Se oli juhlakokous erämaassa!

Jeesus saapui kulkiessaan Galilean rantamaille. Hän nousi vuorelle ja istui siellä. Hänen luokseen alkoi tulla paljon kansaa. Jostakin he olivat saaneet kuulla, että Jeesus oli siellä nyt. Ihmiset olivat nähneet vaivaa toisten hyväksi lähtiessään Jeesuksen perään. He olivat tulleet erityisesti sairaiden läheistensä takia, sillä sanotaan; "he toivat mukanaan rampoja, raajarikkoja, sokeita, mykkiä ja paljon muita". Ja heidät asetettiin siihen Jeesuksen eteen. Emme tiedä, millainen hetki se oli; katseliko  Jeesus heitä eteensä tuotuja hetken hiljaa, ihmisten odotellessa, että mitä nyt tapahtuu. Ja miten kaikki muuten tapahtui; kulkiko Jeesus siinä sairaiden keskellä koskettaen heitä, vain sanoiko vain sanan... Mutta yksinkertaisesti vain sanotaan: "hän paransi heidät". Se oli siinä!

Mutta ihmiset hämmästyivät tapahtunutta: rammat alkoivat kävellä, mykät rupesivat puhumaan, joilla oli vaillinaiset jäsenet, ne tulivat kokonaisiksi ja terveiksi. Sokeat alkoivat nähdä, kuurot kuulla, ja taudit paranivat hetkessä. Mielet tervehtyivät, kivut poistuivat.  Mitä siitä seurasi? Varmaan aika mekkala kaikin tavoin. Ihmiset huusivat, nauroivat, itkivät, ylistivät! Se kaikki oli ilosta ja ihmetyksestä ja kiitollisuudesta niin suurten ihmeiden, Jumalan tekojen tähden. Ja ihmiset eivät tahtoneet lähteä sieltä pois! He olisivat halunneet aina olla Jeesuksen seurassa siellä. Mutta hän tiesi, että heidän oli palattava kotiinsa, omaan arkeensa, sillä hänenkin oli jatkettava matkaa, jotta voisi muillekin julistaa Jumalan tekoja ja tehdä niitä.

Ihmiset olivat jo kolme päivää olleet Jeesuksen luona. Ruoat olivat huvenneet, eikä Jeesus tahtonut lähettää ihmisiä nälissään kotimatkalle. Hän kutsui opetuslapsensa ja kysyi, montako leipää heillä oli. Niitä oli kuulemma seitsemän ja muutamia kalansinttejä. Ja sitten Jeesus käski väen istua. Ihmiset ihmettelivät, että mitä nyt tapahtuu?  Jeesus näkyy ottavan ne leivät ja kalansintit käteensä... Ja kiittävän niistä Jumalaa,  ja nyt palastelevan ne osiin... Ja nyt hän jakaa ne opetuslapsilleen... Nyt he lähtevät liikkeelle... ja tulevat tänne... kohta minäkin saan... Kiitos... Jeesus!

Kun tuo suuri ruokailu, oikein juhlakokous - vaatimattomasta kattauksesta huolimatta - oli ohi, saatiin tähteitäkin kerätä vielä seitsemän korillista. Kenellehän ne meni? Mutta varmaa on, etttä jokainen oli kokenut jotain suurta! On vaikea edes kuvitella ihmisten tuntoja, kun he kotiinsa kävelivät. Entiset jalkavaivaiset ihmettelivät kävelyn ihmeellisyyttä, käsivaivaiset tekivät käsillään ihan huvikseen kaikenlaista, nyppivätä varmaan maasta asioita ihan huvikseen. Samoin sokeana olleet. Kuulovammaa kärsineet ihmettelivät eri ääniä; ihmisistä ja linnuista. Jopa jalkojen aiheuttamaa ääntä. Nyt puhumaan pystyvät ihmettelivät puhumisen ihmettä! Ja ne, joiden mieli oli ollut sairas, ylistivät Jumalaa muiden mukana. Kaikki olivat saaneet jotakin; ns.  terveetkin taivaallista leipää ja kalaa.

(Aihe saatu: Matt. 15:29-39)