Suloinen, vaikka kohtaamisen alkusyyt olivat aivan muuta. Nainenhan oli tuotu siihen tuomittavaksi...
"... Mutta Jeesus kumartui maahan ja kirjoitti sormellaan maahan." Joh. 8:6 KR-92
Mikä rauha Jeesus olikaan siinä kaiken hälisevän joukon keskellä! Hänellä ei ollut kiire sanoa mitään.
Kun häneltä sitten kovasti tivattiin kantaa kyseiseen tuomitsemisasiaan, hän lopulta oikaisi itsensä ja sanoi:
"... Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven." Joh. 8:7 KR-92
No lensikö yksikään kivi? Ei! Koska kaikki totesivat syyllistyneensä johonkin! Yhtään synnitöntä ei ollut. Ja kaikki luikkivat häpeissään pois.
Lopulta siinä oli vain se nainen - ja Jeesus. Mitä mahtoi syytetyn naisen päässä liikkua, ollessaan siinä Jeesuksen edessä, joka näkyi nyt olevan se viimeisen sanan sanoja... Tämä ylin tuomari katsoo naista ja kysyy, eikö kukaan ollut tuominnut häntä? Ei ollut.
Ja se viimeinen sana naiselle oli: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää syntiä tee." Joh. 8:11 KR-92
Jeesus oli kuin rauhan satama myrskyssä!
---
Nainen oli tavattu ns. "itse teosta". Mutta samalla tavalla meidätkin varmaan tavataan jokaikinen, jokaikinen päivä - "itse teosta" ja itsepetosta - jotakin syntiä tekemästä, sillä emme pysty Jumalan tahtoa täyttämään - vaikka kuinka yrittäisimme - niin, ettemme jossain hairahtuisi. Me rikomme Jumalan tahtoa "ajatuksin, sanoin ja kätten töin", ja tekemättä jättämisin, kaikin tavoin, vaikka halumme olisi kuinka harras. Mutta senpä takia Jeesus juuri tulikin!
Hän tuli, jotta täyttäisi kaikki vajavuutemne, maksaisi syntivelkamme ja vapauttaisi meidät. Hän täytti kaiken puolestamme jo Golgatalla.
Kenelle se kelpaa, saa ottaa sen lahjana vastaan. Muutoin on kaikki suljettu lain alle.
Tuossa on Roomalaiskirjeen 3. luku luettavana. Varsinkin sen loppupuolella puhutaan juuri tästä asiasta:
https://www.koivuniemi.com/raamattu/?tila=pikahaku&kaannos=fi-38&kokoluku=1&hakuehto=roo+3
Suloisia kohtaamisia Jeesuksen kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti