Luin Jaakobin paluusta kotimaahansa. Hän oli perheensä kanssa juuri jättänyt jäähyväiset apelleen. Mutta "Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli enkeleitä. Heidät nähdessään Jaakob sanoi: "Tässä on Jumalan etuvartio." Niin paikka sai nimekseen Mahanaim*." KR-92
Joskus olen ihmetellyt, mistä Jaakob hieman myöhemmin tunnisti miehen, jonka kanssa hän paini, Jumalalaksi? Voisiko selitys piillä tuossa yllä olevassa jakeessa, joka ainakin minulta on aina jäänyt enemmittä huomiotta, tullut sivuutettua se, sen kummemmin miettimättä, että Jaakobhan oli kohdannut Jumalan etuvartion. Ehkä hän sen vuoksi jo oli ns. hereillä, ja tajusi odottaa jotain.
Kun hän vuosia sitten oli ollut vasta menomatkalla sinne, josta nyt oli palailemassa, oli hän nähnyt unta enkeleistä, jotka kulkivat portaita rukouspyyntöjen kanssa taivaaseen. Ehkä hänen nyt näkemänsä etuvartio oli tutun näköinen?
Mutta oli miten oli, tunnistaisimmepa mekin ne "Jumalan etuvartiot", sanansaattajat, jotka meille ennustavat ja kenties edeltävät Jumalan ilmestymistä...
Jäädään Jumalan armohoitoon tänäänkin:)
---
* "Mahanaim liittyy hebrean sanaan mahane 'leiri', 'etuvartio'. "
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti