Etten unohtaisi - tulit tuekseni

"Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi." Ps 118:21
"He hyökkäsivät minun kimppuuni hätäni päivänä, mutta Herra tuli minun tuekseni."
 2 Sam. 22:19 sekä Ps 18:19

Luin tänä aamuna jakeita Jeremialta. Lukemassani luvussa oli  siitä, että sydän ei saisi luopua Herrasta: "Näin sanoo Herra: Kirottu on se mies, joka turvaa ihmisiin ja tekee lihan käsivarreksensa ja jonka sydän luopuu Herrasta. Hän jää alastomaksi arolle eikä näe mitään onnea tulevan; hän asuu poudan polttamissa paikoissa erämaassa, armottomassa suolamaassa." Jer. 17:5-6
Sitten oli siitä, millainen osa on sellaisella, joka turvaa Herraan: "Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei pelästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä." Jer. 17:7-8

Herran unohtava asuu erämaassa. Ja sielläkin vielä poudan polttamassa ja armottomassa suolamaassa. Herraan turvaavallekin voi tulle helteinen ja kuiva kausi, mutta juurilla on silti vettä ja se takaa, että hedelmiä tulee silti.


Jouduin miettimään omaa olemistani. Helposti sitä "turvaa" omiin mahdollisuuksiinsa ja unohtaa Herran. Ja jos niitä omia mahdollisuuksia ei näytä olevan, vaipuu epätoivoon. Mutta meidän olisi aina pidettävä mielessämme, että meillä on Herra - ja hänen mahdollisuutensa. Minulle tulikin sitten mieleen sanat "tulit tuekseni". Luulin löytäväni jakeen sillä sanaparilla, vaan ei vanhemmasta käännöksestä ainakaan ihan sillä löytynyt, mutta nuo kylläkin, jotka tuolla ylinnä ovat.

Siunattua, turvattua ja tuettua

 alkanutta viikkoa sinulle!