Sentähden minä toivon

"Sinä kyllä muistat sen, että minun sieluni on alaspainettu.

Tämän minä painan sydämeeni, sentähden minä toivon." Val. 3:20-21

Hän seisookin vierellä ja sanoo: "Minä rakastan sinua!"

Ehkä sinullekin on tuttua se, kun mieleen pyrkii tulemaan kaikenlaista painavaa: tuntoa synneistä, tekemättömyyksistä, erinäisiä muita ahdistuksen aiheita ihan arjestakin. Silloin saattaa kaivata sitä, että joku tulisi ja ottaisi ne sinulta kuin jäteastian, jonka jäteauto tyhjentää sisuksiinsa ja vie jätteet poltettavaksi.

Entä jos niissä mietteissäsi katsot taivaalle ja kaipaat apua sieltä, mutta sekin tuntuu olevan niin kaukana. Ja niin äänetön. Mutta jospa sinä kuuletkin aivan sisimmässäsi äänen: "Minä rakastan sinua!" Kuka niin sanoo? Sinähän tiedät sen. Hänhän on se, joka juuri silloin - ja aina - on sinun vierelläsi: Jeesus itse.

Pysähdy, katso taivaalle ja anna Hänen sanoa sinulle ne sanat: "Minä rakastan sinua."

"Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä." Joh. 15:13

"... teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset ja pyyhki pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme;  sen hän otti meidän tieltämme ja naulitsi ristiin." Kol. 2:13-14

Lupaus on yhä voimassa.

Siunattua päivää sinulle.

Kaikki samassa asemassa

"Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi." Room. 3:22-24 KR-92

Hän kantaa meitä tänäänkin

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps 68:20

Vapaa

"Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat." Matt. 17:26

Yllä oli kyse temppeliveron maksusta. Mutta Jeesus myös antoi lapsille arvoa aivan erityisesti: Hän antoi lapsen meille uskon esimerkiksi.

Hän kulkee edellä

"Herra itse kulkee sinun edelläsi. Hän on sinun kanssasi, hän ei jätä sinua yksin eikä hylkää sinua. Älä lannistu, älä pelkää." 5 Moos. 31:8 KR-92

"Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa." Fil. 4:13

"Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi." Ps 121:7

Jakeita tähän päivään

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus, avun runsaus, viisaus ja ymmärrys; Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme. Sela." Ps 68:20

"Ja hän sai kuninkaalta elatuksensa, mitä kunakin päivänä tarvitsi, vakinaisen elatuksen, niin kauan kuin eli." 2 Kun. 25:30

"...joka päivä. Meitä kantaa Jumala..."

Ottakoon joka päivä ristinsä

"Ja hän sanoi kaikille: 'Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän pelastaa sen. "  Luukas 9:23-24

"Ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon..."  Mitähän se  käytännössä tarkoittaa? Tarkoittaisiko se kenties sitä, että suostuisimme niihin teihin, jolle Hän meidät johdattaa, vaikka ne eivät meitä miellyttäisikään? Siihen, ettemme itse määrää elämämme kulusta?

Armo on läsnä jatkuvasti

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus..." Ps 25:10

"...mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut." Room. 8:37

"Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka?" Room. 8:35

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room. 8:38-39

Meillä voi olla monenlaiset vaiheet ja vaikeata elämässämme. Saamme niissä kaikissa olla silti Jumalan armon vaikutuspiirissä.

"...armonsa kirkkauden kiitokseksi..." Ef. 1:6

"...Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina..." 1. Piet. 4:10

"Miksi me täällä ollaan?"

Varmaan monen ihmisen suusta, tai mielestä, on noussut kysymys: "Miksi me täällä ollaan?"
Niin minunkin mielestäni on sama kysymys  noussut, useammankin kerran. Jokainen kysyjä on joutunut pohtimaan, onko hänen mielestään vastausta olemassakaan, vai onko jonkinlaisia löytynyt. Aina ei tunnu löytyvän vastausta, joka kyselijää tyydyttäisi ja kysymys jää roikkumaan ilmaan. Mutta jos niin käy, vastaus voidaan antaa sinulle myöhemmin. Tänään minua kosketti tämä Raamatusta löytyvä vastaus, joka oli kirjoitettuna Fredrik Wislöffin Levähtää vähän -kirjassa: "Hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi." Tuo perustuu Raamatunkohtaan Ef. 1:6.

Wislöff selittää, että meidän "tulee olla säkeistöjä yhteislaulussa Jumalallemme." Ja näinkin hän sanoo: "On olemassa yksi, - mutta vain yksi - ihana elämän päämäärä. Meidän on elettävä: hänen armonsa kirkkauden kiitokseksi. Joka päivä - myös tänään - tulee meidän kirkastaa häntä."

"niinkuin hän ennen maailman perustamista oli hänessä valinnut meidät olemaan pyhät... edeltäpäin määräten meidät lapseuteen... oman tahtonsa mielisuosion mukaan, 
sen armonsa kirkkauden kiitokseksi, 
minkä hän on lahjoittanut meille siinä rakastetussa, jossa meillä on lunastus..." Ef. 1:4-7

Se oli se Jumalan tarkoitus.

Ja siihen jokaista Jumala tahtoo kutsua.

 Johannes 3:16: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."

Ei mitään "muttia"...

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä..." Matt. 6:34

Jeesus sanoi, ettei meidän tulisi murehtia varsinkaan tulevista päivistä. Mutta mitä me teemme: eikö vain tuonkin kohdan, Jeesuksen sanoman sanan jälkeen tule usein mieleen lisätä siihen se "mutta"?  Ja siihen joukon jatkeeksi kaikkea mikä tulevissa päivissä murehduttaa ja huolestuttaa. Meidän ei tarvitsisi lisätä siihen Jeesuksen sanomaan mitään lisää, vaan ottaa se sellaisenaan; elää tämä päivä ensin. Tietäähän Hän tämän ja huomisenkin päivän. Ja tuntee vieläpä meidätkin niin hyvin, ettei sitäkään tarvitse murehtia, että emme osaa sitä ohjetta oikein noudattaa...

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:34

Siunattua tätä päivää sinulle!

Miksi kaivella sellaista, joka on jo hävitetty?

"...Jeesuksen läheisyydessä jokainen tehty synti palaa poroksi..."
Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja

Raamattu käyttää asiasta erilaiaisia sanoja; mm. näin:  "Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen." Miika 7:19

 Asia on kuitenkin sama. Mikä on otettu pois, se on todellisesti pois.

Sillä merellä on kalastus kielletty. Samoin tuhkan pöyhiminen sen rannoilla.

Jeesus todella kärsi ja kuoli ristillä meidän pahojen tekojemme tähden. Ei niitä jo anteeksiannettuja syntejä kerätä varastoon vastaisen varalle; meitä jatkossa syyttämään, jos vaikka taas lankeaisimme... Joka aivan varmasti tapahtuukin. Emme taatusti elä yhtään päivää ilman, että syntiin syyllistyisimme. Mehän kannamme sitä  saastuttavaa "kuollutta" mukanamme täällä. Jeesuksen luona on puhdistavat vedet.

Virren 547 sanoin. "Joka aamu on armo uus"!

Tekstin alussa mainitussa Vähäsarjan kirjassa oli näinkin: "...On käännyttävä kokonaan toiseen suuntaan. Kun ennen kuljettiin etelään, otetaan suunnaksi pohjoinen. Kun ennen laitettiin  toivo omiin yrityksiin, nyt mennään Vapahtajan luo saamaan kaiken. Sinne voi tuoda vain syntinsä ja syyllisyytensä, sillä suunnan kääntyessä ei ole muuta. Vastineeksi saadaan lahjaksi puhtaus ja pyhyys Vapahtajan haavoitettujen käsien alla. Se on Jeesuksen omaa puhtautta, joka luetaan ihmisen hyväksi..." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja

Halu oli kova, mutta hän ei tuntenut itseään...

Pietari oli varma, ettei hän ikinä jättäisi Jeesusta. Ei vaikka kaikki muut niin tekisivät. Jeesus joutui varoittamaan häntä siitä. Pietari ei uskonut alkuunkaan, että mikään voisi ikinä saada hänet kieltämään Jeesuksen. Mutta ei mennyt montaa tuntia, kun niin oli käynyt. Se kävi niin helposti, ihan huomaamatta. Sama voi aivan hyvin tapahtua meillekin.

Mutta lohdullista on, että Jeesus tiesi jo edeltä, mitä tulisi tapahtumaan.  Jeesus tiesi myös, että Pietari halusi olla Jeesuksen oma, mutta kuten hän, Jeesus, sanoi: "...Henki tosin on altis, mutta ihmisluonto on heikko." (Matt. 26:41 JKPR*)  Hän ei hylännyt tämän tähden Pietaria, vaan kysyi myöhemmin : "Rakastatko minua?" Ja Pietari rakasti.

Kuinkahan moni on vainoissa, tai hyvin paljon vähäisemmissä, ollut samassa tilanteessa, että huomannut kieltäneensä Herransa. Hän, Jeesus, kysyy meiltä uudestaan: "Rakastatko sinä minua?" Ja hän itse rakastaa sitä, joka haluaa kuulua hänelle!

Jeesus muuten itse sanoi, että "...kaikki synnit annetaan ihmisten lapsille anteeksi, pilkkaamisetkin, kuinka paljon pilkannevatkin;" (Mark. 3:28)  Ainoastaan Pyhän Hengen pilkka oli poikkeus tästä. Ja siitä asiasta on jostain joskus tarttunut mieleeni sellainen ajatus, että silloin ihminen on jo niin paatunut, ettei paluuta ole; ihminen ei edes itse halua enää sitä. Jeesushan sanoi niinkin, että "...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos." (Joh. 6:37) Joka haluaa tulla, otetaan vastaan.

*JKPR  - Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

Siunattua päivää sinulle!

Juuri nyt tullut...

En aikonut tänään mitään kirjoittaa, mutta mieli muuttui. Kun olin aikani lueskellut, katselin vielä yhtä kirjaa, sitä taannoin ostamaani Armon valo -nimistä, ja ajattelin, että en sitä nyt lue, ei siinä varmaan mitään minulle nyt ole. Mutta otin sen kuitenkin käteeni ja luin tekstin. Se kosketti kuitenkin. Siinä eräs 60-luvulla opiskellut nainen kertoi rukousvastauksestaan. Silloin ei ollut opintotukia. Hänen vanhempansa avustivat häntä lähettämällä kerran kuussa paketin. Paketissa oli rahaa vuokranmaksuun ja ruokien ostoon, sekä jotain ruokatavaraa myös. Niukasti sai silti elää. Eräänä kuukautena paketin tulo viipyi. Ei ollut ketään keltä lainata, sillä kämppiskin oli poissa nyt asunnolta. Tuli viikonloppu ja oli vain kaurapuuroon aineksia enää. Ja sitten nekin alkoivat olla lopussa, yhteen annokseen oli enää jäljellä niitä. Olipa ankea viikonloppu edessä. Tuo opiskelija lähti ulos katsomaan, eikö katujen varsilta tai ojista löytyisi edes joku kolikko vaikka piimän ostoon. Ei löytynyt. Kämppäänsä palatessaan hän yritti lukea tenttikirjojaan, mutta nälkä kiusasi. Hän otti käteensä Raamatun ja luki Paavalin kirjoittamat sanat:

 "Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.". 2. Kor. 4:8-9

Sitten hän mietti, että Paavalia Jumala kyllä auttoi monenlaisissa tilanteissa, mutta auttaisiko tällaista opiskelijaparkaa? Samassa soi ovikello. Siellä oli tuntematon nainen, joka etsi opiskelijan kämppistä. Tuo kämppis oli kuitenkin nyt lomalla muualla. Vieras nainen olisi kutsunut hänet syömään, sillä hänellä oli paljon liikoja ruokia nyt, sillä aiotut ruokavieraat olivat juuri joutuneet perumaan tulonsa. Sitten nainen päättikin kutsua tämän opiskelijan syömään niitä ruokia. Ja kun tuli opiskelijan aika lähteä takaisin kämppäänsä, nainen pakkasi hänelle runsaasti ruokia mukaan. Niillä hän pärjäsi paketin tuloon saakka.

Apu tuli juuri oikeaan aikaan.

Ja niin se tuli siinäkin, mitä aiemmin aamulla luin:

"Ja tapahtui Joosuan ollessa Jerikon luona, että hän nosti silmänsä ja näki miehen seisovan edessään, paljastettu miekka kädessä. Ja Joosua meni hänen luokseen ja sanoi hänelle:  "Oletko sinä meikäläisiä vai vihollisiamme?" Niin hän sanoi:

 "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies

 ja olen juuri nyt tullut."

Niin Joosua heittäytyi kasvoilleen maahan, kumarsi ja sanoi hänelle: "Mitä herrallani on sanottavana palvelijalleen?" Ja Herran sotajoukon päämies sanoi Joosualle: "Riisu kengät jalastasi, sillä paikka, jossa seisot, on pyhä." Ja Joosua teki niin." Joosua 5:13-15


----

Nuo kummatkin Raamatunkohdat on minun erityisiä suosikkejani.Tilanteet voi vaihdella kovastikin, missä apua tarvitaan. Meistä voi näyttää, ettei mitään apua voi mistään tulla. Mutta Jumala on kuulolla, hän on näköetäisyydellä. Hän on siinä juuri.

Jumalan hyvä käsi

"...meidän Jumalamme hyvä käsi..." Esra 8:18

Se oli sitä: Hyvä käsi, Aabrahamin, Joosefin, ja Mooseksen yllä heidän kaikissa vaiheissaan. Heidän elämässäänhän näyttivät asiat jopa vuosikymmenten ajan menevän pieleen; aivan toisin kuin toivottiin. Mutta siinä ei ollut kaikki. Sama käsi se on ollut, ja nykyäänkin on, monien ihmisten  elämässä, joita mitkään historiankirjat eivät tunne. Ja joita ei kenties muutoinkaan pidetä minään. Sama käsi se on meillekin: Hyvä käsi. Jumalan käsi, joka varjelee, lohduttaa, rohkaisee, parantaa, suunnittelee ja johdattaa. Silloinkin,  kun emme mitään käsitä.

"Ja koska meidän Jumalamme hyvä käsi oli meidän päällämme..." Esra 8:18

"...me olimme sanoneet kuninkaalle näin: "Meidän Jumalamme käsi on kaikkien päällä, jotka etsivät häntä, heidän parhaakseen..." Esra 8:22

Koivuniemen Raamattuhaku: Esra 8

Ilahduttakoon ajatus Jumalan Hyvästä kädestä ylläsi

 sinua tänään!

Jos tuntuu, kuin olisin jätetty oman onneni varaan...

"En minä sinua hylkää, enkä sinua jätä." Hebr. 13:5

"Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä..." Ps. 73:28

Ajallaan

"...antaa hedelmänsä ajallaan..." Ps 1:3

Minua puhutteli tänä aamuna ensin tuo "antaa hedelmänsä ajallaan".  Usein sen lukeminen tuntuu vaativalta, kun ei huomaa mitään hedelmää itsessään. Mutta "ajallaan" hedelmät ilmaantuvat. Kullakin hedelmäpuulla on aikansa ja hedelmänsä.

"...Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten korjaavat. Jotka menevät itkien kylvämään vakkaansa kantaen, ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään." Ps 126:5-6 KR-92

Sitten oli tämä toinen, eräästä hartauskirjasta lukemani jae vakan kantamisesta ja kylvämisestä. Voi melkein mielessään nähdä sen itkien menevän vakan kantajan. Hän ei oikein osaa iloita tulevasta sadonkorjuun ajasta. Hän ei kykene näkemään muuta, kuin sen sylissään olevan kylvövakan ja mustan maan. Mutta ajallaan sato kypsyy ja ilon aika tulee.

Kun toivoton kuitenkin uskoi... ja toivoi

"Ja Aabraham toivoi, vaikka toivoa ei ollut...  

...ja oli täysin varma siitä,

että minkä Jumala on luvannut,

sen hän voi myös täyttää.

Sentähden se luettiinkin

hänelle vanhurskaudeksi.

Mutta ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu,

että se hänelle luettiin,

vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava,

kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen,

meidän Herramme, joka on alttiiksi annettu 

meidän rikostemme tähden

ja kuolleista herätetty

meidän vanhurskauttamisemme tähden." 

Room. 4:18, 21-25

"Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet,

niin meillä on rauha Jumalan kanssa

meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,"

Room. 5:1

Herra on Jumala

"...ja kun he kysyvät minulta: 'Mikä hänen nimensä on?' niin mitä minä heille vastaan?
 Jumala vastasi Moosekselle:

"Minä olen se, joka minä olen."

Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin:

'Minä olen' 

lähetti minut teidän luoksenne."

2.  Moos. 3:13-14

"Minä olen Herra, sinun Jumalasi...

 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani." 

 2. Moos. 20:2-3

 5. Moos 5:6-7

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan.

Ja maa oli autio ja tyhjä,

ja pimeys oli syvyyden päällä,

ja Jumalan Henki liikkui vetten "päällä.

Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus".

Ja valkeus tuli."

1. Moos. 1:1-3

Osallisena - Kuka pesee mitäkin...

"Pietari sanoi hänelle: "Et ikinä sinä saa pestä minun jalkojani ".  Jeesus vastasi hänelle: "Ellen minä sinua pese, ei sinulla ole osuutta minun kanssani"."  Joh. 13:8

Pietarista oli varmaan pöyristyttävä ajatus, että Opettaja, Mestari ja Kuningas; Jeesus, alentuisi moiseen palvelijan hommaan. Hän varmaankin ajatteli, että enemmänkin hänen olisi kuulunut olla pesemässä Jeesuksen jalkoja. Ehkä hänelle tuli myös ajatus, että ainakin hänen olisi pitänyt pestä ensin itse enimmät liat jaloistaan, ennenkuin voisi antaa Jeesuksen koskea jalkoihinsa. Mutta Jeesus tahtoi tehdä puhdistustyön täysin itse. 

--

Jeesus sanoi toiminnallaan antaneensa esikuvan. Tästä pääsee lukemaan lisää tuosta tilanteesta ja mitä siinä sanottiin: Johannes luku 13.

Kun jumalattomattomasta tulee ihan jotain muuta...

"mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi"
 Room. 4:5

Jumalaton - ja vanhurskas. Eikö ne kaksi tunnu olevan ihan eri maata?
Ja niin ne ovatkin. Vanhurskaus annetaan taivaasta.
Jumalattomalle - joka uskoo...
Se on ihme.

"Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta." Joh. 3:27

Uusi vuosi - "Riemuvuosi" - armon vuosi!

Luin tänä aamuna toivotuksen, joka tuntui mukavalta lukea:  "Niin tahtoo Jumala siunata sinullekin nyt alkavan vuoden ja tehdä siitä armon vuoden, riemuvuoden."  Näin toivotti uutta vuotta meillekin vuosikymmenten takaa Fredrik Wislöff kirjassaan Levähtäkää vähän.

Wislöffillä oli tekstinsä liitteenä osa tästä kohdasta, jonka Jeesus sanoi tarkoittavan itseään: "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta." Luuk. 4:18-19

Ei siis ihme, että otolliseksi sanottua vuotta voidaan nimetä myös riemuvuodeksi - vapautuksen vuodeksi! Wislöff nimittäin kirjoitti myös, että "Otollisella vuodella tarkoitetaan oikeastaan "riemuvuotta". Jeesus on tullut julistamaan iäistä riemuvuotta kaikille ihmisille."


Israelin kansalla oli ennen riemuvuosi. Se oli joka 50. vuosi. Sehän oli sellainen odotettu vapautuksen vuosi monin tavoin. Silloin mm. maansa myyneet saivat maansa takasin. Ja itsensä myyneet vapauden. Mutta meillä on Jeesuksessa joka vuosi riemuvuosi, armon vuosi. Ja joka päivä.