Siunauksen alla

"Hän on siunannut meitä kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa." Ef. 1:3 KR-92

"Siunaus on jotakin muuta kuin onnen tunne. Siunaus pitää sisällään elämän tappiot ja sairaudet ja taakat, nekin, joita meidän on kannettava kenties elämämme loppuun saakka. Siunaus on sitä, että meitä ei hylätä minkään taakan tai minkään muunkaan vaikeuden takia. Ja siunaus on tietysti sitäkin, että saamme ottaa  hyvää Isän kädestä, jos hän sitä meille antaa. Jos me saamme hyvää, on se annettu siksi, että antaisimme sitä eteenpäin toisille tarvitseville. Siunaus ei ole lupaus taakattomasta elämästä ja vaelluksesta. Ei totisesti. Mutta siunaus on pettämätön lupaus: "Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Olet arvokas minun silmissäni, olet kallis ja rakas."  Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähäsarja

Älä lähde pois

Älä lähde pois, vaikka nyt näyttäisi siltä, että et saa vastausta, tai sinua ei otettaisi vastaan. Jeesus ottaa vastaan! Hän itse sanoi:

"... ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." Joh. 6:37

Kenenkään muun luona ei ole vapautusta synneistä. Hänen luonaan on. Hän kärsi jo rangaistuksen niistä, meidän puolestamme.

Jeesus kysyi: "Tahdotteko tekin mennä pois?" Joh. 6:67

Hän sai vastauksen: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat" Joh. 6:68

"Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Joh. 3:16 KR-92

Jeesus tuli tänne ihan meitä varten!

Kun jo aamusta luulee tietävänsä, kuinka päivä menee...

Oli tämän viikon tiistai. Luulin jo aamusta tietäväni, että päivästä tulee tylsääkin tylsempi. Kirjoitin nimittäin vihkooni aamulla näin: 

"Uuvuttava arki. Olen väsynyt jo aamusta enkä jaksaisi taas tätäkin päivää, ihan sen arkisia asioita, pelkoja ja turhautumisen ajatuksia. Tämä tuntuu nyt siltä, kuin rämpisi jossain pusikossa. Ei ole paljon näkymiä mihinkään suuntaan... Tarvitsisin - ja me tarvitsisimme - siis tänä aamuna ja koko päivänä sitä tukea, voimaa ja iloakin!"

Sitten olin jatkanut kirjoittamista näin, ikäänkuin itselleni:

ARVAAMATON ILO?

Voisiko tämä päivä tuoda elämääsi arvaamatonta iloa? Pidät sitä kenties mahdottomana, koska sinä et näe sille mitään mahdollisuuksia. Mitä se muka voisi olla, sanot. Mutta tässä ei ole kyse sinun mahdollisuuksistasi - vaan minun, sanoo Jumala. Sinä et tiedä, mitä minä minäkin päivänä teen. Usko ja odota minua! Sinunkin kohdallesi tulee se päivä.
Kuinka usein olettekaan sanoneet: "Ei olisi voinut kuvitella..." ja ylistätte minua. Enkö ole sama Jumala edelleenkin? Onko voimani loppunut, tai armoni? Ei ole, sinä tiedät kyllä sen."

---

Ja mitä sitten kirjoitin  vasta seuraavana päivänä, eli eilen, vihkooni siitä tiistaista, jonka olin olettanut päiväksi, jolloin ei ole odotettavissa mitään kiinnostavaa, vain pelkkää tylsistynyttä kotonamöllöttelyä... mutta jonka iltana en jaksanut enää kirjoittaa mitä kaikkea se piti sisällään.

MITÄPÄ ENÄÄ SANOISIN?

"Luulin eilen aamulla tietäväni, miten päivä menee; toivottoman tylsästi ja mielenkiinnottomasti, vailla mitään mielenkiintoa mihinkään ja kotona möllötellen, ilman että osaa ruveta mihinkään puuhaan edes. 
Kuinka väärässä olinkaan!
Iltapäivällä alkoi isommasti tapahtua. Ensinnä eräs tuttu soitti siinä likellä puoli kolme, että voisimme hakea heiltä ruokaa, kun olivat saaneet  sitä jostakin niin paljon etteivät voineet sitä itse kaikkea käyttää. No, me menimme sinne ja saimme ruokien lisäksi heillä kahvitkin. Takaisin lähdimme mukanamme kylmälaukku täynnä sapuskaa: nakkistroganoffia, muusia, perunalaatikkoa ja täytettyjä paprikoita. Paluumatkalla soi puhelin. Tytär soitti, että eräs tuttu kävi ja tulee kohta uudestaan. Jonkin aikaa kotona oltuamme hän tulikin toisen miehen kanssa. Tuo meille poikennut mies on sellainen, että hän on useasti halunnut ostaa tämän paikan, mutta asia on aina erinäisistä syistä jäänyt. Viime vuosina hän ei ole täällä aina poikennut, tai jos onkin, mainittu asia ei ole noussut keskusteluissa esiin. Välillä olemme rukoilleet, että tuo tuttava tulisi ja tekisi tarjouksen paikasta, sillä olemme miettineet muuallakin asumista. Nyt hän siis tuli ja keskusteltiin tästäkin asiasta nyt. Hän ei tehnyt tarjousta tästä, mutta ilmaisi kyllä selvästi, että on yhä kiinnostunut, jos me vain tietäisimme minne päin haluaisimme... Nyt pallo  on ikäänkuin meillä...

Kyllä näkymät on vähän eri, kuin eilen aamulla. Päivä oli ihan toisenlainen kuin aamulla luulin. Illalla ei meinannut uni tulla, kun tätä asuntoasiaa mietti. Joten saa rukoilla!..."


Niin. Joten saa tosiaan rukoilla! On muitakin aiheita siihen, on kiitosaihetta, mutta myös niitä huolia. Kiitos jos jaksatte muistaa!

"Missä on sinun Jumalasi?"

"...kun minulle joka päivä sanotaan: "Missä on sinun Jumalasi?" Ps. 42:4
"... äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt" Ps. 103:2

Voi olla, ettemme näe silmillämme ketään edessämme kylvämässä pelkoa, ahdistusta ja epäilystä sanomalla: "Missä on sinun Jumalasi?", mutta sisimmässämme voimme kuulla sen. Jos en näekään Herraani nyt, on Hän kuitenkin luvannut olla kanssamme joka päivä.

"Tarkatkaa hänen töitään."* Jos sisäisillä silmillä emme voi tällä hetkellä Häntä nähdä, voimme muistaa, mitä hän on aiemmin tehnyt ja "nähdä" hänet niissä. Sama Hän on tänään.

"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt." Ps 103:2

---
*Mieleeni oli tullut tätä paperille alunperin kirjoittaessa tuollainen lause. Kuvittelin, että se olisi jae Raamatusta, mutta en sellaista löytänyt.

Valoisaa päivää sinulle!

Paras Puolustaja!

"Herra, sinä asetut kilveksi eteeni, sinun oikea kätesi tukee minua, sinun apusi tekee minut vahvaksi." Ps. 18:36 KR-92

Vähäsarjan kirjasta luettu teksti puhutteli minua, varsinkin tämä kohta:  "... Jeesus on kilpenä edessämme, ja käsillään hän tukee meitä, pitää meidät pystyssä. Siksi olemme vahvoja, vaikka kokisimme päinvastaista. Heikkoutemme ja vahvuutemme eivät ole meidän kokemuksiemme mukaisesti arvioitavissa, ne eivät ole meidän varassamme, vaan ne ovat Herramme varassa. Hänen lävistetyt kätensä kestävät heikkoutemme ja syntiemme painon. Olemme hänen ihmeellisessä suojassaan, oli myrsky kuinka suuri tahansa. Hänen apunsa tekee meidät vahvoiksi." Juha Vähäsarja/Joka päivä Jumalan kämmenellä


En osaa oikein hyvin ehkä muuttaa sanoiksi sitä, millainen mielikuva minulle tuosta tuli, mutta yksinkertaisesti: Kristus meissä  - taistelee puolestamme. Olla niin yhtä, ettei voi erottaa...

Jumala valitsi - eikä kutsumistaan kadu!

Luin korinttolaiskirjeen 1. lukua. Vähän myöhemmin otin luettakseni päivän tekstin Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Ja kuinka ollakaan, siinä oli jae samasta luvusta:

"ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua,

sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole,

tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on,"

1. Kor. 1:28

Sitten Wislöff itse kirjoittaa masentuvalle, köyhyytensä ja mitättömyytensä tuntevalle mm. näin:

 "Ole sentähden turvallisella mielellä! Niin kauan kuin tahdot kuulua siihen mitättömään ja vähäpätöiseen joukkoon, josta tässä puhutaan, kuulut valittujen joukkoon. Hän, joka tunsi sinut valitessaan sinut, ei koskaan hylkää sinua."  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

"Sillä ei Jumala armolahjojansa eikä kutsumistansa kadu." Room. 11:29

Jumalan "Huomenta!"

Pyrkimykseni on herättää koululaiseni aamuisin lempeästi; siten, että se herättäminen itsessään ei tekisi heräämistä ja aamuun havahtumista vaikeammaksi.

 Eikö sitten Isä Jumala tekisi niin? 

Hän herättää. Hän myös tietää, miten vaikeilta aamut minulle usein tuntuvat. Hän tietää, että ensimmäisenä alan luetella huoliani ja sitä, miten ankealta aamu tuntuu. Mutta Hän tietää sen.  Hän "silittää poskeani" ja sanoo, että on aamu. Ylösnoustuani Hän antaa minun löytää rohkaisevaa, lohduttavaa ja toivoa antavaa luettavaa, sillä Hän tietää minun sellaista kaipaavan.

"...hän herättää aamu aamulta..." Jes. 50:4

Jos vain saisin - vähän kade?

"Hän näet ajatteli: "Jos vain saan koskettaa hänen viittaansa, minä paranen." Jeesus kääntyi, näki naisen ja sanoi: "Ole rohkealla mielellä, tyttäreni, uskosi on parantanut sinut." Siitä hetkestä nainen oli terve." Matt. 9:21-22  KR-92

"He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Luuk. 24:32  KR-92

Oikeastaan ihan kateeksi käy... Nainen tuli parannetuksi, vaikka hän ei edes rohjennut pyytää sitä. Jeesus huomasi naisen ja paransi hänet. Tai entä tuo toinen tapaus. Saada olla Jeesuksen itsensä pitämällä "raamattutunnilla".  Kuulla hänen omasta suustaan selitettävän kaikki. Niinpä niin. Mutta sanotaanhan kyllä näinkin:

"Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme..."Apt. 17:27 KR-92

"Kaikki mitä pyhät kirjoitukset sisältävät, on kirjoitettu meille opiksi, jotta saisimme siitä kestävyyttä, lohtua ja toivoa." Room. 15:4 KR-92

Eipä siis taida kadehtiminen kannattaa, kun Hän niin lähellä meitäkin kuitenkin on!

Siunattua päivää sinulle:)

Eikö hän näkisi? Asiasi on vireillä.

"Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä." Job 35:14

"Mikä asiasi on tällä hetkellä vireillä? Onko sydämelläsi jokin paino, jonka olet jättänyt Jeesuksen nimessä Isän käsiin, mutta vastausta ei tunnu tulevan ja tilanteesi näyttää kulkevan vain pahempaan suuntaan. Luottamuksesi on koetteilla, ja uskon lepo kadonnut. Tai onko vireillä vielä asia, jonka olet kauan sitten jo unohtanut ja lakannut rukoilemasta sen puolesta?
Miten tahansa, sinun asiasi on kyllä vireillä. Taivaan Isä on rukouksesi rekisteröinyt, vaikka sydämesi ei enää jaksaisi erityiseen apuun uskoakaan. Sillä jos me uskomme Jeesukseen ja tunnemme hänen lupauksensa, me tiedämme, hän hoitaa kyllä asiaamme. Hän näkee ja muistaa kaiken. Asiamme on vireillä. Kohta koittaa vastauksen aika, jolloin voimme vain ylistää Jumalamme uskollisuutta."

Joka päivä Jumalan kämmenellä/Juha Vähasarja

Tänä aamuna mieleeni tuli:  "...toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room. 12:12

Jäin miettimään tuota toivon ja ilon kohtaa. Milloin on toivoa... se tuo mieleen iloa. Antakoon Jumala meille tänään toivoa. Rukoilen, että Hän  karkoittaisi synkeät pilvet ja antaisi sen sijaan iloa sydämeemme! "Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, niin että teillä olisi runsas toivo Pyhän Hengen voiman kautta." Room. 15:13

Psalmista 37 - nuhteettomuus ja luvattu perintö

"Herra tuntee nuhteettomain päivät,
ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti." Ps. 37:18

Luin psalmia 37. Siinä oli useampikin kohta, joka kiinnitti nyt enemmän huomiotani, koska luin sitä eri kirjasta, vaikka käännös silti oli ihan sama. Joskus ihan se, miten teksti kirjaan on painettu, saa huomion kiinnittymään vähän eri kohtiin.

Mutta yllämainitusta: nuo "nuhteettomain päivät". En koe itseäni nuhteettomaksi. Minussa on nuhteelle aihetta, ja varmasti enemmän kuin itse käsitänkään. Nuhteettomuudesta tulee mieleen täydellisyys... Jollaisia me emme ole.  Mutta se, mistä tässä kyse, on sitä, että vaikka minussa nuhteelle onkin sijaa, minun nuhteettomuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos nyt näin voi sanoa. Se perustuu siihen, mitä Jeesus puolestani teki, eli hankki omalla kuolemallaan minullekin vapauden, syntien anteeksiantamuksen, armahduksen. Nuhteettomuuteni perustuu siis siihen, että olen armahdettu, sovitettu. Kun vanki on tuomionsa lusinut loppuun - tai saanut armahduksen, ei tuomiolla ole hänen elämässään enää valtaa.

"Ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti." Pysyy, koska sen antaja on vakaa. Minkä hän lupasi, se on. Hänen päätöksensä ei ole kuin ihmisen mieli, joka muuttuu kaikkien mielitekojen ja ajatusten vaihdellessa. Ei, vaan Hän on vakaa. Kuin kallio. Samassa psalmissa sanotaan: "Mutta vanhurskasten pelastus tulee Herralta, hän on heidän linnansa ahdingon aikana." Ps. 37:39.

"Herra vahvistaa sen miehen askeleet,
jonka tie hänelle kelpaa.
Jos hän lankeaa,
ei hän maahan sorru,
sillä Herra tukee hänen kättänsä."
Ps. 37:23-24

"Jos hän lankeaa..." Nuhteen sijaa siis kyllä olisi yhtenään. Mutta kun asemamme on vahvemmissa kantimissa kuin omassa onnistumisessamme. Se on siinä, minkä Jumala itse meille valmisti! Ja sentähden "jonka tie hänelle kelpaa...".

Olkoon viikonloppusi siunattu!

Kiinni juuttunut

"...hän päästää minun jalkani verkosta." Ps 25:15

Tunnetko olevasi kuin kiinni juuttunut, kuin jalastaan kiinni jäänyt lammas, joka ei pääse itse irti pinteestään? Olet miettinyt, rukoillut, huutanut ja rimpuillutkin, mutta aina vain jalka pysyy kiinni. Tilanne näyttää toivottomalta, kun mitään apua ei näy olevan saatavissa. Mutta kuule nyt: Suuri lammasten Paimen, kadonneiden ja kiinnijoutuneiden etsijä, Jeesus,  ei tahdo jättää yhtäkään omaansa pinteeseen ja hukkaan! Hän on kuullut avunhuutosi ja rientää sinua auttamaan. Sinä tunnet olevasi pimeässä. Olet ollut siellä jo kauan, mutta valkeus tulee luoksesi aikanaan. Älä ole toivoton, apu saapuu sinunkin luoksesi. Sinä et tiedä, kuinka se voi tapahtua, mutta Hän tietää ja tahtoo auttaa.

---

Olisin halunnut tähän kuvan, jossa lammas on erämaassa jalastaan kiinni juuttuneena ja odottaa apua. Sellaista minulla ei nyt kuitenkaan ole tähän. Mutta kuvittele itse. Kuvittele sitten, että lammas kuulee jonkun tulevan. Surkealla äänellä se jaksaa enää vähän pihisten yrittää avunhuutoa, mutta Paimen kuulee sen ja tulee lampaan luo...

Uskossa...

"Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi,
niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat." 1. Kor. 15:19

Hebrealaiskirjeessa kerrotaan uskon sankareista. Ja heistä sanotaan näin: "Vaikka nämä kaikki olivat uskon kautta saaneet todistuksen, he eivät kuitenkaan saaneet, mitä oli luvattu." Hebr. 11:39* sekä "Nämä kaikki kuolivat uskossa luvattua saavuttamatta. Kaukaa he olivat kuitenkin sen nähneet, sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä." Hebr. 11:13*

"Kaukaa he olivat sen kuitenkin nähneet, sitä tervehtineet..." nuo muukalaisiksi itsensä maan päällä kokevat, todellista kotimaataan kaipaavat.  Niin mekin.

"...Aabraham näet uskoi Jumalaan, joka tekee kuolleet eläviksi ja kutsuu olemattomat kuin olevat. Hän näet toivoi, vaikka toivoa ei ollut ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi...". Room. 4:17-18*

"Me olemme toivossa pelastettuja. Täyttyneeksi nähty toivo ei tietenkään ole toivo. Kuinka kukaan toivoo sitä, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisyydellä." Room. 8:24-25*

Me elämme täällä toivossa, emme vielä näkemisessä. Kaukaa olemme sen kuitenkin jo nähneet ja sitä tervehtineet... Meidän mielemme on usein  maallisiin. Katselemme Jumalan lupauksiakin usein siitä näkökulmasta. Kaiken päämäärä ei saisi unohtua. Maistiaisia ja välähdyksiä tulevasta  saamme kuitenkin jo täällä.  Mark. 9:23: "Kaikki on mahdollista, sille joka uskoo." , sanoi Jeesus.  Mutta hän totesi myös, ettei meillä ole uskoa sinapinsiemenenkään  vertaa... On suurta armoa, että Hänen ihmeitään ja rukouksien toteutumista jo näissä ajallisissakin saamme kokea. Se on Hänestä, ei meistä. Se on armoa.

Vahva esirukoilija: "Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän on rukoiltava niin kuin tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta." Room. 8:26-27*

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Ihmeellinen suoja

Minulla alkoi tänä aamuna kohta ylösnoustuani soida päässä:

"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.
Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt..."
                                                                                                   
Minulle tuo virrenpätkä  toi ikäänkuin lohdullisen viestin jatkuvien pelkojeni keskelle, että siihen samaan ihmeelliseen suojaan olen minäkin kätketty, ja siihen saan minäkin luottaa. Jännää oli myös se, etten ole mielestäni aikoihin edes miettinyt tuota virttä.

Virren 600 suomalaiset sanat ovat Anna-Maija Raittilan käsialaa ja sävel on Erkki Melartinin. Virren alkuperä on runo, jonka kirjoitti  Dietrich Bonhoeffer, saksalainen pappi, jonka natsit  vangitsivat ja lopulta myös surmasivat. 

Tästä näet virren sanat ja lisätietoa virren alkuperästä:
https://virsikirja.fi/virsi-600-hyvyyden-voiman-ihmeelliseen-suojaan/

Hengellisessä laulukirjassa numero on 583.

Uutta valoa ja näkökykyä kaivaten

Nämä jakeet puhuttelivat minua tänä aamuna. Jakeita lukiessa voi laittaa "teidän" ja "teille" -sanojen paikalle vaikkapa "minun", jolloin tekstin voi ikäänkuin vielä enemmän ottaa ihan itselleen...

"anoen, että meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Jumala,
kirkkauden Isä, antaisi teille
viisauden ja ilmestyksen Hengen
hänen tuntemisessaan

ja valaisisi
teidän sydämenne silmät,
että tietäisitte,
mikä on se toivo,
johon hän on teidät kutsunut,
kuinka suuri
hänen perintönsä kirkkaus
hänen pyhissään

ja mikä hänen voimansa
ylenpalttinen suuruus
meitä kohtaan,
jotka uskomme

-sen hänen väkevyytensä voiman
vaikutuksen mukaan"

Ef. 1:17-19

Teki mieli korostaa joitakin kohtia jakeista, mutta jätin sen tekemättä, että sinä saisit siitä häiritsemättä sen, mikä ehkä sinua puhuttelee. Ja johan tuo, miten sanoja eri riveille laitoin, korostaa jo jotain, miten sanat minua puhuttelivat. Toivon, ettei tuo rivitys sinua häiritse.

Mitä minä muka ymmärrän...

"Ja Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa,
että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi,
voidaksenne ylenpalttisesti tehdä kaikkinaista hyvää."
2 Kor. 9:8

Luin ensin tuon jakeen Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta. Teksti kirjoittajalta itseltään alkoi sanoin: "Kristityltä ei puutu mitään..." ja loppukin tekstistä oli samanoloista. Kritisoin mielessäni sitä kirjoitettua, sillä näkyyhän sitä puutetta kristityilläkin, erilaisissa muodoissaan.

No, sitten luin Vähäsarjan Joka päivä Jumalan kämmenellä -kirjasta ensin jakeen:

"Niistä lupauksista, jotka Herra oli Israelille antanut,
ei yksikään jäänyt täyttymättä.
Kaikki lupaukset kävivät toteen."
Joos. 21:45 KR-92

Ja sitten kirjoittajalta itseltään oli mm.: "...Aina on niitä jotka yrittävät riisua Jumalan ja Raamatun erilleen toisistaan..." Oli pakko kysyä itseltäni, olenko minäkin sellainen...?

Otin vielä luettavakseni Wislöffin (sama, jonka tekstistä juttuni alkoi) Rukouskirjani.  Avasin sen 1. päivän kohdalta kirjan alusta; mutta sitä ennen silmäni osuivat kuun alkulehteen, jossa oli pelkästään jae:

"Ei jäänyt täyttymättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista,
jotka Herra oli antanut Israelin heimolle,
vaan kaikki toteutui."
Joos. 21:45

Ei voi olla totta, taas sama jae...

Ja mitä oli se 1. kuun, 1. päivän, aamujae (kirjassa on tekstejä kolmelle kuukaudelle, iltaan ja aamuun, ilman kuukauden nimiä):

"Jauhot eivät loppuneet ruukusta,
eikä öljyä puuttunut astiasta,
sen Herran sanan mukaan,
jonka hän oli Elian kautta puhunut."
1. Kun. 17:16

Ja kirjoittajan aloitus: "Olen asunut Sarpatissa koko ikäni..."  

Yhä samaa aihetta! Mitä enää sanoisin? Pakko todeta, että mitä minä muka ymmärrän Jumalan sanoista - ja teoista, Hänen aivoituksistaan ja ajoituksistaan. Kunhan saisin olla hänen omanaan nyt ja aina!

---
Mulle tuli ihan mieleen vielä sanat: "...käsi menee suun eteen ja on pakko olla hiljaa...", jollaiset sanat  oli isännän nuorena yllättäen tuntemattomalta ihmiseltä saamassa kortissa.