tiistai 6. lokakuuta 2020

Kenen käsikirjoitusta eletään?

"Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa?" Mark. 6:36 (Jeesuksen sanat)

Usein saatamme toivoa jonkinlaista "lottovoittoa" elämäämme. Enkä tarkoita vain rahaa, vaan kaikkea sitä, mikä meidän mielestämme tekisi elämästä hyvää ja toiveiden mukaista. Varmaan kaikilla meistä on niitä toiveita. Mutta tiedämmekö mitä toivomme? Onko toiveidemme täyttymys täällä elämässä meille lopulta hyvä, saati paras? Usein me vain tahtoisimme niin kovasti noudattaa sitä omaa käsikirjoitusta, tai ainakin jotain luonnosta, elämämme kulussa. Mutta kun se käsikirjoittaja, jolle tehtävä kuuluu, on itse Jumala. Emme tiedä, mitä Hän on meidän tuleviin päiviimme kirjoittanut. On hyvä, ettei meille ole sitä kaikkea näytetty, ei kerrottu. Mutta voisi olla, että jos se meille näytettäisiin, saattaisimme ruveta kyselemään, etteikö sitä käsikirjoitusta voisi muuttaa enemmän meidän mieleiseksemme. Mutta mitä se lopulta hyödyttäisi, vaikka voittaisimme omaksemme koko maailman...

Emmehän me tänne jää. Taivas odottaa meitä. Siellä todella halutaan meidät sinne. Siellä valmistellaan meille jo paikkoja ja suurta ilojuhlaa. Siellä saamme riemuita sydämemme kyllyydestä!



---
Mistä aihe tekstiin. Mietin omia asumisasioitamme. Mielessä oli myös eilisiltainen jakso sarjasta "Highway to heaven"*, jossa toivottiin käsikirjoituksen toisenlaista loppua, kuin se, joka sille oli taivaassa annettu. (*"Enkeli maantiellä" -sarja, jota esitettiin 80-luvulla telkkarissa. Meillä dvd:llä englanninkielisenä.)

---
Hartauskirjassa  (Levähtää vähän/Fredrik Wislöff) "sattui" myös olemaan teksti, josta lukiessani totesin senkin sopivan  aiheeseen. Jakeena siinä oli tämä: "Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes minulle  on talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle..."  2. Tim. 4:6-8 (Paavalin sanoja Timoteukselle).


5 kommenttia:

  1. Niin se on varjo vain mitä täällä saa kokea Jumalan hyvyydestä, älymme ja ymmärryksemme ei riitä selittämään sitä mitä meille on varattuna, kun karitsan häät alkaa, eikä sinne pääse synti,sairaudet eikä mikään muukaan paha, kaikki on täydellistä, niinkuin meidätkin täydellisenä tunnetaan.
    Joku sanoo että "lottovoitto on syntyä suomeen", mutta sen lisäksi vielä jos sydämessä on rauha Jumalan ja ihmisten kanssa, ja Golgatan veri on saanut puhdistaa kaikesta synnistä, silloin myös ilo täyttää sydämen, olen valtavan iloinen siitä että saan olla Jumalan lapsi, ja ulkoisesti Jumala on siunannut paljon, yltäkylläisesti, et sitä Jumalan suurta hyvyyttä ei ymmärrä, mutta hän onkin Rakkaus.
    Täytyy vielä sanoa että vaikka Jumalan lapsena tiedämme että kerran saamme olla siellä ilojuhlassa, niin emme saa kuitenkaan olla vielä varmoja, vaikka pelastusvarmuus olisikin sydämessä, vasta sitten kun olemme perillä, olemme 100% varmoja että nyt olemme perillä.
    sorimäinnostun laittamaan pitkiä kommentteja, ein oikein pysty lyhkäisesti kirjoittamaan,
    itse asiassa tykkään kirjoittamisesta, mutta se ei ole näkynyt omassa blogissa kovinkaan paljon, piti laittaa toinen blogi hengelliseksi, mut on jäänyt,
    kyllähän ihmiset lukee, vaikkei kommentoisikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emme tosiaan sitä Jumalan hyvyyttä käsitä, emme täällä maan päällä saatavaa, ja varsinkaan sitä, mitä tuleman pitää. Tulee olemaan ihmeellistä kun kaikki paha ja surua tuottava on mennyt. Ilokin on siellä täydellinen.
      Minäkin tykkään kirjoittamisesta:)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Tuo Mark. 6:36 jae on niin puhutteleva, olen sitä itsekin monesti miettinyt, että miksi tosiaan olisi pakko aina saada kaikki mitä haluaa. Tärkeintä on että on taivaaseen matkalla. Olen kyllä kova tekemään niitä omia käsikirjoituksia, mutta aina ajallaan sitä sitten joutuu myöntämään, että Jumala tiesi kuitenkin paremmin ja hänellä oli parempi käsikirjoitus. Osaisipa aina luottaa hänen suunnitelmiinsa ja hänen huolenpitoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kaiken lisäksi tämä kirjoituksesi oli juuri tänään minulle erityisen ajankohtainen, joten kiitos tästä senkin takia!

      Poista
    2. Varmaan meistä itsekukin on niitä omia kuvitelmia luonut, ja sitten ehkä pettynyt kun ei mennytkään niin kuin luuli. Kun tosiaan osaisikin ottaa Hänen suunnitelmansa vastaaan luotttaen siihen. Kiitos Minna vielä tuosta, että kerroit tämän juuri nyt olleen ajankohtainen! Nimittäin pähkäilin aamualla aika paljon sitä, että laitanko tekstiä vai ei, ja sitten kun olin sen laittanut, niin vieläkin pähkäilin, että vedänkö takaisin luonnoksiin sen. Oli hyvä tietää, että siitä kuitenkin jotain oli saatavissa.

      Poista