Köyhällä kaiken päämääräksi tulee helposti kaikessa mahdollisimman vähä kuluttaminen...
...mutta näin emme ole oppineet Herraa tuntemaan...
...vaan
"...hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta..." 2. Piet. 1:3
"...että aina enenevä armo yhä useampien kautta saisi aikaan yhä runsaampaa kiitosta Jumalan kunniaksi." 2. Kor. 15
Haluan siis korostaa sitä, että armo ei ole sellaista, jollaiseen ajatteluun köyhä, ehkä jo lapsuudestaan asti, on tottunut, että kaikki on niukkaa, ja pitää koko ajan säästää. Armo ja anteeksiantamus on Jumalan suuria lahjoja, runsaasti käyttöön tarkoitettuja. Jumala ei kitsastele.
Kirjoitanpa vielä tämän, joka niin usein Uuden Testamentin kirjeiden lopussa on: Armo olkoon kanssanne:)
Jumala on "...rikas antaja kaikille, jotka häntä avuksi huutavat.". Room. 10:12
Niinhän sitä sanotaan, että meillä on rikas Isä, isolla Iillä, jolla on kulumattomat kukkarot.Täällä kyllä toinen "pennin venyttäjä" myös :)
VastaaPoista:) Mutta kovin tiukassa se pennin venyttämisen ajatus monesti on, kun se hiipii ajatuksiin Jumalastakin niin, ettei oikein näe asemaansa Hänen lapsenaan.
Poista