Mikä siirto!

Häneen, Jeesukseen, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme...

Se oli Jumalan siirto - meidän hyväksemme, kun kaikki syntimme siirrettiin Jeesukseen. Mikä ihmeellinen vaihtokauppa! Meiltä otettiin jotain - ja meille annettiin jotain...

"Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden." 2. Kor. 5:21 KR-92

Itseasiassa vanhempi käännös sanoo asian eri tavalla, vielä vahvemmin...:

"Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi," 2. Kor. 5:21 -33/-38

"sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttäää omaa  vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.

Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:3-4

Siihen peiliin kannattaa tuijotella!

"Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteeen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki." 2. Kor. 3:18

---

Innostuin tänä aamuna tuohon hartauskirjasta löytämääni jakeeseen kuvitusta piirtämään.  Ei kovin kummoiset kuvat, mutta idea kaiketi tulee selväksi. Sieltä peilistä säteilee Jeesuksen kirkkaus meihinkin...

Teidän Isällännehän kyllä on kaikkea...

 "...teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette..." Matt. 6:8

"Meillä ei ole mitään ja kuitenkin meillä on kaikki." 2. Kor. 6:10 (UT nykys.)

Enkö juuri äsken löytänyt itseni miettimästä mitä puuttuu. Kuten vaikkapa talon remontointi. Joka meidän näkökulmastamme alkaisi olla jopa kiireellinen. Ja sitten hartauskirjasta (Fredrik Wislöff/Rukouskirjani) löysin nuo ylläolevat jakeet. Tuosta ylemmästä tulee ihan mieleen tilanne, kuin joku menisi vähän hädissään toisen luo asiaansa selittämään ja ehkä apuakin pyytämään, ja se toinen muistuttaa,  sanoen varmoin sanakääntein vaikkapa näin: "Oma Isännehän on kyllä niin  viisas ja rikas, huolehtivainen ja järkevä, että hän kyllä varmasti tietää, mitä tuo teidän tilanteenne vaatii. Olkaa huoleti ja luottakaa häneen!" Toinen jae sopii kuvaan. Lapsella ei ehkä omissa nimissään ole mitään, mutta Isällä on sitäkin enemmän. Tai jos lapsella nimissään jotakin on, Isä sitä hallinnoi.

"Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, 

joka huutaa: "Abba! Isä!" Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi;

 mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta." 

Gal. 4:6-7

40 vuotta ... eikä mitään puuttunut

"...Jo neljäkymmentä vuotta on Herra, sinun Jumalasi, ollut sinun kanssasi,

eikä sinulta ole mitään puuttunut." 5. Moos. 2:7

Tästä kohdasta oli hartauskirjassa mm. näin: "...Mutta eikö Israelilta sitten puuttunut sekä vettä että ruokaa? Olivathan he usein mitä suurimmassa hädässsä. Niin, Jumala koetteli Israelia. Sitä hän toisinaan tekee lapsilleen. Sillä tavalla hän rakkaudessaan kasvattaa meitä. Mutta aina hän vapahti heidät heidän hädästään. Neljäkymmentä vuotta Israel vaelsi korvessa; joka päivä Jumala oli heidän kanssaan, eikä heiltä mitään puuttunut. Sama Jumala elää vielä tänäkin päivänä."  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Me emme aina näe häntä, emme tajua hänen menettelytapojaan. Mutta kaikki mitä hän meidän kanssamme tekee, on rakkaudesta alkunsa saanutta. 

Minun isäni kertoi joskus tapauksen lapsuudestani. Olin ollut vain muutaman vuoden vanha, kun olimme isän kanssa kahdestaan olleet mustikkametsässä. Isä halusi nähdä minne menisin, jos hän hetkeksi olisi poissa näkyvistäni. Niinpä hän piiloutui hetkeksi näkyvistäni. Ja niinpä minä aivan väärään suuntaan olin kohta menossa.  Niin on varmaan meidän kanssamme muutoinkin. Ja Isä ei pitäisi huolta myös kulkusuunnastamme, olisimme jo aikaa sitten eksyneet ties minne. Mutta omiaan Hän ei jätttää saata, vaikka toisinaan näyttääkin olevan meidän silmiltämme tietymättömissä. Silloinkin Hän kuitenkin koko ajan on tarkkana ja näkee meidät. Ja kohta me saamme iloiten nähdä Hänet.

Jos me emme nyt juuri näekään Häntä,

näkee Hän meidät kyllä ja pitää tarkkaa huolta asioistamme.

Rohkaiskoon, lohduttakoon ja ilahduttakoon tämä ajatus meitä itsekutakin tänään!

Kaikille monessa kohden epätäydellisille ja puutteellisille

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin,

tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä.

Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät

ettekä missän kohtaa puuttuvaiset.

Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, 

joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan."

Jaak. 1:2-5

"...Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa. Armo teille ja rauha!

Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme.

sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne 

uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa 

Herramme Jeesukseeen Kristukseen, tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut,

teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne,

ei ainoastaan sanana vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella..."

1. Tess. 1:1-5

"...täydelliset ja eheät", ei "missään kohtaa puuttuvaiset". Juuri sitä kaikkea puutteellisuutta ja rikkonaisuuttahan sitä itsessään huomaa! Joten teotkin ovat kaikkea muuta kuin täydellisiä. Ja niin ne tulevat varmaan olemaan loppuun asti. 

Mutta olisiko tässä sitä, että rakennutaan vähitellen, rakentajana itse Jeesus Kristus. Ei väsähdetä rakennelman keskeneräisyyteen, siihen ankeaan näkymään, jonka itsessämme näemme, vaan pannaan täysi toivomme siihen täydelliseen rakentajaan: Jeesukseen!

Siunattua päivää

"...te Jumalan rakastetut...":)

Jokainen, joka tahtoo...

"Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!"

Ja joka janoaa, tulkoon*, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."

Ilm. 22:17

* Tästä kohdasta oli hartauskirjassa: "...Joka tahtoo, voi ottaa tätä vettä - juoda sitä niin paljon kuin haluaa - anteeksiantamusta, voimaa, iloa, voittoa, rauhaa ja kaikkea mitä hän tarvitsee. Sillä tätä vettä saadaan lahjaksi. Pääsy lähteelle on vapaa. Ja lähde on ehtymätön." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Hän kirjoitti myös, että se vesi "...murtaa synnin tuhoavat voimat ja uudelleen nostaa sen, mikä on sortunutta..." Fredrik/Wislöff/Levähtäkä vähän

Siinä vedessä, siinä kutsussa tulla rohkeasti lähteelle niin usein kuin haluaa - on se rakkauden vakuutus, jota me niin kovasti aina kaipaamme.

Mitä tekisit kanssani?

Mitä Sinä tekisit kanssani,
jos olisit silmin nähtävänä täällä?

Laittaisitko yksinkertaisen aterian,
siitä mitä kaapista löytyy?
Sanoisit: vähän riittää kyllä.

Entä sitten, lähtisitkö kanssani kävelylle,
saamaan raitista ilmaa,
ihastelemaan Isän luomistöitä
tai kolaamaan juuri satanutta lunta?

Mitä sitten, kun tylsistyneenä kysyn:
mitä minä oikein tekisin?
Mikään ei oikein huvitakaan.
Sanoisitko: lepää vähän.

Päiväunetko ottaisin?
Mutta kun uni ei tule.
Tulisiko paremmin,
jos sanoisit vierellä:
"Minun rauhani,
sen minä annan teille"?

En näe sinua näillä silmilläni,
en kuule korvillani,
vaikka tahtoisin  niin.

Kuulisinko sydämelläni kuitenkin,
näkisin Sanassasikin sen,
minkä lupasit:
olet täällä silti!


---
Kuva on kovinkin talvinen, mutta runokin oli kirjoitettu kevätalvella ja ollut toisessa blogissani esillä huhtikuussa.

Pysytään luottamuksessa!

"Kristus taas on uskollinen Poikana, Hänen huoneensa haltijana. Hänen huoneensa olemme me,

 jos loppuun asti pidämme vahvana toivon rohkeuden ja kerskauksen. Sen tähden Pyhä Henki sanoo: "Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne,

 kuten teitte kapinoidessanne kiusauksen päivän erämaassa," Hebr. 3:6-7 JKR

"Varokaa, veljet, ettei vain kenelläkään teistä ole paha, epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta." Hebr. 3:12 JKR

"Me olemme näet tulleet osallisiksi Kristuksesta, kunhan vain pysymme alkaneessa luottamuksessa vahvoina loppuun asti." Hebr. 3:14 JKR

Käärmehän sanoi: Onko Jumala todellakin sanonut? Aivan varmaa on, että se vihollinen yhä edelleenkin tuo jatkuvasti esiin kaikenlaista, jolla yrittää murtaa luottamustamme. Ei anneta periksi sille!

"Pelkään kuitenkin, että kuten käärme kavaluudellaan petti Eevan, teidänkin mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta Kristusta kohtaan." 2. Kor. 11:3

Vilpittömyys ja puhtaus. On huomattava, ettei meistä tule täällä synnittömiä eikä täydellisiä. Yllä oleva jae voi ahdistaa, jos sitä itseltään odottaa. Mutta Kristus on rauhamme. Hänen eteensä saamme tuoda kaikki puutoksemme, kaiken mikä ikinä mieltämme painaa. Hänen Golgatalla vuotanut verensä puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Siinä - Jeesuksessa, on meidän puhtautemme ja meidän vanhurskautemme.

"Mutta Herraa odottavat saavat uutta voimaa. He kohoavat siivillään kuin kotkat, he juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31 JKR

"Hän antaa väsyneelle väkeä ja voimattomalle yltäkyllin voimaa:" Jes. 40:29 JKR

"Kuulkaa, taivaat, ota korviisi maa, sillä Herra puhuu: 

Minä kasvatin lapsia, sain heidät suuriksi,

mutta he luopuivat minusta.

Härkä tuntee omistajansa

ja aasi isäntänsä seimen;

mutta Israel ei tunne,

minun kansani ei ymmärrä."

Jes. 1:2-3 KR -33/-38

Pyritään me kuitenkin siihen, että oltaisiin niitä ymmärtäväisiä ja tunnettaisiin Herra; muistettaisiin kuka Isämme on! Hän meidät kyllä tuntee - täysin.

Siunausta sinun päivääsi!

Rakkauden lippu - seuraa lippua!

"...rakkaus on hänen lippunsa

minun ylläni." 

Kork. V. 2:4

Se rakkauden lippu on nostettu päämme yläpuolelle. Se on siellä aina, oli sää ja tilanteet mitkä hyvänsä. Selvimmin sen sanoma: "rakkaus", näkyy kovassa tuulessa, koska lippu on silloin auki ja suorassa tuulen voimasta. Mutta yhtälailla se siellä yläpuolellamme on sumusäässä ja pimeässäkin  - vaikka emme sitä näekään -  kuin leppeässä ja valoisassa kesäsäässä.

Lippuajatuksia oli kirjaansa Levähtäkää vähän kirjoittanut Fredrik Wislöff. Tuskin itse olisin sellaisia tuosta raamatunkohdasta muutoin tullut ajatelleeksi.

Mutta lippuja esiintyy myös sarjassa Erämaan armoilla. Siinä norjalainen Lars Monsen lähetetään tuntemattomaan erämaahan ja hänen on etsittävä tiensä määräpaikkaan. Siinä on apuna myös määrävälein näkyvät selvät liput, joita hänen silmänsä etsivät.

Siunausta sinun tähän päivääsi! 

(Piirustelin eilen kuvan, jonka tähän laitoin kuvitukseksi. En sitä lipuksi piirtänyt, mutta sopinee sellaiseksikin. Nimesin mielessäni kuvan nimellä: "Jumalan maailma - taivas ja maa".)

Ahdingoissakin vaikuttava armo

"...mitä Jumalan armo on vaikuttanut...

Vaikka monet ahdingot koettelivatkin heitä..."

2. Kor. 8:1-2 JKR 

Puhuttelevat sanat. Ahdingoissakin Jumalan armo vaikuttaa.

---

Tässä linkki yhteen vanhaan juttuun, jossa ilosta ja kurjuudesta.

Niin vastenmielinen - ja silti niin rakastetttu!

Ajatuksia sen tekstin pohjalta, jota eilen aamulla Levähtäkää vähän -kirjasta luin. Ensinnäkin jakeena oli tämä  Jeesuksen sanoma:

"...ja sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos."Joh. 6:37

Sitten Wislöff kirjoitti: "Mikä ihana kutsu! Mutta samalla - niin nöyryyttävä tuomio! Jeesuksella olisi siis todella ollut syytä heittää minut ulos; muutoinhan hänen ei olisi tarvinnut sanoa näin. Niin kurja syntinen minä olen - niin vastenmielinen ja inhottava, että olisin ansainnut että Vapahtajani heittäisi minut ulos..." Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Eikö ole erikoista; jos me inhoamme ja pidämme jotakin, tai jotakuta, inhottavana ja  vastenmielisenä, emme silloin yleensä samalla rakasta sitä kohdetta! Minusta on käsittämätöntä ja aivan ylivertaista sellainen rakkaus. Siinä on todellinen rakkaus... Me saatamme kenties jotain hyvää keksiä jostain inhottavasta ja vastenmielisenä pitämästämmekin, (useimmiten kyllä emme), mutta Jeesus ei vain yritä etsiä meistä jotain hyvää, vaan Hän rakastaa.  Käsitätkö sinä sitä? Minun järkeeni se ei mahdu, että niin voi olla, että inhottavaa ja vastenmielistä rakastettaisiin oikeasti täydestä sydämestä, sielusta ja mielestä; eikä vain hiukan säälistä yritetä etsiä edes jotain hyvää sanottavaa.

Jeesuksessa on totuus

ja rakkaus samassa.

Hän pystyy myöntämään meidän todellisen tilamme,

- ja silti, siitä huolimatta, rakastamaan meitä.

Annetaan sen rakkauden lämmittää meitä tänään.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä;

 ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani."

 Joh. 14:6

Isä ja Poika rakastivat meitä niin paljon, että tehtiin suunnitelma, jolla synnin tahraamat ja sen vangitsemat voitiin vapauttaa. Jeesus tuli tänne ihmisen osaan. Yhden ihmisen, Aadamin, kautta tuli synti meidän kaikkien perinnöksi. Yhden Jeesuksen kautta, ihmiseksi tulleen Jumalan, kautta tuli iankaikkinen elämä kaikkien saataville.

"Eikä lahjan laita ole, niinkuin on sen, mikä tuli yhden synnintekijän kautta; sillä tuomio tuli yhdestä ihmisestä kadotukseksi, mutta armolahja tulee monesta rikkomuksesta vanhurskauttamiseksi." Room. 5:16

"Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myöskin kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa," 1. Kor. 15:21-22

Hedelmäpuu...

Ajattele hedelmäpuuta. Se ei ole sama asia, kuin muut puut. Hedelmäpuun on määrä tuottaa nimenomaan jotain hedelmää. Kaikki hoitokin tähtää sitten siihen. Ei ole hedelmäpuun päämäärä olla kaunis, vaan satoisa. Jossain muussa puussa voidaan pitää erilaisia oksia ihan kauneusarvojenkin takia, mutta ei hedelmäpuussa. Jos puutarhuri näkee hyvässä puussa oksia, joista ei ole hedelmää tulossa, hänen on leikattava ne pois. Kaikki tapahtuu vain sitä silmällä pitäen, että sato olisi runsaampi. Satoa siis on luvassa kuitenkin. Sille sadollekin on puussa aikansa, jonka puutarhuri kyllä tietää. Vasta-istutettuja puun taimia ja nuoria puita ei hoideta aivan samoin, kuin "aikuisia", jo satoa tuottavia. Jos puusta tippuu kuiva oksa itsestään, se päätyy samaan kasaan kuin puutarhurin pois leikkaamat. Oksa ei voi itse pitää yllä elämää itsessään, vaan puussa pysymällä se pysyy elossa, saati tuottaa sen hedelmänsä.

Itse en ole edes viherpeukalo, saati mikään puutarha-asioiden tuntija. Nämä "puutarhalliset" mietteet sai aikaan lukuvuorossa ollut teksti. Tässä siitä osa:

"Minä olen totinen viinipuu, ja minun isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa,

 joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää,

 hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän.

 Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut.

Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa.

Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä. Jos joku ei pysy minussa,

niin hänet heitetään pois niinkuin oksa, ja hän kuivettuu; ja ne kootaan yhteen ja heitetään tuleen ja ne palavat.

Jos te pysyttte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa mitä ikinä tahdotte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkastetaan, että te kannatte paljon hedelmää ja tulette minun opetuslapsikseni."

Joh. 15:1-8

 

Näitä kirjoitteli hän,

 joka ei sitä  hedelmää pysty itsessään havaitsemaan.

Mutta puutarhuri varmaan tekee kaikkensa, 

jotta sitä hedelmääkin voisi aikanaan tulla.

Ajattele puita ajatellessasi

nimenomaan hedelmäpuuta.

Ja mitä hyvän puutarhurin on sen kanssa tehtävä.

---

Löysin tämän jutun luonnoksista kesäkuulta.

Mahdoton tilanne?

 Meillä saattaa olla täällä monin tavoin mahdoton tilanne. Mutta meillä on myös Jumala, joka on kaikkien mahdottomuuksien yli oleva Herra. 

Me hädissämme kyselemme, kuinka tie tästä voisi mitenkään aueta, koska emme näe siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia itseltämme löytyvän. Emmekä tiedä ketään muutakaan, joka voisi auttaa. 

Mutta meillä on Jumala. Hänelle mikään ei ole mahdotonta, vaikka se ihmiselle olisikin. Hän tietää aina keinon. Hänelle tie on aina auki. Ja Hän avaa sen kyllä meillekin. Tavalla tai toisella.

Hän on se, jota me odotimme meitä auttamaan:

"Ja sinä päivänä sanotaan: "Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi." Jes. 25:9

 

---

Joku on joskus sanonut, että meillä on Jumala, joka on erikoistunut ihmeisiin. Ei meidän tarvitse ihmeitä tavoitella niiden itsensä vuoksi,  tai utelaiaisuuttamme, mutta Jumalalla on nekin keinot käytössä kyllä.

Köyhän Puolustaja

"Sillä hän seisoo köyhän oikealla puolella pelastaakseen hänet niistä, jotka häntä tuomitsevat." Ps 109:31

Ajattele mikä tilanne. Köyhä häpeissään, nolona seisoo niiden edessä, joilla on ihan aihettakin häntä moittia ja tuomita. 

Mutta tilanne muuttuu äkkkiä: Rinnalle ilmaantuu joku toinen. Hämmästyneet katseet osuvat tähän tulijaan. Kuka Hän on? 

Hän sanoo: Minä olen se, joka lunastan tämän velallisen velat. Minä maksan kaikki. Hän on vapaa.

Joku ehkä vielä nikottelee, ja toinen sanoo, että tuon  velat ovat niin suuret, ettei niihin ihan pienet rahat riitä... Ja köyhä itsekin miettii sitä.

Mutta käy ilmi, että tässä seisoo köyhän puolella enemmän kuin heistä kukaan osasi odottaa. Hän on Kuningas itse! "Minun Herrani ja minun Jumalani!"  (Tuomaksen sanat Jeesukselle) Joh. 20:28

"Minä suullani kiitän suuresti Herraa, ja monien keskellä minä ylistän häntä." Ps 109:30

Laupias ja armahtavainen

Jumalan sanotaan olevan "laupeudesta rikas". Ja että Hän osoittaa "laupeutta suuressa armossansa". Eräässä Jeesuksen vertauksessa oli laupias samarialainen. Hän tuli ja auttoi sitä pahasti haavoille lyötyä, vaikka kaikki muut menivät ohi. Tämä auttaja lupasi maksaa kaiken, mikä haavoittuneen hoitoon meni.

"mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa  - armosta te olette pelastetut -" Ef. 2:4-5

"vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa." Val. 3:32

"Laupeudesta rikas" ja "suuressa armossansa". Niissa sanoissa on sellaista rikkautta ja armahtavaisuutta, joka tekee kaiken tarvittavan sen tarvitsevan eteen, jolla ei itsellä ole millä maksaa - ei nyt, eikä muulloinkaan. Jeesus maksoi jo meidän syntimme!

"Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan, mitä hän on heille osoittanut laupeudessansa ja suuressa armossansa." Jes. 63:7

Jotain tarkoitusta varten...

"Jeesus esitti heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla, koskaan lannistumatta:

"Erääsä kaupungissa oli tuomari,

joka ei pelännyt Jumalaa

eikä hävennyt ihmisiä.

Siinä kaupungissa oli leskivaimo, 

joka vähän väliä tuli hänen luokseen pyytämään:

'Auta minut oikeuteeni riitapuoltani vastaan'.

Pitkään aikaan tuomari ei siihen suostunut.

Mutta sitten hän sanoi mielessään:

'Vaikka en pelkää Jumalaa enkä häpeä ihmisiä,

niin kuitenkin, koska tämä leski tuottaa minulle vaivaa,

minä autan hänet oikeuteensa, 

ettei hän lopulta kävisi silmilleni'.

Herra sanoi: "Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituilleen, 

jotka yötä päivää huutavat häntä avuksi, 

ja viivyttäisikö hän heiltä apuaan?

Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian.

Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?"

Luukas 18:1-8 JKR

Tästä Jeesuksen vertauksesta kirjoitti Fredrik Wislöff kirjassa Levähtää vähän ajatuksia herättävästi. Hän sanoi, että kuinka ristiriitaiselta se tuntuu, että kun sanotaaan sielun rukoilevan aina  ja on väsymäisillään, yötä päivää apua huutaen,  mutta Jumalasta sanotaan, että hän ei viivytä apuaan, ja toimittaa oikeuden pian.  Ja sitten Wislöff sanoo:

 "Sellainen on Jumala. Hän palaa auttamisen halusta. Mutta toisinaan hänen täytyy  odottaa. Ehkäpä hän siitä kärsii enemmän kuin rukoileva sielu. Mutta ole varma siitä: niin pian, kuin hän voi, kun aika on tullut, kun odotusaika on opetttanut sinulle sen, mitä sinun tuli oppia, on hän toimittava sinulle oikeuden. Ei hän viivytä sinulta apuansa. Rakas sielu: rukoile äläkä väsy!"  Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän

Minua puhutteli tämä tänään. Antoi ikäänkuin taas vähän virikettä siihen, että kannattaa rukoilla, vaikka mitään ei näyttäisi tapahtuvankaan.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

Minun kysymykseni eräänä päivänä...

Onko sinua koskaan ahdistanut tämä jae: "...pankaamme mekin pois kaikki mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa." Hebr. 12:1

Tai tämä: "Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7


Minua on. Vaikka ei niitä  varmaan ole sitä varten kirjoitettu, vaan aivan päinvastoin rohkaisuksi. Mutta minä kysyin eräänä päivänä: "Millä se "temppu  tehdään"?   Siis se, että jätetään kaikki painava mielestä, ja synnit tietysti myös? Millä jätetään ne kaikki ahdistukset ja huolet? Rukouksella, sanotaan kyllä, Mutta entäs kun kaikki huolet ja painava on aina vaan, vaikka niitä on tuotu tiettäväksi, (kiitoksen kanssa on kyllä vähän niin ja näin) mutta kuitenkin; kun ei ole yli ymmärryksen käyvä rauha laskeutunut mieleen... "  ...
"Kuitenkin sanottiin, että monen ahdistuksen kautta... Miten voi olla samaan aikaan ahdistettu ja painoista vapaa?..." (Vihkoni oli saanut vastaanottaa tekstiä hieman enemänkin.)

Ahdistuneet kysymykseni tuntuivat silloin jäävän  vastausta vaille. Mutta nyt, olisiko vastausta kysymykseen näissä Paavalin sanoissa:

"Makedoniaan tultuammekaan mielemme ei saanut rauhaa, vaan me olimme kaikin tavoin ahdistetut: ulkoapäin taisteluja, sisältä pelkoja." 2. Kor. 7:5 JKR (Paavalia lohdutti sitten seuraavassa jakeessa mm. Tiituksen tulo)

"Tämä aarre on meillä kuitenkin saviastioissa, että tuo valtava voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, emme kuitenkaan umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, emme kuitenkaan hylättyjä, maahan heitettyjä, mutta emme tuhottuja." 2. Kor. 4:7-9 JKR

Me luulemme useinkin olevamme umpikujassa, mutta silloinkin Jumala näkee sen tulevan tien. Samoin koemme olevamme täysin neuvottomia ja hätäilemme sitä, koemme syyllisyyttäkin siitä, kun meillä ei tunnu löytyvän uskoa, ei luottamusta, mutta silloinkin Jumalalla on tiedossa ratkaisu ongelmaamme. Kaikissa näissä me emme ole sitä, mitä me tunnemme olevamme, vaan meillä on aina avoin tie edessämme, vaikka me emme sitä sillä hetkellä itse näe emmekä koe.

"Me osoittaudumme kaikessa Jumalan palvelijoiksi: paljossa kärsivällisyydessä, vaivoissa, hädissä, ahdistuksissa,"  2. Kor. 6:4  JKR (listahan jatkui vielä tuostakin)

Tuota  jaetta edeltävästä  jakeesta Raamatussa voi saada kuvan, että Paavali on onnistunut hyvin näissä kaikissa; että hän vain kehoittaisi katsomaan heihin esikuvana; tyyliin: tehkää samoin, jos vain suinkin pysytte.
Mutta siinä on kaiketi sekin puoli, että siitä kaikesta murheellisesta ja masentavastakin; kaikista koettelemuksistakin huolimatta, saamme osoittautua Jumalan palvelijoiksi, vaikka emme ehkä siltä näytä, emmekä itseämme onnistuneiksi siinä asemassa tunne. Saamme kuitenkin  käsittää sen asemamme.

JKR/Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

----

Tämmöisiä  pohdiskeluja kyseisten jakeitten perusteella.

"katse kiinnitettynä uskon alkajaan ja täydelliseksi tekijään, Jeesukseen..." Hebr. 12:2  Raamattu kansalle -käännös



 ---

Mielenkiintoista... Hebrealaiskirjeen 12 luvun 1. jakeella aloitettiin, joka tuntui vaativan enemmän, kun jaksamme kantaa. Mutta lopetimme sitä seuraavaan jakeeseen Hebr. 12:2,  joka kehoittaakin kiinnittämään katseen siihen, joka uskomme alkoi ja sen täydelliseksi tekee!

vrt. psalmi 113:7

Siunauttua, armorikasta päivää sinulle!

Seurakuntalainen/Yksin armosta/Kuuluuko evankeliumi minulle?
Lue juttu, niin huomaat, että se kuuluu epäonnistuneille...

Lohdullisia jakeita

"Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki." 1. Joh. 3:19-20

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

Siunattua päivää sinulle!

Tämä matka

Louhikoita, riippusiltoja, pimeitä metsiä, pelottavia soita...  ja toisinaan vihreitä niittyjä, aurinkoa, lämpöä, raikasta vettä, lepoa.

"Niin hän sanoi: "En, vaan minä olen Herran sotajoukon päämies ja olen juuri nyt tullut."  (Sana Joosualle) Joos. 5:14

"Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa." (Sana Jaakobista)  1. Moos. 32:31

Ylinnä oleva jae on mielestäni aina rohkaiseva. Mitä tulee toiseen jakeeseen; koen itseni ontuvaksi; ellei peräti rammaksi. Lienenkö ollut sitä jollain tavalla syntymästäni asti? Sainko jo alussa sellaiset "eväät ja matkavarusteet" että alituiseen kaipaisin jotain "parempia" tähän kotimatkalle. Mutta katsoitko Sinä minulle riittäviksi ne, jotka annoit? Kunpa vielä oppisin paremmin saamiani varusteita käyttämään. Välillä tuntuu, että sekin vähäinen taito on katoamassa, joka kenties joskus on ollut. Vai onko maasto vaikeutunut sellaiseksi, että sen takia kaikki tuntuu hankalalta?  Entä jos en selviä, vaan joudun perusteellisesti pulaan, tai ihan hukkaan?  Kai Sinä tulet varmasti hakemaan minutkin täältä, jos en osaa, tai jaksa annetussa ajassa (vrt.*) kotiin asti?   Ethän jätä minua. Hae Sinä minut armollisesti kotiin, jos en selviytyisikään kunnolla tästä matkasta.

Sinä lähetit Joosuan luokse sotajoukkosi päällikön, kun kuuma taistelu oli alkamassa. Anna apusi meillekin.

---
*Vrt. Norjalaisessa sarjassa Erämaan armoilla.  Lars Monsenille annettiin varusteet ja määränpää, jossa piti olla ajoissa. Jos ei ollut, haettiin hänet muilla keinoin. Helikopterilla hänet yleensä vietiin lähtöpaikkaansa, mistä matka alkoi. Yhteyttä pidettiin matkaan lähettäjien ja matkalaisen sekä reitin suunittelijoiden välillä silloin tällöin kysellen kuulumisia.

Yle Areena/Erämaan armoilla.