Kuollut on kuollut ja kuopattu. Uusi on ihan täysin uutta!

"Ja te tiedätte hänen ilmestyneen ottamaan pois synnit; ja hänessä ei ole syntiä."  1 Joh. 3:5

Tuo on lohdullinen jae. Tuossa Johanneksen kirjeen luvussa 3 on sellaisiakin jakeita, jotka voivat saada aikaan ahdistavan olon, kun toteaa ettei itse "täytä mittaa". Tänä aamuna luin niitä taas ja alamittaisuuteni tunsin niiden edessä. Mutta luinpa myös Kolossalaiskirjettä ja olin huomaavinani jotain, jota en ennen ollut huomioinut.

Johannes kirjoittaa, että "Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä..." mutta kuitenkin me huomaamme sitä joka päivä itsessämme! Miten tämä on selitettävissä? En tosiaan ole mikään raamatunselittäjä, mutta vastaus on kai jo oikeastaan saman jakeen loppuosassa: "...sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt."  1. Joh. 3:9

Kolossalaiskirje sanoo: "Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa"  Kol. 3:3. Siis kuolleet. Ei sillä kuolleella ole osaa sen uuden kanssa, josta seuraava jae sanoo: "kun Kristus, meidän elämämme,  ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa." Kol. 3:4

Sama kolossalaiskirje sanoo näinkin: (nämä on niitä samoja eilisiä jakeita): "Ja teidät, jotka olitte kuolleita rikoksiinne... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset, ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; sen hän otti meidän tieltämme pois ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14

Niin siis raivattiin sille uudelle tila. Meidät on siirretty ihan uuteen asemaan; tehty perintökelpoisiksi ja siirretty toisen valtakunnan alaisiksi: "... on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä... ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan." Kol. 1:12-13

Sanoisin vielä, että Paavalikin  tuskastui siihen, että joutui kantamaan sitä kuollutta mukanaan: "Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?" Room. 7:24

---
Sanat jää aina jotenkin vajaaksi, eikä aina ehkä tavoita ihan sitä, mitä ajatteli.

Mutta kun siemen pannaan maahan, SE ei sieltä enää nouse. Se mikä  nousee, on IHAN UUTTA.