"Niin Saulus nousi maasta; mutta kun hän avasi silmänsä, ei hän nähnyt mitään,
vaan he talutttivat häntä kädestä ja veivät Damaskoon.
Ja hän oli kolme päivää näkemätönnä,
ei syönyt eikä juonut." Apt. 9:8-9
Emme varmaan pysty oikein kuvittelemaan Sauluksen järkytyksen määrää. Kaikki mihin hän oli uskonut ja satsannut; voimansa laittanut, kääntyi päälaelleen. Hänestä tuli myös toisten talutettava; nuoresta miehestä.
Mitä hän teki ne kolme päivää?
Ei varmasti juuri muuta, kuin ajatteli ankarasti. Ja rukoili; tuota, jota oli hetkiä sitten niin kiihkeästi vainonnut. Mutta kaiken järkytyksen keskellä oli lohdutus: hän tiesi, että se oli todellinen, joka hänelle oli tiellä puhunut: Herra Jeesus. Mutta tuo Jeesus ei ollut tuhonnut häntä, vaikka hänellä olisi varmasti ollut voima siihenkin. Ehkä hänellä oli jotain toivoa... Ja sitten, eräänä hetkenä Saulus saa nähdä näyn. Siinä näyssä hänen luoksensa tulee mies, jonka nimi on Ananias. Tuo mies tulisi tähän taloon ja laittaisi kädet hänen päälleen, ja hän saisi näkönsä takaisin siinä hetkessä.
Saulus odotti, tapahtuisiko jotain...
Mutta toisaalla... Eräs mies, nimeltä Ananias, saa näyssä Herralta käskyn. Hänen käsketään mennä Suoralle kadulle ja etsiä sieltä Juudaan talo. Sieltä hänen olisi kysyttävä "Saulus nimistä tarsolaista miestä." Tuo Saulus kuulemma rukoilee ja on nähnyt Ananiaksen tulevan luokseen. Ananias säikähti: Tarsolainen Saulus! Kuinka hän voisi mennä sen miehen luokse!? Hänhän on heitättänyt vankilaan paljon pyhiä, ja täälläkin hänellä on kuulemma valtuutus niin tehdä. Mutta Herra sanoi, että Sauluksesta tulisi hänelle "valittu ase." Enää ei Ananias uskaltanut vastustella. Hän päätti totella, mutta kyllä hän ihmetteli. Eikö Suoran kadun Juudaskin mahtanut olla samanmielinen, kuin se Saulus Tarsolainen, josta oli aiemmin juttuja kuullut. Mutta Juudaan talon ovelle Ananias nyt meni ja kysyi Saulusta.
Huoneeseen astuessaan hän näki murtuneen miehen, ja Jumalan rakkaus tuota miestä kohtaan läikähti hänen sydämessään. Hän astui Sauluksen luokse ja sanoi: "Veljeni Saul, Herra lähetti minut...", ja pani kätensä Sauluksen päälle. "Heti putosivat hänen silmistänsä ikäänkuin suomukset" ja hän sai näkönsä.
Saulus oli valmis uuteen, erilaiseen elämään. Hän otti kasteen. Hänen "nälkälakkonsa" sai päättyä ja saatu ruoka alkoi vahvistaa häntä. Mitähän Juudaan talossa mahdettiin ajatella...?
---
Mielenkiintoinen yhtymäkohta muuten tämä, että Saulus (myöh. Paavali) oli "pimeässä" kolme päivää... Jeesus puolestaan oli haudassa kolme päivää. Varmastikin Saulus Paavali pani merkille tuon asian, sillä olihan hän erittäin perehtynyt pyhiin kirjoituksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti