, näen toteutuvan toisen lain, joka sotii sisimpäni lakia vastaan. Näin olen ruumiissani vaikuttavan synnin lain vanki.
Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Herramme Jeesuksen Kristuksen tähden! Niin minun sisimpäni noudattaa Jumalan lakia, mutta turmeltunut luontoni synnin lakia."
Room. 7:14-25 KR-92
---
Olen tykännyt käyttää useimmin vanhempaa käännöstä, mutta kun nyt luin tuota uudempaa, tuntui että tuo kohta tuli jotenkin vielä, astetta tai kahta, paremmin käsitetyksi. Siltikin, vaikka vanhemmastakin lukiessa se ymmärrettävästi on sanottu. Jotenkin tuli mieleen sekin asia, kun nyt on tehty ja tehdään uusia käännöksiä juuri sen takia, että se Raamatun sanoma tulisi hyvin ymmärretyksi. Kun muista kielistä on kyse, niin usein ihan omankielisen käännöksen saaneet iloitsevat siitä entistä paremmasta ymmärryksestä, "sydämen kielellä" kirjoitetusta, vaikka kielitaito vieraalla kielelläkin olisi oikein hyvä. Nyt sanotaan, etteivät nuoremmat ymmärrä enää oikein entisiä käännöksiä. Hyvä jos heidänkin ❤️ kielellelle saadaan Jumalan Sana kirjoitettua:)
Heti alkuun sanon, että Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä. Se tarkoittaa, että niinäkin päivinä, jolloin emme tunne sellaista. Mutta sitten on niitäkin hetkiä, jolloin meidänkin heikot aistimme jotain huomaavat.
Päivän Sanassa oli tälle päivälle merkitty luettavaksi mm. nämä:
"Hän sanoi: "Herrani, suothan minulle sen kunnian, ettet kulje palvelijasi ohi." 1. Moos. 18:3 KR-92
"..."Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi." Luuk. 19:5* KR-92
Ja sitten oli vielä sekin tilanne: "Kun Jeesuksen taivaaseenottamisen aika oli lähenemässä, hän suuntasi kulkunsa Jerusalemia kohti. Edellään hän lähetti sananviejiä. Nämä lähtivät matkaan ja menivät erääseen Samarian kylään valmistelemaan Jeesuksen tuloa. Kyläläiset kuitenkin kieltäytyivät ottamasta Jeesusta vastaan, koska hän oli menossa Jerusalemiin." Ja niin Jeesus ja opetuslapset: "Yhdessä he jatkoivat matkaa toiseen kylään." Luuk. 9:51-53**,56 KR-92
Mutta vähän näiden lukemista edeltävistä ajatuksista. Olin miettinyt jo ennen ylösnousua, että miten monin tavoin vaivaista porukkaa me uskovatkin olemme. Monenlaista vaikeutta ja vaivaa voi meillä olla läpi elämän. Me haluaisimme Jeesuksen olevan näkyvämmin arjessamme, mutta usein emme sitä läsnäoloa havaitse. Ja kuitenkin Hän sanoi olevansa kanssamme joka päivä. Sitten mieleni kääntyi miettimään Aabrahamia, jota uskon sankariksi nimetään. Jumala ilmestyi hänelle useamman kerran ja lupasi ihania asioita. Mutta suuri osa Aabrahaminkin elämästä oli varmasti sitä harmaata arkea, jolloin ei näkynyt tähtitaivasta, eikä Jumalaa Aabrahamin silmiin, eikä kuulunut korviin. Mutta silti Jumala oli hänen kanssaan ja johdatti häntä niinä vaikeinakin aikoina, kun oli vaikkapa nälänhädän ajat ja piti lähteä Egyptiin asti ruoan perässä.
Mutta miten tämä sitten meihin ja tähän päivään liittyy? Meillä on sama Jumala. Sama huolenpito omassa, usein niin harmaassa arjessamme. Ja mielenkiintoinen pieni yksityiskohta tälle päivälle oli juuri tämä Aabrahamin mietintä ennen ylösnousua, sillä kun sitten rupesin noita jakeita Päivän sana -kirjasesta lukemaan, oli tuo ensimmäinen jae, jossa pyydetään, ettei Herra kulkisi ohi, juuri Aabrahamista! Kun luin jakeen, en tiennyt kenestä siinä on kyse. Ihmetykseni oli suuri kun etsin paikan ja näin, että siinähän on juuri Aabraham kyseessä.
Siunattua päivää sinulle! Hän on kanssasi tänään, havaitset sinä sitä tai et. Mutta kukaties tänään onkin juuri se päivä, jolloin Hänellä on jotain erityistä juuri sinulle...
Eräässä hengellisessä laulussa on sanat: "...tuo nimi loistaa aamutähden lailla, hädässä ja yössä maan..."
---
* Sakkeus oli siinä kyseessä.
** Mikä sääli sille kylälle! Menettivät Jeesuksen käynnin kylässään. No, joku toinen kylä sai sen onnen...
Köyhällä kaiken päämääräksi tulee helposti kaikessa mahdollisimman vähä kuluttaminen...
...mutta näin emme ole oppineet Herraa tuntemaan...
...vaan
"...hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta..." 2. Piet. 1:3
"...että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi." 2. Kor. 15
Haluan siis korostaa sitä, että armo ei ole sellaista, jollaiseen ajatteluun köyhä, ehkä jo lapsuudestaan asti, on tottunut, että kaikki on niukkaa, ja pitää koko ajan säästää. Armo ja anteeksiantamus on Jumalan suuria lahjoja, runsaasti käyttöön tarkoitettuja. Jumala ei kitsastele.
Kirjoitanpa vielä tämän, joka niin usein Uuden Testamentin kirjeiden lopussa on: Armo olkoon kanssanne:)
Jumala on "...rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.". Room. 10:12
Huomasin itse mahdollisuuden netin välityksellä tutustua asiaan ilmaisen webinaarin kautta. Kyseinen webinaari on huomenna klo 18, mutta siitä saa kuulemma myös tallenteen, jos ei siihen ehdi.
Linkki ilmoittautumiseen:
https://juhosankamo.fi/web/wordpress/
Ja tässä linkki Sankamon viimeisimpään juttuun, joka käsitteli Daavidin valtakunnan kotien rakennustapaa.
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/mita-esiin-kaivetut-kodit-kertovat-daavidin-aikalaisista/
Siellä on luettavissa myös vanhempia juttuja arkeologiasta; kuten tämä:
https://www.seurakuntalainen.fi/blogit/daavidin-kuningaskunnan-buumerit-ja-veriraja/
Yllämainut jutut oli minusta kiinnostavia lukea. Kun en ole itse koskaan käynyt Israelissa, niin on kiva kun voi näin tutustua hieman paikkoihin ja siihen, millaisia löytöjä on tehty.
Oltiin puhuttu ystävän kanssa tapaamisesta. Puhuttiin hänen käynnistään meillä. Silloin tulee väistämättä mietintään, mitä tarjoamme vieraalle...
Mutta entäpä, kun kävikin niin, että meidät kutsuttiin sinne... Sinne siirtyi tarjoilutkin. Saamme ollakin saamapuolella, eikä meidän tarvitse miettiä, mitä itse tarjoaisimme.
Tämä esimerkki on ihan elämästämme, tätä päivää. Mutta minulle tuli siitä mieleen paljon isommat ympyrät...:)
"... 'Sanokaa kutsutuille: Katso, minä olen valmistanut ateriani, minun härkäni ja syöttilääni ovat teurastetut, ja kaikki on valmiina; tulkaa häihin." Matt. 22:4
"...'Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina'." Luuk. 14:17
Nyt on ystävän päivä. Jeesus on meille ystävä. Rakastava ystävä, joka ei koskaan jätä meitä. Voi olla, että me emme ole olleet hänelle hyviä ystäviä, mutta hän ei silti hylkää meitä. Hän on rakkaus.
Tänä aamuna lukemassani kohdassa oli siitä, millainen on täydellinen rakkaus. Me emme selvästikään sellaisia kykene olemaan, mutta Jeesus on! Hän lahjoitti rakkautensa meille, joiden vastarakkaudesta tuskin juuri voi edes puhua...
Rakkaus on kärsivällinen meitä kohtaan. Rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi. Rakkaus ei kersku. Rakkaus ei pöyhkeile. Rakkaus kestää kaiken. Rakkaus uskoo kaikessa. Kaiken se rakkaus toivoo. Kaiken se myös kärsii. Jopa niin paljon, että antaa henkensä ystävänsä edestä...
Ja me saamme olla sellaisen rakkauden kohteena. Eihän sitä voi käsittää. Mutta vastaan sen saa ottaa ymmällään olevanakin. Hyvää ystävän päivää sinulle!❤️
(1. Kor. 13)
"Niin kuin lintujen parvi peittää taivaan, niin Herra Sebaot peittää kilpenä Jerusalemin. Hän suojelee sitä ja pelastaa sen, hän varjelee sitä ja suo sille turvan. Palatkaa hänen luokseen, Israelin lapset, hänen, jonka luota olette kulkeneet niin kauas!" Jes. 31:5-6
---
Tässä vielä ystävänpäivälauluna kuunneltavaksi Hengellisen laulukirjan nro 302:
https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6466
Tuo oli minulle ennestään tuntematon, mutta tykkäsin kovasti:)
"Armoa on se vaan, kun täällä olla saan Jumalan lapsi ja perillinen..." -sanotaan Hengellisen laulukirjan laulussa nro 322.
Sen asian opettamiseen Jumalan täytyy toisinaan käyttää myös nöyryytystä. Se ei tunnu ollenkaan kivalta. Mutta silloin huomaa, että armoa se on, että saa ylipäätään olla Jumalan lapsi...
"Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi." Ps 119:71
---
Tästä pääset kuuntelemaan yllä mainitun laulun, nimeltä; "Oi, suurta armoaan", nro 322, netin Hengellisestä laulukirjasta:
https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=6619
"Sitten Jeesus otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui niistä kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen kansalle tarjottavaksi." Luuk. 9:16 KR-92
Jotenkin minua puhutteli tänä aamuna tämä. Niistä olemattoman vähäisistä hänelle annetuista jaettavista Jeesus kiitti.
"Kaikki söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin kaksitoista täyttä korillista." Luuk. 9:17 KR-92
"Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa..." Jes. 58:11
"Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa?" Ps. 85:7
"Sinä, joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, sinä virvoitat meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä sinä tuot meidät takaisin." Ps. 71:20
Luin tänä aamuna päivän sanasta mm. nämä jakeet, jotka ihastuttivat, ja pistävät miettimään mitä meillä on....
"... mutta ne, jotka Herraa rakastavat, ovat voitokkaat kuin nouseva aurinko. ..." Tuom.5:31 KR-92
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä." (Jeesuksen sanat rukoillessaan opetuslastensa puolesta) Joh. 17:22. KR-92
Loistakoon Hänen aurinkonsa tänään meillekin...☀️
Voittosaaton matkalaiset on kyllä aikamoista sakkia... Toisilla on suuret luulot itsestään, toiset ei osaa ajatella itsestään mitään. Ja joitakuita huvittaa toisten toimet, joku harmittelee kun ei pärjää ilman apua. Ja jotkut vain edessä olevia kiviä miettii:) Ja voittoon meidät kaikki vie Jeesus, Isoveljemme, Mestarimme...!
 |
| Jokaisella oli jotain sanottavaa tai ajateltavaa |
"Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemusesnsa tuoksun!" 2. Kor.2:14
Luen päivän sana -kirjasesta: "Onko Herralle mikään mahdotonta?" 1. Moos. 18:14 KR-92
Vastaan mielessäni: "Ei ole."
Mutta sitten epäillen jatkan: "Mutta tahtooko hän?"
Siihen tulee mieleeni vastaukseksi: "Minä tahdon, puhdistu." Matt. 8:13, Mark. 1:41, Luuk. 5:13
Ja vielä: "...minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua." Ps 50:15
Ja tuon edellähän on Jumalan oma kehoitus: "Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon..." Ps 50:15
"Sillä eihän kukaan koskaan ole vihannut omaa lihaansa, vaan vaalii sitä, niinkuin Kristuskin seurakuntaa, sillä me olemne hänen ruumiinsa jäseniä." Ef 5:29-30
Jos meillä on kipeitä yksinjäämisen kokemuksia, on meidän vaikeampi käsittää Jumalankin rakkautta ja hoivaa meihin. Mutta senkään asian opettaminen meille ei ole Jumalalle mahdotonta! ❤️
----
Laitan vielä tämän: Hän ottaa mielellään vastaan jokaisen raskaan taakan kantajan, joka ei koe itseään mahdolliseksi ollenkaan tulemaan Jeesuksen luo. Hän tahtoo ottaa avosylin vastaan jokaisen mahdottomaksi itsensä kokevan! Hän tahtoo rakastaa sinua ja olla läsnä elämäsi kaikissa solmuissakin, parantaen haavojasi. Hän kykenee siihen.
