Me tahtoisimme niin kovasti kulkea ilman kaikenlaisia vammoja. Mutta eipä taida meistä yksikään kulkea ilman jonkinlaista vammaa. Vammoja meistä löytyy monenlaisia. Jollakin ne näkyvät selvästi päällekinpäin, mutta toisten vammat ovat niin piilossa, etteivät niistä tiedä muut kuin vammansa tunteva itse - ja Jumala. Tahtoisimme kukin päästä vammoistamme eroon. Olemme monesti suorastaan huutaneet hänen puoleensa niistä päästäksemme, joko äänellisesti tai äänettömästi. Mutta vammamme on yhä meillä. Meitä pelottaa, ettemme siitä koskaan pääsekään eroon. Emme tiedä, vapaudummeko täällä ajassa siitä. Sen tietää Isä yksin. Mutta ainakin kerran vaivanalaisuutemme on päättyvä. Emme ehkä käsitä, miksi sitä ei oteta jo nyt pois. Emme näe siitä olevan mitään hyötyä, sillä vaikeuttahan se meille tuo. Mutta Jumalan näkökyky on tarkempi. Hän näkee siinä jotain sellaista, mitä me emme näe. Ainakin se tekee sen, ettemme voi ylvästellä, koska muistamme kipumme alituiseen. Sen takia huudamme myös alituiseen apua Häneltä, joka sitä voi meille antaa.
Ole siunattu ystäväni,
joka myös koet itsesi jollakin tavoin vaivan alaiseksi!
"Hän ajaa heitä takaa, samoaa vammatonna polkua, ennen kulkematonta. Jes. 41:3
Luuk. 13:16: "Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?"
Joskus avun saanti voi kestää kauan! Niin kauan, ettei osaa enää odottaa mitään apua saavansakaan. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus tiesi tuonkin naisen tapauksessa, miten kauan hän oli vaivaansa joutunut kärsimään. Nyt oli avun aika. Ei nainen ollut niiden kahdeksantoista vuoden aikana päässyt unohtumaan Jumalalta. Emmekä ole sitä mekään.
Joskus avun saanti voi kestää kauan! Niin kauan, ettei osaa enää odottaa mitään apua saavansakaan. Mutta Jumalalle on kaikki mahdollista. Jeesus tiesi tuonkin naisen tapauksessa, miten kauan hän oli vaivaansa joutunut kärsimään. Nyt oli avun aika. Ei nainen ollut niiden kahdeksantoista vuoden aikana päässyt unohtumaan Jumalalta. Emmekä ole sitä mekään.
Kiitos tästä kauniista, koskettavasta kirjoituksesta!
VastaaPoistaSiunattua helluntaita!
Kiitos Piipe:) Siunattua helluntaita sinulle myös:)
PoistaJokaisella on omat vammansa tosiaan. Joitain niistä Jumala parantaa ja toiset jäävät. Omalla kohdalla olen kokenut, että yksi iso vammani on sellainen, jota Jumala on käyttänyt pistimenä lihassa, niin kuin Paavali sanoi. Se pudottaa pilvistä maan pinnalle ja muistuttaa, että Jeesuksen tulee kasvaa ja minun vähetä. Mutta kipeää se tekee...
VastaaPoistaOnneksi Jeesus kuitenkin myös parantaa, ja vuosikausienkin jälkeen, niin kuin tuon naisen. Aina on toivoa! ❤
Niitä pistimiä me varmaan tarvitaan, vaikka ei niiden kanssa ole helppo olla. Onneksi Jeesus on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Ja parantaakin Hän voi meidät ihan milloin tahansa, jos hyväksi näkee.
PoistaIhana kirjoitus,laittoi miettimään,kiitos!
VastaaPoistaOmassa masennuksessani rypiessä mietin,että voisin olla aika ylpeäkin omassa voimassa,en ymmärtäisi niinkään kärsivää lähimmäistä..tai jotain tälläistä.Jokatapauksessa tunnen myös kiitollisuutta,nyt ainakin huomaan kuinka rakas Jeesus pitää huolta.
Kun vain jaksais rukoilla ja nousta täältä sängynpohjalta.
Minäkin luulen, että jos itsellä niitä omia "vammoja" ja "kipu"pisteitä ei olisi, niin sitä saattaisi ruveta luulemaan itsestään jotain. Nyt sen sijaan on luuloja ehkä vähemmän, ja Hänen apunsa tarvetta enemmän. Onneksi se rukouskaan ei tarvitse olla mitenkään ihmeellistä, huokauskin riittää.
PoistaSiis ylpeä jos olisin terve
VastaaPoistaVarmaan meissä kaikissa on Suurella Puutarhurilla sitä ylpeyttä alituiseen kitkettävänä...
PoistaSyviä ajatuksia, synti ja turmelus tuli kaikkien osaksi, kun paratiisissa kaksi ihmistä lankesi syntiin, siitä seurauksesta eläimet ja linnutkin kärsivät turmeluksen alla, en tiedä tartteeko mun luetella niitä vammoja ja synnin aiheuttamaa rasituksia ihmisen elämässä, niitä riittää kaikille.
VastaaPoistaMutta Golgatan työ ristillä riittää myös vapauttamaan kaikesta mikä hitaaksi tekee, kaikesta mikä painaa, ahdistaa, masentaa,
Jumala katsoo vain sydämeen, ei meidän vammoihin,vajavaisuuksiin,sairauksiin,koska ne on kannettu Golgatalla jo, hän haluaa että meidän sydämen asenne on oikea hänen edessään, yhteys Jumalaan rukouksessa ja sydämen usko Jeesukseen.
Varmaan riittää jokaiselle joku vamma. Mutta onneksi Jeesus teki täydellisen teon meidän epätäydellisten ja niin monin tavoin puutteellisten edestä. Hän näkee meidät jokaisen.
Poista