Pettymysten keskellä

Aina silloin tällöin joutuu tilanteeseen, jossa kysyy itseltään ja Jumalalta, kuinka tämä näin meni? On pyydetty Häneltä johonkin asiaan apua ja johdatusta. On uskottu, että niin tapahtuu ja sitten asiat menevät kuitenkin aivan pieleen. Siitä seuraa yleensä kysymys, että "oliko tässä nyt muka jotain johdatusta?"  Miksi en saanut apua? Näin sen asian pettyneenä näkee. Samat reaktiot, samankaltaisiin tilanteisiin, kerta kerran jälkeen.

Eikö Hän sitten  tosiaan johdattanut, eikä auttanut?  Hän, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti? Hänkö olisi vierellämme ja katselisi välinpitämättömänä ja toimettomana hätäämme? Hän toimii aina parhaaksemme. Hänen näköalansa on laajempi, kauaskantoisempi, kuin meidän. Hän ei näe vain mahdollisia tulevia vuosiamme, vaan hänen katseensa ulottuu ikuisuuteen asti. Kaikki asiat asettuvat kohdalleen kun näkökulma on oikea.

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

Autioon paikkaan

"Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Mark. 6:31

Jeesus sanoi näin opetuslapsilleen. Samassa jakeessa sanotaan vielä: "Sillä tulijoita ja menijöitä oli  paljon,  ja heillä ei ollut aikaa syödäkään."  Aina välillä on tarvis mennä "autioon paikkaan" levähtämään. Voi olla, ettei meillä ole mitään sellaista kiirettä kuin opetuslapsilla tuntui olevan, mutta levähtäminen kaikesta muusta voi olla tarpeen. Huolet voivat tehdä levottomaksi, vaikka olisimme muuten aivan yksin. Eikä se autio paikkakaan ole aina saavutettavissa,  mutta ehkä se voisi olla muutakin. Luin kerran äidistä, joka meni rauhoittumaan ihan vain oven taakse... Kun äiti oli oven takana,  lapsetkin tiesivät äidin tarvitsevan sen hetken.  Kenties se voisi olla ylipäänsä jotain, joka on juuri sinulle rauhoittavaa. Kelle se on vain oventaus, jollekin toiselle se voisikin olla vaikka rauhoittava puuha.  Ja joku menee sitten sinne paikkaan, jossa ei ole muita. Siinä yksinäisyydessämme Jumala hoitaa meitä. Kutakin hänelle sopivalla tavalla.

Hänen silmänsä näkevät

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen. 

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä; jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoasin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä; yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.

Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.  Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut. 

Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku! Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekanjyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi." 

"Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut ainkaikkiselle tielle."  Ps, 139:1-18, 23-24 

Tulevien päivien huolista

                    "Älkää siis
                     murehtiko
             huomisesta päivästä,
             sillä huominen päivä
           pitää murheen itsestään.
           Riittää kullekin päivälle 
                 oma vaivansa."
                                                 Matt. 6:34

Aallot hiljenevät

                    "Hän tyynnytti myrskyn,

                     ja meren aallot hiljenivät.
                   He iloitsivat, kun tuli tyyni,

          ja hän vei heidät toivottuun satamaan."
                                                                   
                                                                    Ps. 107:29-30

Matkasauvana toivo

Joka on lukenut Bunyanin Kristityn vaelluksen, tietää kuinka monenlaisten maastojen halki hänen oli kuljettava. Helpot saattoivat olla vaarallisen unettavia, vaikeat väsyttäviä ja pelottavia.

Joskus on ainaista kivikkoa. Kun yhden kiven ylität, toinen on jo odottamassa. Epätoivo valtaa hyvin helposti sellaisessa maastossa, kun katselee, etttä kiviä vain näkyy edessä silmänkantamattomiin... Kuinka sitä jaksaa? Ei omin voimin jaksakaan. Askel kerrallaan, päivä kerrrallaan,  matkasauvana toivo. Ja varsinkin matkaseurana Jeesus, joka tuntee senkin tien. Hän kulkee siinä vierellä ihan. Hänelle voi puhua pelkonsa matkalla. Hän vahvistaa ja rohkaisee.  Hän nostaa kaatuneen ja taluttaa   kompastelevaa. Hän auttaa kivikon yli, vaikka sinut pitäisi kantaa!

Psalmi 23 puhuu matkasta ja matkaseurasta: "Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat." Ps 23:4

Hän tietää sen jo...

Eräs neitokainen tuli seisoskelemaan viereeni keittiön pöydän ääreen. Sitten hän ilmoitti, että hänellä olisi minulle kysymys... Käskin sanoa sen, vaikka kyllä tiesinkin jo mistä oli kyse: minun karkkipussistani. Tulihan se oikea kysymyskin sieltä ja vastauskin oli toivotunlainen, eli sai siitä ottaa. Ja kysyjiä ilmaantui sitten lisääkin ja vastaus oli yhä sama. Tosin jossain vaiheessa sanoin sitten jo, ettei ihan kaikkia saa syödä...

---

Niinpä kai mekin usein menemme lähelle, emmekä sano sitä kysymystä. Kuka mistäkin syystä. Hänellä on kyllä vastauskin jo valmiina, mutta Hän odottaa, että pyydämme haluamaamme.

"Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan."  Matt. 7:7-8

Kyllä Hän pelkän anovan katseenkin näkee ja voi vastata sanattomaankin pyyntöön.

"Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa."  Ps. 38:10

Kohtaaminen

Eräässä elokuvassa on kohtaus, jossa nainen katsoo ohikulkevaa Jeesusta, tahtoen saada tietää tästä merkillisestä miehestä enemmän.  Jeesus menee ohi, ja kääntyy sitten naista kohti - ja kutsuu tätä joukkoonsa. Nainen estelee, vedoten siihen, että hän on vapaa. Hän voi mennä minne vain itse tahtoo. Elokuvassa Jeesus sanoo naiselle, ettei tämä ole vapaa, mutta voisi olla... Nainen jää silloin paikalleen, mutta myöhemmin tapaamme hänet opetuslasten joukossa.

Lienetkö sinä tullut koskaan kuvitelleeksi, millaista olisi jos Jeesus kävelisi sinua vastaan? Siis siinä kadulla tai tiellä, jossa aina kuljet? Tai tulisi kotisi ovesta sisään? Minä olen joskus sitä miettinyt. Olen suorastaan kaivannut sellaista mahdollisuutta. Miksi sitten? Jeesuksen kohtaaminen antoi aina kaipaavalle jotain. Uutta toivoa ja uskallusta elämään. Vaikka olosuhteet muuten olisivat pysyneet entisinä, niin jokin muuttui. Näkökulma. Kaikki asiat asettuivat Jumalan pojan kaikkivoipaisuuden valossa nähtäväksi. Useimmiten kyllä tapahtui muutakin, kuin vain näkökulman muutos...

Minä olen kuvitellut tilannetta, jossa Jeesus kohtaisi minut metsätiellä. Hän tulisi vastaani, ja en tiedä, sanoisiko Hän jotain. Jos sanoisi, se voisi olla vaikkapa vain, älä pelkää...

Sinua vastaan Hän voisi tulla kaupungin kadulla. Tai parkkeerata autonsa sinun viereesi - näin nykyajassa... Oli missä hyvänsä, niin Hän tietäisi sinun elämäsi kipupisteet.

Ja kyllä Hän ne meidän kipupisteemme nytkin tietää. Me vain emme  Häntä näillä ajallisilla silmillämme näe, vaikka Hän on ihan vieressämme nytkin. Emmekä pysty ajallisilla korvillamme kuulemaan Hänen sanojaan meille. Jospa sydämemme edes kuulisi ja näkisi.

---

Draamaelokuva Raamattu/Jeesus  vuodelta 1999. Pääosissa mm. Jeremy Sisto, Jaqueline Bisset, Gary Oldman, Debra Messing ja Armin Mueller-Stahl. Tämä sopii mielestäni katsottavaksi niillekin historiallisista kuvista kiinnostuneelle, jotka eivät itse näihin asioihin usko. Elokuva on pitkä. Katsottavaa on peräti 3 h! Se tosin on jaettu kahteen osaan.

Yhteydet on - mutta niitä ei ole

En tiedä, kuinka tuttua muille on otsikon kaltainen tilannne. Siinä on kyse nettiyhteyksistä. Olen laittanut yhteydet asianmukaisella tavalla päälle, mutta silti ruudun alareunassa on selvät merkit, ettei yhteyttä ole. Mitään ei myöskään tapahdu. Tarkistan vielä, että tein kaiken niin kuin pitikin. Kyllä tein. Ainoat vaihtoehtoni ovat joko: "katkaise yhteys laiteverkkoon"  ja  aloittaa kaikki uudestaan, tai odottaa... Päätin odottaa. Ja nyt ollaan tässä.

Siinä hetken odotellessani, mieleeni tuli rukous. Kaikki yhteydet pitäisi olla kunnossa, mutta silti mitään ei näytä tapahtuvan. Ei merkkiäkään, että mitään olisi edes kuultu. Joskus on vain odotettava...

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps. 27:1

"Olkaa lujat, ja olkoon teidän sydämenne rohkea, te kaikki, jotka Herraa odotatte." Ps 31:25

Jumala joka masentuneita lohduttaa

"Sillä ei... lihamme saanut mitään rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältäpäin pelkoa. Mutta Jumala, joka masentuneita lohduttaa, lohdutti meitä... niin että minä iloitsin vielä enemmän."  2 Kor. 7:5-7

Kyseisessä kohdassa Paavali selostaa omaa tilannettaan, kuinka hänkin tunsi pelkoa ja masennusta. Sitten hän kertoo, mikä häntä lohdutti. Häntä lohdutti mm. Tiituksen saapuminen hänen luokseen ja hänen tuomansa uutiset Korintosta.

Meillä itsekullakin on omat pelkomme, omat masennuksen aiheemme. Mikä meitä lohduttaisi? Olisiko se jonkun tulo luoksemme, vai jotain ihan muuta? Aina emme edes itse tiedä sitä. Mutta Jumala tietää kyllä. Ja Hän lohduttaa meitä -  juuri meille sopivalla tavalla ja ajalla.

Älä lannistu

"Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu. Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti, meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia." 2 Kor. 4:16-18

Ahtaalla

Eilisten varjot ja tulevien päivien kohtikiitävät pilvet... tai nykyisyyden haasteet... Olotila voi joskus olla sellainen, että tuntee olevansa ahtaalla. Ei ole sitä tilan, vapauden, tuntua, joka parempina päivinä tuo kenties iloa päivään. Tälläisenä hetkenä mieleeni tuli seuraava jakeenpätkä:

       "Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhuurskauteni Jumala, joka
                        ahdingossa avarrat minun tilani.
                             Armahda minua, kuule minun rukoukseni." Ps 4:2

Koko Psalmien  luku 4 on rukousta Jumalan puoleen ja se päättyy sanoihin: "Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua." Ps 4:9

Armon varassa

Eilispäivän ajatukset olivat useammassa kohdin sellaiset, että tästä ei tule mitään... mitä tästä tulee... miten tämä taas järjestetään...

Joskus asiat menevät aivan toisin,  kuin niiden toivoisi menevän. Tai ainakin on pelko, etteivät ne mene halutulla tavalla.  Tai sitten ei tiedä, kuinka tämä tai tuo asia pitäisi järjestää. Voi olla kyseessä joku iso asia, tai sitten monta pientä asiaa. Samat kysymykset silti. Ja kaiketi sama vastaus?

Eilen jostain sukelsi mieleeni: armon varassa.

Kuin kuvajainen

"Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan." 1 Kor. 13:12

Toivossa iloiset

Joskus voi olla hyvä nähdä joku tuttu raamatunpaikka erilaisena käännöksenä. Yleensä käytän sitä vanhempaa käännöstä, mutta tänään näin Sro:n päivän sanassa tutun kohdan tämmöisenä käännöksenä:

"Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä." Room 12:12

Jotenkin tuo "toivokaa ja iloitkaa", sai minut tänä aamuna kääntämään ajatukseni valoisampaan suuntaan. Tutumpi tuo sama jae on muodossa:

"Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room 12:12

Kun jo omalla kielellä on joskus hyvä nähdä tekstiä eri käännöksinä, kuinka suuri merkitys onkaan sillä, kun saa ensi kertaa käsiinsä ihan omakielisen raamatun...

Peljättävä paikka... Jumalan huone ja taivaan portti

Raamatussa on kertomus Jaakobista. Jaakob oli lähtenyt veljeään karkuun ja samalla sen reissun oli määrä olla vaimonhakumatka. Reissusta tuli paljon enemmän. Jaakob kohtasi Jumalan.

Kun Jaakob oli lähtenyt Beersebasta mennäkseen Harraniin, hänen oli asetuttava yöpuulle. Ei ollut varmaan kovin hääppöinen nukkumapaikka, koska hänen piti ottaa vain kivi päänalaisekseen. Kuinkahan Jaakob mahtoi kivensä valita? Ottikohan hän vain ensimmäisen, joka vähänkin vaikutti sopivalta? Emme tiedä, mutta erityinen kivi siitä tuli. Ja yökin oli kaikkea muuta kuin tavallinen. Jaakob näki unta. Eikä ihan tavallista unta. Hän näki unessaan tikapuut, joiden pää ulottui taivaaseen. Enkelit kulkivat niitä pitkin ylös ja alas. Sitten hänen edessään seisoi Herra, Jumala itse,  luvaten suuria asioita - hänelle! Hänen isiensä Jumala olisi hänenkin Jumalansa, joka varjelisi häntä matkalla. Mutta myös paljon suurempia ja kauaskantoisempia asioita Jaakob sai  kuulla: "...sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä."

Kun Jaakob heräsi unestaan, hän oli pelästynyt. Hän totesi, että "Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä sitä tiennyt." ja sitten hän lisäsi: "Kuinka peljättävä onkaan tämä paikka! Tässä on varmasti Jumalan huone ja taivaan portti!"  Sitten hän nosti päänalusenaan olleen kiven patsaaksi, vuodatti öljyä sen päälle ja nimesi paikan Beeteliksi.

Kertomus  Jaakobin pakomatkasta ja sen syistä löytyy 1 Moos. luvuista 27 - 28.

---

Peljättävä paikka voi joskus olla paikka, jossa kohtaa Jumalan.

Uskon katse kantaa kauemmas

Vaikeaan hetkeen, kun miettii "kuinka tätä kestää", saattaa sopia tämä jae:

"...koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti."  Hebr. 11:27

Näki... sen... joka on näkymätön...niin... hän kesti...

Olin herättyäni ankeissa ajatuksisssa nähtyäni painajaisunta. Tämä jae, tai itseasiassa jakeenpuolikas, tuli sitten mieleeni. Kahvia juodessani luin koko tuon luvun ja siinä kerrotaan monista, jotka vaikeuksissaan kiinnittivät katseensa ajan tuolle puolen, ja niin he kestivät.

Omalla saralla, omalla radalla

Ennenvanhaan heinäpelloilla viikatteet saattoivat heilua vähän kilpailuhengessä. Nykyään ovat kilpailut ihan toisilla areenoilla. Oli areena mikä hyvänsä, niin kilpailijan on keskityttävä lähinnä omaan suoritukseensa. Jos rupeaa vilkuilemaan naapurin tekemisiä, niin siinä voi oma homma mennä pöpelikköön aika äkkiä. Ja jos ei käy niin, niin tyytymättömyydelle ainakin voi aueta ovi. Kun hoidan oman sarkani, oman ratani, vilkuilematta muiden suorituksia, mahdollisuuksia, olosuhteita tai muuta senkaltaista, voin olla tyytyväisempi omaan paikkaani. Se oma paikka voi olla kivisempi, tai monin tavoin puutteellisempi, kuin sen vieressä huhkivan naapurin, muttaa juuri se sarka on minulle uskottu. Eikä elämä edes ole kilpailu, mutta keskittymistä se oma homma silti vaatii.

"...Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman." 1 Kor. 9:24-25

---

Tämmöisiä ajatuksia syntyi, kun tunsin eräänä päivänä kateuden pistoja ja sen seurauksena tyytymättömyyttä...

Vajavaista uskoa

Allaoleva raamatunjae voi joskus tuntua vaativalta.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." Hebr. 11:1

Luja luottamus.  Entä jos sitä LUJAA luottamusta ei juuri ole?  Sekin lienee meille annettava, se "luja luottamus".  Meidän luottamuksemme on usein kuin seittiä vain, mutta silloinkin - ja varsinkin silloin - voi huutaa Jumalan puoleen...

Seuraavat virren sanat sopinevat tähän. "Jos en voi suoraan Isän syliin juosta ja uskon varmuudesta riemuita, saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa ja ääneen huutaa: Herra, armahda!" Virsi 289:2  Myös virren muut kaksi säettä ovat katsomisen arvoiset!

Repaleita

Rikkonaiseen, repaleiseen ja karheaan tarttuu helposti kiinni kaikenlaista. Täällä ajassa me kaikki olemme enemmän tai vähemmäm repaleisia. Me juutumme repaleistamme toisten repaleisiin... Ja irti itseämme kiskoessamme, saatamme särkyä lisää ja särkeä muita.

"Sillä minä kasvatan umpeen sinun haavasi ja parannan sinut saamistasi iskuista, sanoo Herra, sinut, Siion, jolla on nimenä "hyljätty", "se, josta kukaan ei välitä." Jer. 30:17

Hellittämätöntä rukousta

Raamatussa kerrotaan kuinka Jeesus oli ollut rukoilemassa ja hänen opetuslapsensa pyysivät, että hän opettaisi heitäkin rukoilemaan. Ja Jeesus opetti sen tutun Isä meidän - rukouksen. Ja sitten hän opetti rukoilemisesta seuraavasti:

"Ja hän sanoi heille: "Jos jollakin teistä on ystävä ja hän menee hänen luoksensa yösydännä ja sanoo hänelle: "Ystäväni, lainaa minulle kolme leipää, sillä eräs ystäväni on matkallaan tullut minun luokseni, eikä minulla ole, mitä panna hänen eteensä"; ja toinen sisältä vastaa ja sanoo: "Älä minua vaivaaa; ovi on jo suljettu, ja lapseni ovat minun kanssani vuoteessa; en minä voi nousta antamaan sinulle"
 - minä sanon teille: vaikka hän ei nousekaan antamaan hänelle sentähden, että hän on hänen ystävänsä, nousee hän kuitenkin sentähden, että toinen ei hellitä, ja antaa hänelle niin paljon, kuin hän tarvitsee. 

Niinpä minäkin sanon teille: anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan. Ja kuka teistä on se isä, joka poikansa häneltä pyytäessä kalaa antaa hänelle kalan sijasta käärmeen, taikka joka hänen pyytäessään munaa antaa hänelle skorpionin? Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!" Luuk. 11:5-13

Anteeksiannetut synnit

"Minä kirjoitan teille, lapsukaiset, sillä synnit ovat teille anteeksiannetut hänen nimensä tähden." Joh. 2:12

---

Vaikka synnit on annettu anteeksi, siihen on joskus vaikea luottaa ja siinä varsinkin levätä.  H. E. Wislöff sanoo siitä jotakin kirjassaan Hiljaisia hetkiä (Kirjapaja 1981):

"...Mutta aina ei ole helppoa levätä uskossa syntien anteeksisaamiseen... Syntisi seurauksethan pysyvät. ...Syntien anteeksianto asettaa rajat synnin seurauksille. Kivi, joka heitettiin veteen, jättää kyllä renkaansa, mutta Jumala voi lähettää maininkeja, jotka pysäyttävät niiden kulun... Kristuksen sovitus on täydellinen sovitus."

Uusi taivas ja uusi maa

"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu. Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisen keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt." Ilm. 21:1-4

Hiljaisia hetkiä

"Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot." Joh. 11:22

"Martta sanoi nämä sanat Lasaruksen haudalla. Nytkin minä tiedän... Mitä tämä merkitsee sinun elämässäsi tänään. Sinä tiedät, että Jumala on kaikkivaltias... mikään ei ole hänelle mahdotonta... vaikeata on levätä siinä uskossa ollessasi suljettujen ovien edessä. Sinä tiedät, että Jumala on armollinen. ... Hän antaa anteeksi sille, joka tunnustaa syntinsä ja etsii häntä rukoillen ja katuen... Vaikeata on levätä syntien anteeksiantamuksessa silloin, kun sydämesi tuomitsee sinut ja elämäsi syyttää sinua. Sinä tiedät, että Jumala kuulee rukoukset ja että hän tahtoo vastata sinulle... Vaikeata on levätä siinä...kun kaikki rukouksesi tuntuu jääneen vaille vastausta. Nytkin. Usko, joka turvaa Nytkin, ei joudu häpeään. Sellainen on usko. Sellainen on Jumala. "

Ylläoleva teksti on lyhennelmä H. E. Wislöffin päivähartauskirjasta Hiljaisia hetkiä (päivä 23. lokakuuta). Kirjapaja 1981.

Yllätyshyökkäys

Kaikki näyttää vihdoin rauhalliselta. Tienoon täyttää hiljaisuus. Sotilas on tyytyväinen. Vihdoin saa vähän levähtää. Yht´äkkiä ilman täyttää taas sodan pahaenteiset äänet. Rauha on rikkoutunut. Sotilaan on jälleen  tartuttava aseisiinsa ja oltava valppaana.

Hyökkäys tulee usein "ihan puskista".  Hiljaisuus onkin toisinaan vain tyyntä myrskyn edellä. Sotaa ei vielä ole julistettu päättyneeksi. Sodanjohto tietää kyllä sotilaidensa uupumuksen. Välillä sotilas käsketään taaemmas levähtämään. Taistelu jatkuu silti. Ja voitto on varma!

Kun kaikki käy vastoin

Joskus tuntuu...

...ettei Hän kuule. Hän ei ole kuuro.
Hän kuulee senkin, mitä ei sanota ääneen.    

... ettei Hän näe. Hän ei ole sokea.
Hän näkee senkin, mitä me emme tienneet olevankaan.

... että Hän on välinpitämätön. Hän ei ole. 
Hän on   rakkaus. Hänellä on aina mielessä tärkein, meidän
päämäärämme.     

Haavoitettu meidän tähtemme

"Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut." Jes. 53: 4-5

Syyttäjä heitetään ulos

" Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan: "Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos." Ilm. 12:10

Syyttäjä syyttää meitä yhä, mutta meillä on puolustusasianajajamme taivaassa: Jeesus Kristus. Hän pystyy kumoamaan kaikki syytökset meitä vastaan, sillä Hän itse hankki meille vapauden. Hän maksoi velkamme, kärsi rangaistuksemme. Sen kaiken Hän teki pääsiäisenä silloin kauan sitten...

Mutta syyttäjä seisoo yhä syyttämässä?  Niin kyllä, mutta hänet heitetään kohta ulos salista.

Tästä ja kaikesta muusta lopunaikoihin liittyvästä kertoo Ilmestyskirja. En minä osaa sen kirjan sanomaa ruveta selittelemään, mutta se on selvä, että sama, meidät lunastanut Jeesus, tulee vielä takaisinkin. Siis sama Jeesus, joka kuoli,  haudattiin, ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hän nousi monien silmien nähden taivaaseen - näkyvällä tavalla, ja tulee takaisinkin samalla tavoin.

Paimen hoitaa lammastaan

"Paimen kääntää laupiaasti kasvot lampaan puolehen. Lammas kuulee halukkaasti ääntä armaan paimenen"  (virrestä 487, vanha virsikirja)

On lammas sitten musta tai valkoinen, tai minkävärinen hyvänsä, niin paimen huolehtii siitä. Onhan Hän hyvä paimen.

Psalmi 85

"Veisuunjohtajalle; koorahilaisten virsi.

Herra, ennen sinä oli suosiollinen maallesi, sinä kääsit Jaakobin kohtalon. Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä. Sela. Sinä panit kaiken kiivastuksesi pois ja lauhduit vihasi hehkusta. Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin. Oletko ainiaaksi vihastunut meihin, pidätkö vihaa suvusta sukuun? Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? 
Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille.

Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, Herra puhuu: hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he kääntykö jälleen tyhmyyteen. Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka häntä pelkäävät, ja niin meidän maassamme kunnia asuu. Armo ja totuus tapaavat toisensa täällä, vanhurskaus ja rauha antavat suuta toisillensa, uskollisuus versoo maasta, ja vanhurskaus katsoo taivaasta. Herra antaa meille kaikkea hyvää, ja meidän maamme antaa satonsa. Vanhurskaus käy hänen edellänsä ja seuraa hänen askeltensa jälkiä." Ps 85