Jumalan väkevän käden alla

Jumalan väkevän käden alla voidaan tuntea monenlaista painoa ja vaikeutta. Mutta siihen tilanteeseen on tämä sana:

"Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, 
että hän ajallansa teidät korottaisi." 1. Piet. 5:6

"Ajallansa". Silläkin on joskus päätepisteensä. Siitä painon ja ahdistuksen alta pääsee joskus pois - kun aika on. Se on lohdullista!

Ja Pietari jatkaa sanalla "ja": "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen." 1. Piet. 5:7

Muitakin lohduttavia jakeita tänä aamuna kaivelin esiin:

"Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon... Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7  KR -92

"Ja kuka teistä voi murehtimsellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa?... Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:27 ja 34

"Eikö kahta varpusta myydä yhteen ropoon? Eikä yksikään niistä putoa maahan teidän Isänne sallimatta... Älkää siis peljätkö, te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta." Matt. 10:29 ja 31

"Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa..." 1. Piet. 3:12

"Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1. Joh. 1:9

"Sitten hän sanoi naiselle: "Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Niin ateriakumppanit rupesivat ajattelemaan mielessänsä: "Kuka tämä on, joka synnitkin anteeksi antaa?" Mutta hän sanoi naiselle: Sinun uskosi on sinut pelastanut; mene rauhaan."  Luuk. 7:48-50 Kyseinen nainen tuli ja itkien voiteli Jeesuksen jalkoja.  Jeesus näki naisen sydämeen ja vapautti naisen hänen painoistaan.

Voittajan puolella

Toivoton joukko seisoo hiljaisena ja miettii, eikö kukaan tule heitä pelastamaan?
Sitten tulee HÄN! Hän, joka johtaa koko sotaa - ja voittaa sen!

"Mutta kiitos olkoon Jumalan,

joka antaa meille voiton

meidän Herramme 

Jeesuksen Kristuksen kautta."

1. Kor. 15:57

Ja niin tulee eloa siihen hiljaiseen, toivottomaan, ja jo häviölle joutuneeseen joukkoon. He tuntevat elpyvänsä ja riemuitsevat siitä, ettei heitä ollut hylätty, ei jätetty yksin, vaan hekin saavat iloita voitosta, jonka HÄN toi!

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, 

mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta,

 kun aika koitti." Room. 5:6 KR -92

"Nöyrät näkevät sen ja riemuitsevat;

elpyköön teidän sydämenne,

teidän, jotka etsitte Jumalaa."

Ps 69:3

Kun meillä on...

"Mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin." 1. Tim. 6:8

Olimme juuri puhuneet rahoista ja laskuista. Isäntä sitten päätti todeta siihen jatkoksi tuon  "mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin." 1. Tim. 6:8. Johon minä sitten totesin juuri saaneenikin sitä "elatusta ja vaatteita".  Olimme  nimittäin olleet ruoanjakelussa. Olin jo ottanut omalla vuorollani otettavani. Isäntää siinä odottelin ja eräs nainen ojensi yllättäen oman ruokapussinsa minulle ja tuumi, että hän asuu niin lähellä, että voi käydä täällä joka päivä, mutta me asumme niin kaukana... Siinä oli sitä  yllättävää "elatusta" jo muutenkin saadun lisäksi. Entäpä ne vaatteet sitten? Kävimme kirpparilla, jossa meilläkin on tällä viikolla pöytä vuokralla.  Kirpparin tuulikaapissa oli vaaterekki, josta sai ottaa ilman hintaa haluamaansa.  Kun olimme sinne kirpparille kävelemässä, mietin hieman huonotuulisena, että olisin voinut oikeastaan jäädä autoon. Mutta kuinka ollakaan, takaisin tullessani minulla oli kaksi vaatetta kainalossa: neuletakki ja hame. Vieläpä sellaiset, joiden värit sopivat yhteen:)  Siitä rekistä ne löytyi.

Tämmöisiä mieluisia yllätyksiä Jumala tänään antoi.  Päivänä, jona olin hieman alakuloisella tuulella, enkä olisi halunnut sinne ruoanjakeluunkaan ollenkaan mennä... Meillä oli aiemmin aamulla ollut yksi sellainenkin yllätys, josta emme olleet pitäneet.

Ja vielä sieltä ruonjakelusta:  Siellähän oli vielä siinä pöydässä, jossa me istuimme - ja vain siinä - jostakin syystä, kehystettynä se Raamatunjae, josta jo edellisessä tekstissäni mainitsin: "Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki, mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps 62:9 KR -92

Ja lukipa vielä hartausosuuden pitäjä  Roomalaiskirjeen lukua 8 ja siitä mm.: "Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksennne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: "Abba! Isä!"."  Room. 8:15





----
Jutussa mainitut vaatteet voi katsoa tästä.

Armon tuoja

Tänään alkoi päässäni soida rukouksen tapaan virrenpätkä: "Henki armon tuoja, lohdutuksen suoja asu luonani... uutta voimaa sulta pyydän sieluuni. Sytytä tää kylmä mieli, voimistuta heikko kieli." Lapsuuteni virsikirjassa virsi oli numerolla 100.  On tuntunut, että tarvitsin tätä virttä tänään. Virsi on tuntunut lohdulliselta armollisuudessaan.

Ja näinpä tänään eräässä paikassa ollessamme pöydälle tauluksi  kehystettynä seuraavan jakeen:

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps 62:9  KR -92

Ei jätetä kisaa kesken

"...niin ahkeroikaa... pelolla ja vavistuksella, että pelastuisitte; sillä Jumala on se, joka teissä vaikuttaa sekä tahtomisen että tekemisen, että hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi. Tehkää kaikki nurisematta ja epäröimättä, että olisitte moitteettomat ja puhtaat, olisitte tahrattomat Jumalan lapset kieron ja nurjan sukukunnan keskellä..."  Fil. 2:12-15

Mietin tänä aamuna varsinkin tuota pelolla ja vavistuksella ahkeroimista, joka vielä liitetään pelastukseen, mitä se oikein tarkoittaa? Kun pelastus kuitenkin on lahja, jonka Jeesus meille hankki?  Voisiko se olla sitä samaa, kun Paavali puhuu palkinnon tavoittelemisesta. Kilpailussa kaikki huomio on siinä maaliin pääsemisessä. Ei jätetä tätä "kisaa" kesken, vaikka  kulku kävisi kovin vaivalloisestikin, sillä kaikki perille tulleet saavat ruhtinaallisen palkinnnon!

"Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 3:12-14
  
Paavali puhuu kilparadalla juoksemisesta myös kohdassa: 1. Kor. 9:23-27

Vielä minulle tuli mieleen tuosta moitteettomina, puhtaina ja tahrattomina olemisesta, kun Jeesus pesi opetuslasten jalkoja. Hän sanoi silloin opetuslapsilleen: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas; ja te olette puhtaat..." Joh. 13:10

En  ole mikään raamatunselittäjä, joten mietteeni ovat mitä ovat. Ajatukset jää vajaaaksi, tieto on vajaata, samoin ihmisen haluaminen ja tekemiset.

"...Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan..." Luuk. 15:20

"Mutta..."

Paavalilla on kirjeissään  erilaisia syntilistoja, joita lukiessa tekee kipeää, kun viisari omallakin kohdalla värähtää. Mutta erään listan jälkeen oli myös lohdullinen "mutta...":

"...mutta te olette vastaanottaneet peson,

te olette pyhitetyt, 

te olette vanhurskautetut

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä

ja meidän Jumalamme Hengessä." 

1 Kor. 6:11

"Sillä armosta te olette pelastetut

uskon kautta, ette itsenne kautta 

- se on Jumalan lahja -

ette tekojen kautta,

 ettei kukaan kerskaisi."

Ef. 2:8-9

Samassa huoneessa

"Rukoilkaa lakkaamatta."
"Kiittäkää joka tilassa..."
1 Tess. 5:17-18

Usein ajattelen rukouksesta, että sitä tehdään jossakin hädässä. Mutta tarkoitus kai on, että olisi sellainen rukouksen mieli jatkuvasti.  Puhutaan ja kuunnellaan, niinkuin jonkun sellaisen kanssa, joka on samassa huoneessa. Kiitoksesta ajattelen usein, enkä vain ajattele, vaan toiminkin useimmiten niin, että kiitän vain kun minun mielestäni on siihen aihetta. Ja hyvähän sekin on. Mutta tähän pätee kai samantapainen, mitä äsken tuumin rukouksesta, että olisi hyvä, jos olisi kiitoksen mieli, vaikka tunteissa ei se kiitos asustaisikaan. Se taitaisi olla sitä luottamusta Herraan... Tuntuu vaikealta käytännössä, sillä useimmiten löydän itsestäni sitä valitusta ja epäluottamusta. Mutta senkin saa sanoa Hänelle. Ja toki hänelle saa valittaakin. Onhan Sanassakin paljon tekstejä, esim. psalmeissa, joissa hätään joutunut valittaa Jumalalle hätäänsä.

Meillä ei aina ole sanoja rukoukselle eikä kiitokselle. "...mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla." Room. 8:26

"Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme..." Room. 8:26

Hyviä ja huonoja Jumalan lapsia?

Sitä tuntee itsensä usein huonoksi Jumalan lapseksi. Kun ei  tunne häntä riittävästi, sitä paljon luulee. Ei siis tunne riittävästi sitä Isän sydäntä.

Mutta jos ajattelee asiaa todellakin vanhemman näkökulmasta, jaotteleeko vanhempi lapsiaan hyviin ja huonoihin? Jos sydämessä on valtava rakkaus lastansa kohtaan, ei sellaista jaottelua ole, vaikka lapsi olisi millainen. Isä voi antaa lapselleen kyllä ohjeita, joita me lapset tottelemattomina emme aina osaa tai halua noudattaa. Loppuuko se Isän rakkaus siihen? Ei lopu. Voi kyllä surettaa lapsen asiat ja niitä voidaan ohjata toiselle tolalle, auttaa lasta kohti parempaa, mutta huonoksi Hän ei lastaan nimitä. Rakkaaksi lapsekseen sanoo Hän sitäkin, jonka tiet ovat jossain muualla, kuin Isän neuvo oli. Isän katse ja ajatus seuraa häntä koko ajan. Hänen ajatuksensa askaroivat alituiseen lapsensa asioissa. Lapsi taas muistaa isältä saadut neuvot ja toteaa, ettei ole tullut noudattaneeksi niistä puoliakaan. Se saa hänet luulemaan, ettei Isäkään häntä enää voi rakastaa. Mutta ei rakkaus ole sellaista. Ei se vaihtele kaikkien tekemisten ja tekemättömyyksien mukaan!

Luota Isään ja käsitä,  että Hän kaipaa sinua koko ajan.

Muista tuhlaajapoikaa, kuinka isä otti hänet avosylin vastaan ja puki hänet juhlavaatteisiin!

"...sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."
Joh. 6:37

"Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... ei muistele kärsimäänsä pahaa... kaiken se kestää...

Rakkaus ei koskaan häviä..."

1 Kor . 13:4-8

---

Mistä tämä kirjoitus sai alkunsa? Tänä aamuna väsyneenä mietin, etten jaksaisi oikein lukeakaan mitään, tai rukoilla. Sitten tuli mieleeni, että eihän yhteydenpito sellaista Isän kanssa ole, että Hän koko ajan  kyttäisi minua ja odottaisi minun olevan joka hetki puhetuulella. Emmehän mekään sellaista läheisiltämme odota. Tiedämmehän mekin suunnilleen millaisia lapsemme ovat ja sen mukaan heidän kanssaan toimimme. Eikö sitten Taivaallinen Isä ottaisi huomioon sitä, millaisia me kulloinkin olemme

Muuttumaton

"Jeesus Kristus on sama eilen ja  tänään ja iankaikkisesti." Hebr. 13:8

Millaisen Jeesuksen  löydämme  Raamatusta? Sellaisen, joka paransi sairaita ja antoi syntejä anteeksi; jolla oli halua olla niiden parissa, jotka toisten mielestä olivat kelvottomia. Hän oli täynnä "armoa ja totuutta"*. Sellainen Hän on nytkin.

"Tulkaa minun tyköni, kaikki 

työtätekeväiset ja raskautetut, 

niin minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta,

 sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä;

niin te löydätte levon sielullenne.

 Sillä minun ikeeni on sovelias,

 ja kuormani on keveä." 

Matt. 11:28-30

"Varma on se sana, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin. Mutta sentähden minä sain laupeuden, että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi."  1 Tim. 1:15-16 Niin sanoi Paavali Jeesuksesta.

"Sillä yksi on Jumala, yksi myös välimies Jumalan ja ihmisten välillä,

 ihminen Kristus Jeesus, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä..."

 1 Tim. 2:5-6

"Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." * Joh. 1:14


Jeesusta voi kuvata vain muutamillakin sanoilla, mutta Hänessä on kuitenkin niin suunnaton rikkaus, joita paljotkaan sanat eivät riitä kuvaamaan... Parasta onkin jokaisen  itse tutkia sitä rikkauden määrää;  sitä armoa ja totuutta, lempeyttä syntistä kohtaan.

Etten unohtaisi - tulit tuekseni

"Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi." Ps 118:21
"He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni."
 2 Sam. 22:19 sekä Ps 18:19

Luin tänä aamuna jakeita Jeremialta. Lukemassani luvussa oli  siitä, että sydän ei saisi luopua Herrasta: "Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, armottomassa suolamaassa." Jer. 17:5-6
Sitten oli siitä, millainen osa on sellaisella, joka turvaa Herraan: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Herran unohtava asuu erämaassa. Ja sielläkin vielä poudan polttamassa ja armottomassa suolamaassa. Herraan turvaavallekin voi tulle helteinen ja kuiva kausi, mutta juurilla on silti vettä ja se takaa, että hedelmiä tulee silti.


Jouduin miettimään omaa olemistani. Helposti sitä "turvaa" omiin mahdollisuuksiinsa ja unohtaa Herran. Ja jos niitä omia mahdollisuuksia ei näytä olevan, vaipuu epätoivoon. Mutta meidän olisi aina pidettävä mielessämme, että meillä on Herra - ja hänen mahdollisuutensa. Minulle tulikin sitten mieleen sanat "tulit tuekseni". Luulin löytäväni jakeen sillä sanaparilla, vaan ei vanhemmasta käännöksestä ainakaan ihan sillä löytynyt, mutta nuo kylläkin, jotka tuolla ylinnä ovat.

Siunattua, turvattua ja tuettua

 alkanutta viikkoa sinulle!

Kun kukaan muu ei tahdo...

"Ja kun hän oli eräässä kaupungissa, niin katso,  siellä oli mies, yltänsä pitalissa. Ja nähdessään Jeesuksen hän lankesi kasvoilleen ja rukoili häntä sanoen: "Herra, jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa." 

Niin hän ojensi kätensä, kosketti häntä ja sanoi: "Minä tahdon; puhdistu."
Ja kohta pitali lähti hänestä."

Luuk. 5:12-13

Mies ei itseasiassa olisi pitalisena saanut edes tulla kenenkään lähelle... Mutta hän tuli silti Jeesuksen luo, sillä hän uskoi, että Jeesus voi hänet parantaa - jos tahtoo. Ja Jeesus tahtoi.

Tämä puhutteli minua tänä aamuna.

Syntisinä Jeesuksen luona

"Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." Luuk. 5:8
"Mutta Jeesus sanoi Simonille: Älä pelkää, tästedes sinä saat saaliiksi ihmisiä." Luuk. 5:10

Ihminen voi kokea oman arvottomuutensa ja syntisyytensä niin suuresti ja selvästi, että uskoo, ettei Jumalakaan tahdo olla hänen lähellään - saati auttaa häntä mitenkään. Mutta Jeesushan sanoi, että "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen." Luuk. 5:31-32.  Hän sanoi noin silloin, kun jotkut arvostelivat häntä siitä, että hän viihtyi niiden parissa, jotka eivät toisten mielestä olleet kelvollisia pöytäkumppaneiksi.

Ja sille, joka toisten toimesta laskettiin Jeesuksen eteen sairaana, parannettavaksi, Jeesus sanoi ihan ensimmäiseksi: "Ihminen, sinun syntisi ovat sinulle anteeksi annetut." Luuk. 5:20.  Jeesus näki, että sitä tuo ihminen kaipasi kaikkein eniten, ja vasta sen sanottuaan, paransi hänet siitä, minkä vuoksi hänet oli Jeesuksen eteen tuotu.

Kyllä Jumala tahtoo olla meidän lähellämme. Juuri sen vuoksihan Hän, Isä ja Jumala, lähetti Poikansa Jeesuksen meitä auttamaan.

Hän on kaikki!

Jeesus ei ole vain joku hätävara, joka korjailee puutteemme ja johon turvaudumme viimehädässä.  Hän on tehnyt kaiken jo valmiiksi, ennenkuin me mitään edes aloitimme. Hän on kaikki. Hän on ensimmäinen ja viimeinen.

"Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu."

Ilm. 22:13

Sidottu kuuluu Jeesuksen luo

"...hän lähetti kaksi opetuslastaan ja hän sanoi heille: "Menkää kylään, joka on edessänne, niin te kohta, kun sinne tulette, löydätte sidottuna varsan... päästäkää se ja tuokaa tänne." Mark. 11:1-2

"Niin he menivät ja löysivät oven eteen ulos kujalle sidotun varsan ja päästivät sen.... Niin he toivat varsan Jeesuken luo..." Mark. 11:4,7

"Eikö tämä ole se paasto, johon minä mielistyn: että avaatte vääryyden siteet, irrotatte ikeen nuorat, ja päästätte sorretut vapaiksi, että särjette kaikki ikeet?" Jes. 58:6


Jeesus sanoi, että hänessä täyttyi tämä sana:

"Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Luuk. 4:18-19

Sanoitettu

Moni kantaa tänäkin päivänä kipua, jota ei voi sanoa ääneen. Se on paljon suurempi, kuin ne sanat joita sanotaan. Mistä nyt puhun? Luin aivan äskettäin eräästä julkisuuden henkilöstä ja eräästä hänen rankasta kokemuksestaan muutaman sanan. Ne sanat olivat kovin arkipäiväisiä kertomaan hänen kokemaansa. Jostakin syystä hän jäi mieleeni ja mietin, että miltä hänestä on mahtanut tuntua se kaikki kokemansa. Muutamia päiviä myöhemmin  saman ihmisen sanomana ja toisena hänelle kipeänä kokemuksena, oli luettavissa, kuinka hänestä tuntui pahalta, koska hän ei ollut enää kenenkään lapsi.

Meidän ei useinkaan ole mahdollista kertoa toisille ihmisille aivan kaikkea sisimmässämme olevaa. On kuitenkin yksi, jolle sen voi tehdä ihan täydestä määrästään: Hän on Taivaallinen Isämme; Jumalamme, Luojamme. Hän kestää kuulla kaiken kipumme. Voimme sanoa, tai vaikkapa kirjoittaa Hänelle aivan kaiken. Ihan siinä määrin, että voisi yhtyä näihin sanoihin: "Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon  teidän loppuun asti ymmärtävän" (2 Kor. 1:13). 

Isä, Hän joka meidät loi, on se ainoa, joka meitä täydellisesti ymmärtää!

Siunattua päivää sinulle!

"Uskollisesti seurannut"

Vanha mies puhui: "Anna siis minulle tämä vuoristo, josta Herra puhui sinä päivänä. Sinähän kuulit sinä päivänä, että siellä asuu anakilaisia ja että siellä on suuria, varustettuja kaupunkeja. Kenties Herra on minun kanssani, niin että minä saan heidät karkoitetuksi, niinkuin Herra on puhunut." 

Tuo vanha mies oli 85-vuotias. Hän oli juuri aiemmin sanonut: "ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin voimani oli silloin, niin se on  vielä nytkin: minä kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan."

Tuon vanhan miehen nimi oli Kaaleb, Jefunnen poika. Nyt oltiin tässä. Nyt hän oli saamassa jotain, jota oli odottanut vuosikymmeniä. Palataanpa taaksepäin:

"ja kenissiläinen Kaaleb, Jefunnen poika, sanoi hänelle: "Sinä tunnet sen sanan, jonka Herra puhui Jumalan miehelle Moosekselle minusta ja sinusta Kaades-Barneassa. Minä olin neljänkymmenen vuoden vanha, kun Herran  palvelija Mooses lähetti minut Kaades-Barneasta vakoilemaan maata, ja minä annoin hänelle tietoja parhaan ymmärrykseni mukaan. Mutta veljeni, jotka olivat käyneet siellä minun kanssani, saivat kansan sydämen raukeamaan, kun taas minä uskollisesti seurasin Herraa, Jumalaani. Sinä päivänä Mooses vannoi sanoen: "Totisesti, se maa, johon sinä olet jalkasi astunut, on tuleva sinulle ja sinun lapsillesi perintöosaksi ikiaikoihin asti, koska sinä olet uskollisesti seurannut Herraa, minun Jumalaani".

Ja nyt katso, Herra on antanut minun elää, niinkuin hän on sanonut, vielä neljäkymmentä viisi vuotta sen jälkeen, kuin Herra puhui tämän sanan Moosekselle, Israelin vaeltaessa erämaassa. Ja katso, minä olen nyt  kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä..."

Yhtä voimakas! Sitä hän oli Herran armosta, sillä hän oli uskollisesti seurannut Herraa silloin vuosikymmeniä sitten, ja sen jälkeenkin, kun tulivat ne vuodet, jolloin unelma kotimaasta tuntui etääntyvän aina vain kauemmas. Mutta nyt oli tultu sen toteutumisen äärelle. Jumala oli puoleltaan ollut uskollinen myös. Kaaleb sai mitä luvattu oli: "Silloin Joosua siunasi Kaalebin, Jefunnen pojan, ja antoi hänelle perintöosaksi Hebronin. Niin Hebron tuli kenissiläisen Kaalebin, Jefunnen pojan, perintöosaksi, niinkuin se on tänäkin päivänä, sentähden että hän oli uskollisesti seurannut Herraa, Israelin Jumalaa." 

Raamatun tekstit: Joosua, luvusta 14.

Mutta mikä oli se tapahtuma, vuosikymmeniä aiemmin  tapahtunut, johon Kaaleb viittasi puheessaan? Siitä kerrotaan tässä:
 4. Mooseksen kirjan luvuissa 13-14.

Ei muuta odoteta - vain sinua itseäsi.

En toivo sinulta lahjaa, en edes korttia. En toivo soittoa, en onnittelulaulua enkä juhlapuheita. En odota kukkia, en juhlallisuuksia. Kaikki nuo ovat ihan kivoja kylläkin, mutta on jotakin, joka on paljon enemmän kuin nuo. Odotan vain sitä, että saan sinut lähelleni. Vaikka vain olisit siinä, vaikka et juuri nyt välittäisi puhua mitään edes. Kunhan olet vain siinä, jotta saan nähdä sinut lähelläni.

Niin ajattelee vanhempi. Isä tai äiti. Niin varmaan Jumalakin meistä. Haluaa meidät lähelleen, vaikka emme edes olisi puhetuulella - tai millään muullakaan tuulella. Mutta me emme millään tahdo käsittää sitä, että ei meillä tarvitse olla mitään lahjuksia, ei mitään tuotavaa. Kunhan vain itse tulemme.

Jeesus, meidän isoveljemme, sanoi menevänsä jonnekin ja hakevansa toiset myöhemmin.

"...että tekin olisitte siellä, missä minä olen." -sanoi Jeesus, isoveljemme. (Joh. 14:3)

Joku kysyi, minne hän oikein on menossa?

"...minä menen Isän tykö" Joh. 14:12

Sinne todellakin kaivataan meitä. Ja ilo on suuri jokaisesta, joka on sinne tulossa. Juhlavaatteistakaan ei tarvitse huolta kantaa, sillä Isällä on runsaat varastot. Hän antaa kullekin sopivaa ylle.

"Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt." Luuk. 15:32

 Isovelljemme Jeesus kertoo Isän suhtautumisesta kotiin palaavaan. Luuk. 15:10-32

Pidot!

"Vaan kun laitat pidot, kutsu köyhiä, raajarikkoja, rampoja ja sokeita; ... he eivät voi maksaa sinulle..."
Luuk. 14:13-14


Niin Hän  teki meille!




"Autuas se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa." Luuk. 14:15

Kuollut on kuollut ja kuopattu. Uusi on ihan täysin uutta!

"Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä."  1 Joh. 3:5

Tuo on lohdullinen jae. Tuossa Johanneksen kirjeen luvussa 3 on sellaisiakin jakeita, jotka voivat saada aikaan ahdistavan olon, kun toteaa ettei itse "täytä mittaa". Tänä aamuna luin niitä taas ja alamittaisuuteni tunsin niiden edessä. Mutta luinpa myös Kolossalaiskirjettä ja olin huomaavinani jotain, jota en ennen ollut huomioinut.

Johannes kirjoittaa, että "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä..." mutta kuitenkin me huomaamme sitä joka päivä itsessämme! Miten tämä on selitettävissä? En tosiaan ole mikään raamatunselittäjä, mutta vastaus on kai jo oikeastaan saman jakeen loppuosassa: "...sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."  1. Joh. 3:9

Kolossalaiskirje sanoo: "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa"  Kol. 3:3. Siis kuolleet. Ei sillä kuolleella ole osaa sen uuden kanssa, josta seuraava jae sanoo: "kun Kristus, meidän elämämme,  ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:4

Sama kolossalaiskirje sanoo näinkin: (nämä on niitä samoja eilisiä jakeita): "Ja teidät, jotka olitte kuolleita rikoksiinne... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14

Niin siis raivattiin sille uudelle tila. Meidät on siirretty ihan uuteen asemaan; tehty perintökelpoisiksi ja siirretty toisen valtakunnan alaisiksi: "... on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä... ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13

Sanoisin vielä, että Paavalikin  tuskastui siihen, että joutui kantamaan sitä kuollutta mukanaan: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

---
Sanat jää aina jotenkin vajaaksi, eikä aina ehkä tavoita ihan sitä, mitä ajatteli.

Mutta kun siemen pannaan maahan, SE ei sieltä enää nouse. Se mikä  nousee, on IHAN UUTTA.

Hän sen teki

"kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen," Kol. 1:12-14

"ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttaan kaikki sekä maan päällä että taivaissa." Kol. 1:20

"Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2: 13-14

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa; kun Kristus, meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 2:3-4

---

Olin alleviivannut nuo jakeet Uudessa Testamentissani.

Virvoittavat vedet

"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.  Minua kunnioittavat metsän eläimet, aavikkosudet ja kamelikurjet, koska minä johdan vedet korpeen, virrrat erämaahan, antaakseni kansani, minun valittuni, juoda." Jes. 43:19-20

"Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle, niin että ne kasvavat nurmikossa kuin pajut vesipurojen partaalla. Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma", mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä, mikä piirtää käteensä: "Herran oma", ja ottaa Israelin kunnianimeksensä." Jes. 44:3-5

"Sitten hän vei minut takaisin temppelin ovelle. Ja katso, vettä kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin, sillä temppelin etusivu oli itää kohti. Ja vesi juoksi alas temppelin oikeanpuolisen sivuseinämän alitse, alttarin eteläpuolitse. Sitten hän toi minut ulos pohjoisportin kautta ja kierrätti minut ulkopuolitse ulkoportille, joka antoi itää kohden; ja katso, vesi virtasi oikean puoliselta sivuseinämältä päin.

Mennessään itää kohti mies, mittanuora kädessään, mittasi tuhat kyynärää ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli nilkkoihin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli polviin asti. Sitten hän mittasi tuhat ja antoi minun käydä veden poikki: vettä oli lanteisiin asti. Sitten hän mittasi tuhat: tuli virta, jonka poikki minä en voinut käydä, sillä vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki. Niin hän kysyi minulta: "Oletko nähnyt ihmislapsi?" ja kuljetti minua ja toi takaisin pitkin virran rantaa.

Mutta kun minä tulin takaisin, niin katso: virran rannalla kasvoi hyvin paljon puita molemmilla puolin. Ja hän sanoi minulle: "Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee. Ja kaikki elolliset, kaikki, jotka liikkuvat, virkoavat elämään kaikkialla, mihin tämä kaksoisvirta tulee. Ja kaloja on oleva hyvin paljon; sillä kun nämä vedet sinne tulevat ja vesi paranee, niin kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee. Ja kalastajia seisoo sen rannalla. Een-Gedistä Een-Eglaimiin asti se on oleva yhtä verkkoapajaa. Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon." Hes. 47:1-10

"Tähteenkerääjän" laulu

Minulla alkoi tänä aamuna soida mielessä "...ei siellä tähteitä kukaan kerjää, vaan samaa leipää siel' kaikki syö..."  Noin vanhemmilla sanoilla. Vuoden 1959 Herramme Tulee -laulukirjassa sen numero oli 111. Nykyisin käytössä olevassa Hengellisessä laulukirjassa laulun numero on 353 ja sanoissa ei kovin paljon ole muutosta entiseen.

Täällä tähteenkerääjiä, tai peräti -kerjääjiä, ei arvosteta. Mutta muistuupa mieleen eräs tähteenkerääjä, Ruut. Hän meni poimimaan pellolta tähkiä. Hänen täytyi siis olla melkoisen köyhä. Pellon omistaja kuitenkin arvosti häntä. Ruutin tapauksessa kävi niin, että  tähkien, eli niiden lyhteidenkorjaajien jättämien  tähteiden,  kerääjästä tuli pellon omistajan vaimo. Ja myöhemmin hänet mainitaan eräänä Jeesuksen esiäitinä.

Eipä halveksita tähteenkerääjää, hänessä voi olla kuninkaalliset ainekset.  Ja vaikka maallisessa mielessä ei olisikaan, niin Taivaallisen kuninkaan sukua kuitenkin. Silmiin näkyvä voi erehdyttää. Ja mikäli itse sattuisit olemaan sellainen "tähteenkerääjä", älä  itsekään halveksi itseäsi. Eihän Taivallinen Kuningaskaan sinua halveksi. Sinä olet hänelle arvokas!

Siunattua päivää sinulle!

"Tahdotteko tekin mennä pois?"

"Herra, kenen tykö me menisimme? 

Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." 

Joh. 6:68

Niiden äärellä mekin tahdomme viipyillä. 

Mistään muusta ei löydy 

niin raikasta vettä,

 ei niin paljon lohdutusta, 

 ei mitään iäti kestävää...

Ei meidän ole tarkoitus jäädä tänne

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.  Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille  sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen." Joh. 14:1-3

"Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan... ...sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa. Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla."  1 Tess. 4:14,17-18

 

Elämä saattaa hiertää meitä itsekutakin monin eri tavoin. Joutuu ehkä miettimään, onko asioiden tarkoitus ollakin juuri niin, kuin ne ovat. Lohdullista on, että vielä tulee aika, jolloin saamme olla aina kotona. Siellä ei mikään matkavaiva hierrä.

Tänä aamuna minua lohdutti nuo kirjoittamani jakeet. 

Olkoon päiväsi siunattu!