Olisiko hän unohtanut minut ja asiani?

 Ei hän ole.

"Sillä Herran silmät tarkaavat varhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..."  1 Piet. 3:12

Tänä aamuna oli Suomen raamattuopiston päivän sanassa J. Vähäsarjan  tekstiä siitä, kun odotamme apua. Voit  katsoa juuri tuon tekstin tänään tästä linkistä, mutta koska teksti vaihtuu päivittäin, lainaan siitä pätkiä myös tähän:

"Sinä et ole Jumala. Sinä et siis päätä, milloin Jumalan kuuluu auttaa sinua. Sinä et määrää sitäkään, millä tavalla Jumalan pitäisi asiasi järjestää.... 

Sen sijaan, että Jumala jättäisi päätettäväksemme elämämme tärkeät asiat, hän kantaa omistajan vastuun...

 Hän kehottaa meitä uskomaan häneen - ja antaa auttamisen ja johdattamisen olla hänen käsissään..."

Ilta menossa, aamu mielessä

Ilta menossa. Siihen kuuluu tietyt toimet, tiettyyn aikaan. Ajalla on merkitystä siinä varsinkin silloin, kun on arkiaamu edessä.  Arkiaamun herätys on varsin aikaisin ja siksi nukkumaan on mentävä aiemmin kuin viikonloppuna. Iltatoimet on siis saatava tehdyiksi oikeaan aikaan. Ja näin se on illalla aamu jo mielessä.

Ajan illassa sitä jo myös ollaan ja emmehän kukaan tiedä kuinka pitkällä oma "iltamme" jo onkaan. Pidetään aamu mielessä vaikka ilta joutuu...

Ja samaa odotusta on näissä vanhoissa lauluissakin:

"Kirkas aamu pian koittaa, jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa, kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton, kaiku sielussa soi, meille kertoen voiton, Jeesus matkaamme toi."

"Mä aamulla varhain ja illalla myöhään, luon katseeni Siionin vuoria päin. Siel auttaja mulla on viisain ja parhain, hän etsivi aina mun menestystäin."

Uuden liiton välimies

Uusi liitto ja vanha liitto... En ole mikään raamatunselittäjä, mutta jokainen voi itsekin lukea Hebrealaiskirjeestä asioista, joista nyt muutaman sanan yritän kirjoittaa.

Kaikki varmaan tietävät juutalaisista sen verran, että heillä oli aikanaan temppeli, jossa oli papit ja uhrikäytännöt. Se kaikki toiminta ei ollut ihmisistä lähtöisin, vaan ohjeet siihen antoi itse Jumala. Näin tapahtui, kun Jumala Moosekselle erämaassa antoi vieläpä erittäin tarkat ohjeet kaikkeen. Piti rakentaa telttamaja jumalanpalveluspaikaksi, siihen tarvittavat välineet ja vihkiä papit. Ja solmittiin liitto Jumalan ja israelin kansan välillä. Oli laki  ja liitto, jota piti noudattaa. Ja sen noudattamisessa ihmiset epäonnistuivat...

Mutta koska näin oli, Jumalalla oli varattuna jotain parempaa...

"Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle. Sillä moittien heitä hän sanoo: "Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton... Sillä minä annan anteeksi heidän vääryytensä enkä enää muista heidän syntejänsä." Hebr. 8:7-8, 12

Silloin, vanhan liiton aikaan, uhrattiin uhreja ihmisten syntien tähden. Tarvittiin pappi, joka uhrasi kansan puolesta. Pappikin oli kuitenkin kansan keskuudesta otettu virkaansa ja erehtyväisenä ihmisenä  piti hänen  suorittaa uhri omastakin puolestaan. Tämä kaikki oli vertauskuvaa tulevasta, paremmasta uhrista ja liitosta.

"Mutta kun Kristus tuli tulevaisen hyvän ylimmäiseksi papiksi, niin hän suuremman ja täydellisemmän majan kautta, joka ei ole käsillä tehty, se on: joka ei ole tätä luomakuntaa, meni, ei kauristen ja vasikkain veren kautta, vaan oman verensä kautta kerta kaikkiaan kaikkeinpyhimpään ja sai aikaan iankaikkisen lunastuksen." Hebr. 9:11-12

"Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." Hebr. 10:14

Jeesuksen ollessa aterialla opetuslastensa kanssa viimeistä kertaa, hän sanoi:

"...Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan."  Luuk. 22:20

"Ja tämän tahdon perusteella me olemme pyhitetyt Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkiaan." Hebr. 10:10

"...mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle..." Hebr. 10:12

Ja koska Kristus teki sen, ei uhria syntien tähden enää tarvita. Ei juutalaisten eikä muiden. Me, ei juutalaiset,  olemme niitä raamatussa mainittuja pakanoita, mutta meillekin kuuluvat ihanat lupaukset:

"Ja koska Raamattu edeltäpäin näki, että Jumala vanhurskauttaa pakanat uskosta, julisti se Aabrahamille edeltäpäin tämän hyvän sanoman: "Sinussa kaikki kansat tulevat siunatuiksi". Gal. 3:8

---

En tiedä käykö tästä selväksi, mitä halusin sanoa, mutta se on lyhykäisyydessään se, että Kristus teki sen! Niin juutalaisten kuin pakanoiden puolesta.

Lupaus kantaa

Minulla on ollut jo useamman päivän auki Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa, eräs sivu. Se lohdutti minua eräänä aamuna ja kirjaan sen nyt tähän lohduksi ja virvoitukseksi sinulle myös.

"Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja."  2 Kor. 4:8-9

Kristityn kipeimpiä asioita on kohdata perusturvallisuutta ravisuttavia ahdinkoja. Väkisinkin sydän alkaa murehtia ja kysellä miksi. Miksi, Jumala, Isäni, sallit, vaikka näet? Miksi kohtaan nämä kipeät asiat, vaikka tiedät voimieni vähäisyyden ja uskoni heikkouden? Minusta ei ole kantamaan kärsimystä esikuvaksi muille. Pienikin tuuli kaataa minut kumoon, ja jokainen vastoinkäyminen lyö minut maahan. Murehdin itseni sairaaksi jo ennen kuin se, mitä pelkään, on edes kohdannut minua. Taas olen kaikin tavoin ahtaalla, neuvoton ja ahdistusteni vainoama. Etkö jo heräisi, Herra, ja korjaisi tilannettani? - Tänään sanot minulle pelkojeni keskellä turvallisesti: "Olet ahtaalla, mutta et umpikujassa; neuvoton, mutta et toivoton; vainottu, mutta et hylätty; maahan lyöty, mutta et tuhoutunut." Riittääkö se minulle? Riittäisikö se sinulle? Riittäisikö meille armo?

(Teksti Juha Vähäsarjan kirjasta Joka päivä lupaus kantaa/ päivä 29. marraskuuta)

Lupaukset pitävät

Amerikkalaisissa elokuvissa on tapana aina vaikeuksien kohdatessa luvata toiselle, että kaikki menee hyvin. Vaikka lupauksen antajalla ei oikeasti olisi mitään mahdollisuuksia juurikaan vaikuttaa asioiden kulkuun. Mutta mekin, jotka emme yhtä herkästi lupaile, joudumme aina välillä tilanteisiin, joissa joudumme toteamaan, että emme pysty pitämään lupaustamme. Ihmisiin voi aina pettyä. Niin omaan itseen kuin toisiinkin. Yksi on kuitenkin, johon voimme vankkumatta luottaa; Luojamme ja Taivaallinen Isämme. Hänen lupauksensa eivät ole sellaisia ehkäkentiesluultavasti -puheita. Hänen puheensa on selkeästi on ja ei. Minkä Hän lupaa, se pitää. Ja kieltonsakin on selkeä ei. Meillä vain joskus ymmärrys pätkii.

Tiellä

Tiellä voi olla soraa. Se voi olla kuoppainen. Välillä ajat  asfaltilla kuoppia väistellen. Toisinaan taas tien peittää uusi sileä pinta. Joskus olet korkealla upeiden näkymien äärellä ja seuraavassa hetkessä olet ajanut pimeään notkoon, jossa näkymät ovat ihan toiset. Matkalla voi olla niin aurinkoa, rankkaa sadetta ja kuin kaiken peittävää sumuakin.

                   Ei ole oleellista millainen tieosuus on juuri nyt.

                                     Oleellista on oikea tie.


"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

Erämaakausi

Kunpa voisin aina tuntea läheisyytesi. Tiedän kyllä sanastasi, että olet meitä aina lähellä. Olethan luvannut olla kanssamme, " joka päivä maailman loppuun asti" (Matt. 28:20). Kuitenkin ne hetket, jolloin en voi tuntea läsnäoloasi, voivat olla kauheita. Ne ovat pelottavia. Ne ovat kuivia.

"Niinkuin peura hajajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa Sinua, Jumala."  Ps 42:2

Kun tälläisen erämaakauden jälkeen taas saan tuntea läsnäoloasi, se virkistää, kuin janoisen. Kiitos, että pidät minua kädestä kiinni silloinkin, kun en tunne sitä!

Uskon kautta he kestivät... koska odottivat parempaa

Kuinka me kestämme, kun elämä tarjoilee meille ikäviä yllätyksiä?  Vastaus on varmaankin, että armon varassa. Se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että ikävät yllätykset tuovat mukanaan ikävät kaverinsa; pelon, masennuksen, epätoivon. Näitä kavereita ei kukaan halua kylään, mutta ne vain tulevat lupaa kysymättä. Helposti myös syyllisyydentunto pyrkii sisälle noiden aiemmin mainitttujen vieraiden seuraksi tai niiden jälkeen. Se kysyy, että miksi päästit nuo ensimmäiset "vieraat" sisälle, vaikka itsekin on sellainen, ettei sitä haluta.

Meidät kuitenkin luotiin tunteviksi. Meillä on lupa tuntea. Siitä ei ole tarvis syyllistyä. Joillekin on varmaan tuttu sanonta se, ettei voi estää lintuja lentämästä päänsä ylitse, mutta voi estää niitä tekemästä pesää... Tuntea saa. Ikäviäkin tunteita. Silloin on hyvä varsinkin tarttua kiinni "ankkuriin" joka ulottuu "esiripun" toiselle puolelle.

"Se toivo meille on  ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19

Uskon kautta kestivät Raamatun pyhät, jotka kokivat monenlaisia vaikeuksia. Näistä uskon esikuvista kerrotaan Hebrealaiskirjeen luvussa 11. Uskon kautta he kestivät... koska odottivat parempaa. Omassa varassamme ei yksikään meistä kestä, kun elämä yllättää ikävällä tavalla. Jumalan armo kantaa. Silloin kun tunnemme voimattomuutemme. Ja silloinkin, kun tunnemme olevamme voimissamme.

"Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on." Hebr. 10:35-36

Isoille myös

Tyttö luki äitinsä neulekirjan kannesta: 20 neulemallia pienille ei isoille. Sitten hän  meni näyttämään tekstiä siskolleen. Asia oli kuitenkin aivan päinvastoin, sillä kirjan kannessa luki: "...pienille & isoille." Yhdistävä merkki oli tehty sillätavoin, (juuri kuten tuossakin nyt näkyy), ettei hän sitä tunnistanut ja se näytti sanalta ei.

Taivaallinen tiekin on tarkoitettu pienille ja isoille. Isojen olisi osattava ottaa se vastaan lasten lailla - luottavaisena. Osaako isot?

Ja vaikka joku väittäisi, että se uskon asia on vain lapsille, älä sitä usko. Usko, että se on isoille ihan yhtälailla.

Sama tie

Muistelen sitä tietä, joka oli niin tasainen. Juuri hiekoitettu. Mutta tämä... Onko tämä  se sama tie?

Siinä on nyt kiviä. Sade on uurtanut siihen vakoja. Se on painunut kuopille ja "nimismiehenkiharat" kiusaavat sillä kulkijaa.

Onko tämä tosiaan se sama tie? On se. Sama se silti on.

Hän teki sen

Kiitos Jeesus, että kuolit puolestamme! Mitkään sanat, vaikka kuinka kauniita olisivat, eivät riitä kuvaamaan rakkautesi suuruutta. Eikä järkemme sitä koskaan käsitä. Joskus voimme pienen hitusen siitä tajuta.


                
                "Se on täytetty!"
                
                 

Sinun lunastustyösi on täytetty. Meidän ei enää tarvitse yrittää mitään täyttää, koska Sinä jo teit sen.

Kiusattujen auttaja

                     "Sillä sentähden,
                että hän itse on kärsinyt
                      ja ollut kiusattu, 
               voi hän kiusattuja auttaa."
                                                           Hebr. 2:18

Kasvu tapahtuu piilossa

Kun siemen pannaan maahan, ei maan pinnalla näy pitkään aikaan mitään. Kylväjä voi jo kyllästyä odottamaan ja ajattelee, ettei sieltä mitään nousekaan. Odottavan aika on pitkä - tässäkin. Joittenkin siementen itäminen vie paljon aikaa. Jotkut siemenet vaativat jopa kylmäkäsittelyn, ennenkuin ne voivat alkaa kasvaa. Ja toisinaan jopa valmiin juurakon kasvuun lähteminen voi olla yllättävän hidasta. Pitää kasvattaa niitä juuria ensin vedenottoa varten,  että voi alkaa kasvattaa näkyvää varttakin. Ja lopulta sitä hedelmääkin. Kuka nyt sitten minkäkinverran. Ja niitä hedelmiä ei kasvi itse syö...

"Ja kun kylvät, et kylvä sitä  vartta, joka on nouseva, vaan paljaan jyvän, nisun jyvän tai minkä muun tahansa. Mutta Jumala antaa sille varren, sellaisen kuin tahtoo, ja kullekin siemenelle sen oman varren".  1 Kor. 15:37-38

---

Näistä  ajatuksista  on pääosa  lastenleirin raamikselta napsittuja... Kuvassa muuten inkivääri. Juomanteosta oli jäänyt pala juurakkoa ja se laitettiin multaan. Tuo pienempi näkyvä osa oli siinä multaan laitettaessa, mutta se ei kasvanut yhtään. Pitkän ajan kuluttua mullasta pisti esiin uusi alku, jonka kasvun nopeus onkin sitten hämmästyttänyt meitä.

Et ole vahinko

Olimme lastenleirillä ja leirin johtaja luki eräänä aamuna Psalmin 139.  Siinähän on tärkeänä asiana se, että Jumala näki meidät jo idullamme ja kaikki päivämme olivat suunnitellut ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut!  Hän näki meidät jo silloin - ja näkee nytkin. Olemme sitten missä tahansa.

"...Herra, sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät; sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset, ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.

Minne minä voisin mennä, kussa ei sinun henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä? Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä;  jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä. Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun. Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi", niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus. 

Sillä sinä ole luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut."  Psalmista 139:1-16

Sittten myöhemmin samainen leirin johtaja toisessa tilanteessa korosti sitä seikkaa,  että kukaan ihminen ei ole vahinko, vaikka joku ihminen niin sanoisikin. Kaikki olemme olleet Jumalan suunnitelmissa jo kauan ennen kuin vanhempamme tiesivät meistä mitään. Ja jo paljon sitäkin aiemmin...

Väsyneenä

Jumalan lapsikin väsyy. Joskus niin, että käy vain makuulle ja nukkumaan, kun tuntuu ettei mitään jaksa. Jopa voimalliset Jumalan miehetkin väsyvät joskus. Niin kävi Eliallekin aikanaan. Hän oli juuri vähän aiemmin saanut nähdä suuria; kuinka tuli lankesi taivaasta hänen rukouksensa voimasta. Sitten hän sai kuulla, että kuningatar aikoo saada hänet hengiltä. Elia pakeni ja pakomatkansa päätepisteessä paneutui masentuneena nukkumaan, toivoen samalla kuolemaansa. Hän sai nukkua aikansa. Sitten hänet herätettiin. Enkeli herätti hänet ja käski hänen syödä. Ruokakin oli pantu valmiiksi viereen. Elia söi - ja paneutui uudestaan nukkumaan. Taas hän sai nukkua aikansa. Ja jälleen enkeli herätti hänet. Taas oli ruoka odottamassa. Niin vahvistui Elia.   Näin levänneenä ja ruokittuna Elia lähti matkaan, jonka päätteeksi hän asettui erääseen luolaan yöksi. Yhäkin hänellä oli mielessä masentavana se, kuinka hänen henkensä oli vaakalaudalla. Siellä hänelle puhui itse Jumala ja lähetti Elian  uusiin haasteisiin.

Kerrontaa Eliasta löytyy 1 Kuninkaiden kirjasta. Eikä Elian henkeä vienyt kuningatar, eikä kukaan muukaan ihminen. Hänen maallisen vaelluksensa loppu oli hyvin erikoinen ja se löytyy kohdasta 2 Kun. 2.

Suuri suku

Minulle esitettiin ruokapöydässä lapsen suusta kysymys; onko meillä suuri suku? Ajatuksissani käväisevät isännän ja minun eri sukuhaarat. Ja tulipa mieleen sukukokouskin, jossa kesällä kävimme. Pähkäilin mielessäni, että mitähän sukua tässä nyt tarkoitetaan ja mikä on paljon. Jostakin sukuhaarasta on sanottu, että on laaja suku. Mutisin vihdoin esiin epätietoisen vastaukseni. Sen tehtyäni totesin, että kysyjällä olikin itsellään jo vastaus valmiina: "Eikös kaikki ole meille sukua?" Tuumasin, että olihan se niinkin, mutta yleensä sukua ei ajatella niin laajasti... Mutta siinä ruokäpöydässä aloimme yhdessä miettiä.

Ihmissuku ja syntisten sukukunta - kaikki Eevan ja Aadamin jälkipolvet kuuluvat näihin. Kaikki vain eivät osallistu "sukuseurojen" toimintaan.  Kaikki ovat myös kutsutut siihen suureen "sukukokoukseen",  joka pidetään aikojen lopulla taivaassa. Tarkkaa ajankohtaa ei ole vielä ilmoitettu. Kaikki kutsutut eivät vain taida osallistua... Eiväthän kaikki edes tiedä vielä kuuluvansa syntisten sukuun ja siten olevansa kutsuttuja. Kutsujen jakajia tarvitaan siis lisää. Juhlajärjestelyt alkavat olla loppusuoralla ja kunhan kaikki on valmista, meidät noudetaan sinne! Sinne ei pääse omalla kyydillä...

"Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja",  joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa: te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen" ette olleet armahdetut", mutta nyt"olette armahdetut".  1 Piet. 2:9-10


---

Tämä teksti on monen vuoden takaa. Kirjoitin sen aikanaan seurakuntamme lehteen. Nyt tämä oli taas ajankohtainen, kun eilen olimme vuosien tauon jälkeen samaisen sukuseuran kokouksessa.

Muotoiltavana

Kun tehdään kenkiä, tarvitaan lestiä. Lesti on se, joka pitää puolivalmiin tekeleen kengän muotoisena, kunnes siitä tulee valmis kenkä. Kenkää korjatessakin lesti saattaa olla tarpeen.

               "...kunnes Kristus saa muodon teissä..."  Gal. 4:19

Kaikkiko meni...

Katosiko sinulta ilo, menikö rauha, etkö jaksa enää rukoilla? Rakkauskin tuntuu laimenneen... usko haihtuneen...

Jotain sinulle jäi...

Sinulle jäi kuitenkin se suurin, Jumalan armo.
Jäi Kristus, puolustajasi heikkoudessasi, auttajasi köyhyydessäsi.
Ja jäi risti, lunastus. Siinä on voimasi, armahduksesi. Siinä uudistuksesi. Siinä sydämen puhdistus ja lahjaksi saamasi vanhurskaus.

(Mukailtu Erkki Lemisen runon Häipyikö sinulta ilo -mukaan)

Varma sana

"Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen arvoinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan,  joista minä olen suurin." 1 Tim. 1:15

Näin sanoi Paavali, joka on monella tapaa esikuvaksi meille.

"Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi." 1Tim. 1:16

Paavali oli ollut aiemmin Jeesukseen uskovien vainooja. Hän oli  ollut läsnä kun Stefanus kivitettiin. Kun hän vainosi Jumalaan uskovia, hän luuli tekevänsä palveluksen Jumalalle. Hän oli ollut hyvin innokas siinä hommassaan. Yksi hänen "työmatkoistaan" koitui hänelle kohtalokkaaksi. Hän kohtasi sen, jota vainosi  - Jeesuksen - ja hänen elänänsä muuttui täysin. Hänestä tuli Jeesuksen seuraaja. Näistä kerrotaan Apostolien teoissa. Luku 7, jakeesta 58 alkaen on kertomusta Paavalista, joka ensin käytti nimeä Saulus.

Homma se on sekin

Tänä aamuna minua ilahdutti erityisesti Sro:n päivän sanassa Vähäsarjan tekstissä seuraava kohta:

"Voittajan joukoissa on tilaa heikommillekin aseenkantajille ja vedenkärrääjille."

Jos puhutaan sotajoukosta, niin ei joku vedenkärrääjän homma kovin hohdokkaalta tai sankarilliselta kuulosta, mutta hekin ovat tarpeellisia. Heidänkin on oltava omalla paikallaan uskollisia. Ensimmäinen mielikuvani tuosta vedenkärrääjästä oli sellainen, että joku kantaa jollain pienellä kipolla sotatantereella makaaville  vettä suun kostukkeeksi... Toinen sitten se, että joku kuljettaa isompia määriä vettä taisteleville joukoille. Kummatkin tarpeellisia.

---

Ja minä ajattelin, että tänään en varnaankaan kirjoita mitään...

Sille, joka etsii

Etsit Häntä. Koet, ettet löydä. Hän löysikin sinut. Kun pimeässä hapuilet etsien jotakuta, kätesi tavoittaa Hänet. Hän on siinä, vierelläsi ihan. Tartut Häneen hukkuvan lailla. Tässä on pelastus. Hän ottaa sinun kätesi omaansa ja pitää kiinni. Ei päästä irti, vaan vetää turvaan. Ja hoitaa sinua. Lääkitsee haavasi, lämmittää kylmästä ja järkytyksestä vapisevan olemuksesi ja ruokkii sinua - Taivaan leivällä. Hän ei väisty viereltäsi. Hän valvoo, kun väsyneenä ummistat silmäsi. Hän on siinä, vierelläsi ihan.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6

"Kaikki, minkä Isä antaa minulle, tulee minun tyköni; ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Ei pelkkiä reittivinkkejä

Muutama päivä sitten minua ilahdutti Aamun ensimmäinen -blogista lukemani Vähäsarjan teksti. Ajatus siinä oli se, ettei Jeesus huutele meille reittivinkkejä taivaasta. Hän kulkee itse edellämme ja tasoittaa maaston. Me menemme sinne, missä Hän jo on. Reitti on katsottu, tehtävä valmistettu ja sen kesto määritelty. Voit katsoa kyseisen tekstin täältä (klikkaa tästä). Siihen liittyi allaoleva kohta:

"Minä kuljen sinun edelläsi. Vuorimaat minä tasoitan, pronssiovet murran, rautateljet isken irti." Jes. 45:2 (uudempi käännös)

Juha Vähäsarjan tekstin (päivä 17.6.) löydät myös kirjasta: Joka päivä Jumalan kämmenellä/Kustannus Oy Arkki.

Toiveet ja todellisuus

Ne eivät aina kohtaa. Toiveitahan meillä riittää. Ja tarkoitan tässä nyt sellaisia toiveita, joiden tosiksi muuttuessa uskoisimme olevamme onnellisia, iloisia, vapaita... Aina joskus joku kiihkeästi odottamamme asia toteutuukin. Olemme onnellisia...  ehkä hetken. Se ei sitten ihan ollutkaan sitä mitä odotimme... Tai ilmaantuu joku uusi asia, jonka toteutumista nyt tarvittaisiinkin tekemään meidät iloisiksi ja vapaiksi... Ongelmat, sairaudet, kaikenlaiset elämän huolet; ne toteutumattomat toiveemme, ahdistavat meitä jatkuvasti. Saavat tuntemaan, ettei ilolle, rauhalle, luovuudelle, tai jollekin muulle onnen asialle, ole tilaa. Koemme ehkä elämän supistuvan pienemmäksi, ahtaammaksi,  kuin mihin sillä olisi ollut muuten mahdollisuus.

Puutarhuria se tämäkin on tarvinnut.
 

Meistä todellakin leikataan versoja, meistä nypitään lehtiä,  meitä typistetään, kasvumaatamme möyhennetään, meitä lannoitetaan,  meitä kastellaan, meitä sidotaan, meitä koulitaan, meitä siirretään paikasta toiseen, meitä jalostetaan. Tätä kaikkea tekee hoitajamme - Taivaallinen puutarhuri. Hän tietää mitä tekee. Hän tietää kuinka meistä saa sen tärkeimmän tulemaan esiin. Täysin "villinä ja vapaana" rehottavat vain kasvit puutarhan ulkopuolella. Ja monet villikasvit tukahtuvat toisten vallatessa tilaa.

Odottamisen vaikeus

Odottaminen on vaikeata. Tässä eräänä päivänä yritin soitttaa paikkaan, johon on vaikea päästä. Sain kuulla erinäisiä kertoja lauseen: "...jos haluatte jatkaa odottamista....". Aikani "halusin" ja sitten en. Päätin hoitaa asiani kasvokkain. Ensin jonotusnumero käsiin ja odottamaan. Siellä jonottaessani tuumin, että jotkut ihmiset joutuvat odottamaan jatkuvasti; se on melkein päivän työ. Jos sitä jatkuvasti joutuu tekemään, siihen osannee paremmin suhtautua; asennoituu jo ennalta siten, että se kestää ja varaa siihen aikaa. Kun minä sitten, lopultakin lyhyen odotuksen jälkeen, pääsin esittämään asiani, selvisi vain, ettei mitääm ollutkaan vielä valmiina. Käyntini kuitenkin oli hyödyksi siten, että toivomani juttu valmistui samana päivänä.

Muutama päivä sitten sain puhelun, jossa oli kaksi iloista asiaa. Toista en ollut osannut odottaa lainkaan. Toinen asia puolestaan oli sellainen, että se meni äärimmilleen, ennenkuin ratkesi iloisella tavalla. Joskus me joudumme huutamaan pelosta, kun vastausta vain ei näytä tulevan. Näin kävi opetuslapsillekin myrskyävällä merellä. Pelkäsivät hukkuvansa. Jeesus oli kuitenkin veneessä. Ja Hän tyynnytti myrskyn. (Tämä tapahtuma löytyy kohdasta Mark. 4:35-41).

"Vanhurskasten odotus koituu iloksi, mutta jumalattomien toivo hukkuu." Snl. 10:28

Jumalattomien toivo hukkuu. Vanhurskaalla on toivo. Vaikka odotus joskus olisikin pitkä...

Virheistäkin uutta

Jumala ei tee koskaan virheitä. Me teemme. Meidän annetaan joskus tehdä hyvin raskaitakin virheitä. Voimme olla hädissämme, peloissamme, ymmällämme ja vihaisiakin Jumalalle siitä, että Hän salli, ja sallii, niin tapahtua. Joskus meidän annetaan kulkea omia polkujamme.

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen..." Jes. 53:6.

Kuitenkin Hän valvoo joka hetkeämme. Se mikä meidän mielestämme, ja näkökulmastamme, on mennyt väärin ja pilalle, onkin ollut koko ajan Hänen tiedossaan, valvonnassaan ja hoidossaan myös. Se onkin osa suurempaa suunnitelmaa kuin meidän ajatuksemme oli. Hänen näkökulmansa on ikuisuusnäkökulma. Ja kun Hän huolehtii ajallisista asioistamme, Hän pitää aina sen ikuisen päämäärän mielessään järjestellessään asioitamme.

"...jos sanot, ettet  voi häntä nähdä, asia on hänen edessänsä, odota häntä." Job 35:14

Kun me itkemme menetyksiämme, pettymyksiämme ja pelkojamme, Hän näkee jo kaiken tulevan; kaiken iäti pysyvän, kaiken kauniin, kaiken ilon...

Joskus joudumme kokemaan, että Hän on ääneti. Raamatussa on paikka, jossa sanotaan:

"...hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua..." Sef. 3:17

Arvoituksellinen sana. Kaikki hänen tekonsa sanelee rakkaus meitä kohtaan. Äänettömyyskin toisinaan... Muistakaa Jobia, kaikki, jotka kärsitte!

Heijastusta

Tänä aamuna näin yllättäen auringon välkettä seinällä, johon auringonvalo ei normaalisti osu. Sen täytyi heijastua siihen lähistöllä olleesta peilistä tai  vastakkaisen seinän ovilasista. Ilmiö kesti vain pienen hetken, koska taivas meni pilveen. Ja kohta aurinko olisi paistanut muutenkin hieman toisesta kohdasta. Jäin vain miettimään... yritin muistella jotain sanaa; ihmisen kasvot toisessa ihmisessä... Kun sitten laitoin kyseiset sanat Koivuniemen Raamattuhakuun  (katso tästä linkistä) sain  tuon allaolevan jakeen.

"Niinkuin kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä." Snl. 27:19

En siis muistanut ihan oikein, mutta jotain heijastusta siinäkin kai oli...

Toivo

Raamattu puhuu paljon toivosta.

"mutta toivo ei saata häpeään..." Room. 5:5

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo;  kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä." Room. 8:24-25

"Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

"Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti." Hebr. 6:19

"pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä Hän, joka antoi lupauksen on uskollinen;" Hebr. 10:23

Kristuksen rakkaus - kaikkea tietoa ylempänä

"Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä, että hän kirkkautensa runsauden mukaisesti antaisi teidän, sisällisen ihmisenne puolesta, voimassa vahvistua hänen Henkensä kautta ja Kristuksen asua uskon kautta teidän sydämissänne,  niin että te, rakkauteen juurtuneina ja perustuneina, voisitte kaikkien pyhien kanssa käsittää, mikä leveys ja pituus ja korkeus ja syvyys on, ja oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen kaikkea Jumalan kaikkea täyteyttä. " Ef. 3:14-19

"Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksesssa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Aamen." Ef. 3:20-21

Pettymysten keskellä

Aina silloin tällöin joutuu tilanteeseen, jossa kysyy itseltään ja Jumalalta, kuinka tämä näin meni? On pyydetty Häneltä johonkin asiaan apua ja johdatusta. On uskottu, että niin tapahtuu ja sitten asiat menevät kuitenkin aivan pieleen. Siitä seuraa yleensä kysymys, että "oliko tässä nyt muka jotain johdatusta?"  Miksi en saanut apua? Näin sen asian pettyneenä näkee. Samat reaktiot, samankaltaisiin tilanteisiin, kerta kerran jälkeen.

Eikö Hän sitten  tosiaan johdattanut, eikä auttanut?  Hän, joka on luvannut olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti? Hänkö olisi vierellämme ja katselisi välinpitämättömänä ja toimettomana hätäämme? Hän toimii aina parhaaksemme. Hänen näköalansa on laajempi, kauaskantoisempi, kuin meidän. Hän ei näe vain mahdollisia tulevia vuosiamme, vaan hänen katseensa ulottuu ikuisuuteen asti. Kaikki asiat asettuvat kohdalleen kun näkökulma on oikea.

"Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:28

Autioon paikkaan

"Niin hän sanoi heille: "Tulkaa te yksinäisyyteen, autioon paikkaan, ja levähtäkää vähän." Mark. 6:31

Jeesus sanoi näin opetuslapsilleen. Samassa jakeessa sanotaan vielä: "Sillä tulijoita ja menijöitä oli  paljon,  ja heillä ei ollut aikaa syödäkään."  Aina välillä on tarvis mennä "autioon paikkaan" levähtämään. Voi olla, ettei meillä ole mitään sellaista kiirettä kuin opetuslapsilla tuntui olevan, mutta levähtäminen kaikesta muusta voi olla tarpeen. Huolet voivat tehdä levottomaksi, vaikka olisimme muuten aivan yksin. Eikä se autio paikkakaan ole aina saavutettavissa,  mutta ehkä se voisi olla muutakin. Luin kerran äidistä, joka meni rauhoittumaan ihan vain oven taakse... Kun äiti oli oven takana,  lapsetkin tiesivät äidin tarvitsevan sen hetken.  Kenties se voisi olla ylipäänsä jotain, joka on juuri sinulle rauhoittavaa. Kelle se on vain oventaus, jollekin toiselle se voisikin olla vaikka rauhoittava puuha.  Ja joku menee sitten sinne paikkaan, jossa ei ole muita. Siinä yksinäisyydessämme Jumala hoitaa meitä. Kutakin hänelle sopivalla tavalla.