Eikö ole joitakin asioita vuosikausia pyydetty, anottu, rukoiltu? Eikö ole tehty Jumalalle tiettäväksi? Kiitos tosin on saattanut unohtua. Anteeksi sitä pyydän. Ja pyydän sitä, että antaisit rauhan asioihin, jotka tuntuvat aina vain olevan kesken; ja jotka aina vain jollakin tavoin painavat, vaikka ne on tuotu eteesi monta kertaa. Eikö se rauhasi olekin sitä luottamusta siihen, että rukoukseni kuullaan; että asiani hoidetaan, vaikka minä en pysty nyt näkemään mitään siitä, mitä olet ehkä jo salassa asioissani toiminut. Minun ymmärrykseni ei taida riittää kuin vaivoin siihen, mitä näen, eikä oikein siihenkään. Tarvitsen siis todellakin sitä rauhaa, joka ylittää ymmärrykseni; anna minulle sitä! Kiitos, että kuulet ja autat, asioitamme hoidat. Jää siunaamaan meitä tänäänkin.
Kiitos tästä! Pitäisikin muistaa aina tuo näkökulma, että ehkä Jumala on jo salassa tehnyt jotain asioitten eteen ja on ehkä jo valmistellut rukousvastausta - ja ajallaan se vastaus sitten tulee!
VastaaPoistaNiin, eipä sitä vain yleensä tule ajatelleeksi, kun edessä on vain erinäiset pöheiköt. Mutta silti voi asia olla jo vaikka kuinka lähellä valmistumistaan. Ja vaikka ei vielä olisikaan, niin ainakin kuultu ja huomioitu on!
PoistaHerra vastaa ajallaan ja tavallaan,luotetaan siihen! Siunausta sinulle!
VastaaPoistaNäin on. Luin tänä aamuna Wislöffin Levähtäkää vähän -kirjasta hyvää tekstiä siitä asiasta. Siinä oli mm. että "...Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy odottaa. Ehkäpä hän kärsii siitä enemmän kuin rukoileva sielu...".
Poista