Se ei ollut vielä loppu

"Hän tuli luoksemme, otti Paavalilta vyön, sitoi sillä jalkansa ja kätensä ja julisti: "Näin sanoo Pyhä Henki: Tällä tavoin juutalaiset  Jerusalemissa sitovat sen miehen, jonka vyö tämä on, ja luovuttavat hänet pakanoiden käsiin." Apt. 21:11 KR-92 

Mahtoikohan siinä käydä Paavalilla kuuma pelon sävähdys, kun hän kuuli nuo sanat, mikä häntä odottaisi. Tosin, oli hän siitä jo aiemminkin "kuullut", kun Pyhä Henki oli ilmoittaut. Ainakin toiset nyt rupesivat pyytelemään, ettei Paavali lähtisikään Jerusalemiin. Mutta Paavali kielsi heitä itkemästä ja raastamasta hänen sydäntään sillä tavoin. Tilanteessa on täytynyt olla paljon tunnetta puolin ja toisin! 

Emme ihan tiedä, miten Paavali siinä tilanteessa sen ilmoituksen koki. Olihan hän jo aiemmin (Apt. 20:23) saanut Pyhältä Hengeltä viestiä, että kahleet, ym. häntä odottivat. Voi tulla mieleen, että oliko tarpeen "pelotella" häntä tällaisilla ilmoituksilla; joutui jo etukäteen pelkäämään? Ei se ollut pelottelua, vaan, voisiko sanoa, että huolenpitoa. Sillä tavoin, ettei kaikki siellä perillä tulisi täytenä yllätyksenä. Ja erityisesti siksi, että Paavali voisi rukoillen valmistautua, ja ehkä vahvistua, kestämään sitä kaikkea, mitä tulossa oli. Ja samoin oli se muille sen kuulleille rukousaihe; rukoilla ystävän, ja hengellisen isän, puolesta!

Paavalikin oli ihan tavan ihminen pelkoineen ja tarvitsi yhtälailla rohkaisua kuin muutkin.

Mutta vaikka ilmoitus oli pelottava ja toi  monenlaista mieleen, se ei ollut vielä loppu! Ei Jerusalemissa, vaikka siellä alkoi omanlaisensa prosessi. Jopa Roomassa - jonne hänen tiensä lopulta johti - hän asui vielä kaksi vuotta (Apt. 28:30) omassa vuokra-asunnossa (Apt. 28:16), vankina tosin, mutta sinäkin aikana tuli varmaan monta ihmistä evakelioitua ja opetettua. Myös se hänen vartijansa sai varmaan oikein rautaisannoksen evankeliumia! 

"Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen  rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan pyhitettyjen joukossa." Apt. 20:32

Näin hän lähtiessään tervehti eräitä, kun tiesi ettei enää nähtäisi.