Rakkaudella annetusta johdatuksesta - ja rukous ainoalle auttajalle.

"Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun tulee vaeltaa; minä neuvon sinua, minun silmäni sinua vartioitsee." Ps 32:8 

(Eräässä kirjassa oli tuo jae Psalmit nykysuomeksi mukaan, ja siinä puhuttiin järkevyyden antamisesta.)

Joskus jakeet jotka puhuvat johdatuksesta, ja siitä, kuinka meitä neuvotaan oikealle tielle erinäisissä elämämme asioissa, voivat ahdistaa. Ne saattavat tuntua vaativilta, uhkaavilta mielessämme, joka ei ehkä oikein osaa nähdä Jumalaa armollisena ja rakastavana. Ihminen tuntee oman kelvottomuutensa Jumalan edessä; tietää, ettei monesti ole osannut, halunnut, ymmärtänyt ottaa ohjeita oikealla tavalla huomioon. Ja tietää, ettei ole sen parempi tänäkään päivänä, ja sen vuoksi ohjeistuksen sanat pelottavat.

Mutta kuule - ja näe: Hän tiesi sinut jo alunalkaen; mikä olet. Hän tahtoi sinut - ja kutsui juuri sinut sellaisena kuin olet. Hän kuoli puolestasi, niinkuin rakkaimman edestä. "...kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Room. 8:32

"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?" Room. 8:32.

 

(Isän  sydän varmasti kärsi valtavasti, kun Poika joutui kärsimään. Mutta  se oli Isän ja Pojan yhteinen sopimus, pelastussuunnitelma rakkaiden hyväksi. Isä hyväksyi sen suunnitelman, koska Poikakin tahtoi sen edestämme tehdä.)

 

"Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen, ja hän on sen myös tekevä." 1. Tess. 5:24

Hänen neuvonsa ovat rakkaudella annetut, eikä hän jätä meitä yksin niitä suorittelemaan, vaan on koko ajan kanssamme auttajana! Meillä voi olla monenlaista vaivaa ihan samoin kuin jumalattomillakin, ja voimme osoittautua hyvin puutteellisiksi monin tavoin, mutta meitä ympäröi  kuitenkin armo! 

"Jumalattomalla on monta vaivaa, mutta joka Herraan turvaa, häntä ympäröitsee armo." Ps 32:10

 ---

Rukous - kun ketään muuta auttajaa ei ole

Sinulla on leveämmät hartiat, voimakkaammat kädet, viisaammat ajatukset, parempi suunnitelma kuin minulla! Me olemme tottuneet ajattelemaan, että meidän pitäisi pystyä kaikkeen. Emmekä kuitenkaan pysty. Se on shokki. Mutta silloin Sinä astut esiin ja sanot, että asia onkin sinun käsissäsi. Tee sinä sille mitä tahdot, mitä hyväksi näet. Minä olen itse solmussa. En kykene näkemään ainakaan mitään hyvää. Vaikuta minussakin sinun tahtosi tapahtumista. Muovaile minua, tahtosi mukaan, että mukautuisin tahtoosi minäkin.

Valoisaa viikonloppua:)

Rohkeutta ystäväni!

"Olenhan minä sinua käskenyt: ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Elämässämme saattaa olla yhtenään kaikenlaista sellaista, jota pelästymme. Mutta Jumala tahtoi tuon Joosuan alunperin saaman rohkaisun tulevan muistiin kirjoitetuksi; varmaan senkin vuoksi, että se rohkaisisi meitäkin elämään tätä päivää Hänen silmiensä alla, Hänen huolenpidossaan.

"Älä säikähdy, äläkä arkaile", sitä kehoitusta ei olisi tarvittu, jos elämä olisi näyttänyt siloiselta Joosuan edessä. Siinä oli vähintäänkin rosonsa, ja kehoitus rohkeana pysymiseen oli tarpeen. Jumala lupasi - Jeesuksen  sanomana - olla meidänkin kanssamme joka päivä. Siispä myös tänään. Annetaan me itsekukin sen tietoisuuden lämmittää sydäntämme tänään. 

Ole siunattu!

---

Ja ettei syntyisi ihan väärää kuvaa, sanon tämän: näitä ei kirjoittele rohkea ihminen! Kirjoittelen näitä ensinnä ihan omaksikin rohkaisukseni, sillä olen itse varsinainen arkajalka...

 

 

Lahjana saatua ...

"... hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan..." 2. Piet. 1:3

"...lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte..." 2. Piet. 1:4                                                                                                                                          

Pietari oli silminnäkijä ja todistaja. Pietari puhui erityisellä varmuudella. Hänellä oli omakohtaista kokemusta Jeesuksen seuraajana uskovan elämän erilaisista vaiheista. Pietari, kalastaja, sanoi kerran Jeesukselle: "...Mene pois minun tyköäni, Herra, sillä minä olen syntinen ihminen." (Luuk. 5:8). Sama Pietari kalastaja sai myös olla kokemassa, näkemässä ja kuulemassa, kun Jeesuksen muoto vuorella muuttui ja Jumalan ääni taivaasta ilmoitti, että Jeesus on Jumalan Poika. Sama Pietari myös kielsi tuntevansa Jeesusta ristiinnaulitsemisen edellä, koska oli peloissaan omastakin kohtalostaan. Ja sama Pietari tuli nimetyksi kallioksi Jeesuksen toimesta, ja hänelle annettiin virka hoitaa Jeesuksen lampaita, eli seurakuntaa.

Mitään töistään Jumalan työmaalla Pietari ei tehnyt omassa voimassaan, vaan siinä, jonka oli saanut lahjana Jumalalta. Pietari tunsi varmasti oman heikkoutensa, koska hänellä oli  siitä kokemusta Mestarin seuraajana. Mutta Jumala otti tuon heikon astian käyttöönsä ja antoi hänelle voimansa, jonka vuoksi Pietari oli mahdollinen Jumalan käyttöön.

Pietari kirjoitti: "Sillä me emme seuranneet viekkaasti sommiteltuja taruja tehdessämme teille tiettäväksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja tulemusta, vaan me olimme omin silmin nähneet hänen valtasuuruutensa. 

Sillä hän sai Isältä Jumalalta kunnian ja kirkkauden, kun tältä ylhäisimmältä kirkkaudelta tuli hänelle tämä ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt". Ja tämän äänen me kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella.

 

Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne." 2. Piet. 1: 16-19

Vanhasta Bibliasta v. 1776 rohkaisun sanaa tähän päivään

"Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa."

Valitusvirret 3:28 Biblia 1776*

Erityisesti minua puhutteli tuo ylempi jae. Luin sen ensiksi kirjasta Armon valo**. Siinä kerrottiin, että tuo jae löytyi pieneltä paperilappuselta kirkon lattian alta, kun erästä kirkkoa remontoitiin. Lappunen oli 1800-luvun puolivälistä. Muut paperit, jotka olivat samassa yhteydessä, osoittivat sen. Joku oli silloin kauan sitten katsonut aiheelliseksi kirjoittaa jakeen ylös.

 

"Vaan joka huomen on se uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni;

sentähden tahdon minä häneen toivoa."

 Valitusvirret 3:23-24 Biblia 1776*

---

* Biblia 1776 on luettavissa Koivuniemen Raamattuhaussa, josta minäkin nuo jakeet hain.

**Armon valo -kirja: Kirjapaja 1998. Toim. Tuula Pohjalainen-Vinko. Kirjassa on Lapuan hiippakunnan pappien kirjoittamia hartauskirjoituksia. Sivuja on 132. 

Rohkaiseva sana tähän päivään

"Olenhan minä sinua käskenyt: Ole luja ja rohkea; älä säikähdy äläkä arkaile, sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Joosualle rohkaisevat sanottiin luvussa 1 monta kertaa. Rohkaisevia sanoja ei  tarvitse, jos mitään pelottavia näkymiä ei ole. 

Jumala itse sanoi nuo sanat Joosualle. Hän sanoi myös: "...sillä Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi..." Kyllähän Joosua tiesi, kuka hänelle puhui. Varmasti Jumala tahtoi tälläkin oikein korostaa sitä, että Hän todella on Joosuan Jumala. Sellainen Jumala, jolla on kaikki valta. Sama Jumala hän on  tänäänkin, meidän Jumalamme. Aina kanssamme oleva.

Joosuan tarvitsi kuulla ne rohkaisun sanat monta kertaa. Ehkä meillekin on sanottava ne monta kertaa, että osaamme ne todella "ottaa omiksemme", luottaa niihin, rauhoittua, - ja ehkä lopulta iloitakin.

Siunausta sinun tähän päivääsi

ja koko alkavaan viikkoon!

Ajatus nukkumaan mennessä

Olin asettautunut nukkumaan jo. Mieleeni tuli jostakin kuva, ikäänkuin elämää kuvaava, jossa oli sininen "tunneli", telttamainen. Samalla ikäänkuin "luola", tai "kaivoskäytävä".  Siellä kulkeva saattoi nähdä tunnelin sisäseinillä ehkä pelottavina varjoja, jotka tulivat kuvajaisina tunnelin ulkopuolelta. Seinät olivat sellaiset, että ne näyttivät varjot läpi. Ulkopuolen pimeässä häälyvät puut loivat pelottavia varjoja sisällekin. Mutta kulkijan oli hyvä tietää, että ne olivat vain varjoja.

Käytävä näytti jatkuvan jonnekin kauas. Perillä oli ovi, josta saattoi miettiä, onko se ovi avoinna kulkijalle? Tai, että mitä siellä tulisi olemaan? Edessä näytti pimeältä. Mutta jos kulkija olisi nähnyt jo loppuun asti, olisi hän nähnyt ilokseen avoimen oven, josta hän saisi käydä sisään. Avoimesta ovesta loisti kirkas valo.

Olin illalla ajatellut, että sellaisen kuvan haluaisin piirtää, mutta olin aivan varma, etten aamulla enää muista kyseistä kuvaa. Mutta yllätyksekseni se tulikin vielä aamulla mieleen. Niinpä rupesin toimeen. Tietenkään kuva ei ole sellainen, kuin mielessäni sen näin. Mutta ei voi mitään. Toivottavasti kirjoitettu selitys edes antaa käsitystä asiasta.

"...on levittävä telttamajansa heidän ylitsensä." Ilm. 7:15

"...rauhaisan asuinsijan, telttamajan, jota ei muuteta, jonka vaarnoja ei ikinä reväistä irti, jonka köysistä ei yhtäkään katkaista." Jes. 33:20

"...eivätkä he tarvitse lampun valoa eikä auringon valoa, sillä Herra Jumala on valaiseva heitä..." Ilm. 22:5

"... minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." - sanoi Jeesus!  Matt. 28:20

Ettemme murehtisi kuin toivottomat

 "...ettette murehtisi niinkuin muut, joilla toivoa ei ole." 1. Tess. 4:13

Paavali tarkoitti kirjoittamassaan  kohdassa tiettyä asiaa, joka aiheutti murehtimista, mutta yllä oleva soveltuu varmaankin kaikkeen murehtimiseemme. Meillä on toivo, joka ei ole sidottu tähän maailmaan. Meillä on iankaikkinen toivo.

Paavalin kirjoittamassa oli kyse siitä, että murehdittiin  niistä, jotka olivat kuolleet. Sitten Paavali selittää, kuinka poisnukkuneet tuodaan "esiin yhdessä hänen kanssaan", eli Jeesuksen kanssa. Ja samoin Herraa vastaan nousevat vielä maan päällä elävätkin:  

"Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa." 1. Tess. 4:16-17 

"Niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1. Tess. 4:18

 Meillä on iso, ihana toivo! Ei hukata sitä.

 Pidetään kiinni siitä.

"Älköön kärsimyksen polte..."

"Sillä ei Herra hylkää iankaikkisesti; vaan jos hän on murheelliseksi saattanut, hän osoittaa laupeutta suuressa armossansa. Sillä ei hän sydämensä halusta vaivaa eikä murehduta ihmislapsia." Val. 3:31-33

"Älköön kärsimyksen polte houkutelko sinua pilkkaamaan, älköönkä lunastusmaksun suuruus viekö sinua harhaan."  Job 36:18

"Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: "Jumala minua kiusaa"; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa." Jaak. 1:13

"Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!" Jaak. 1:12

Vaellus ja Katsastus - pari tekstipätkää vihostani

Vaellus: Ei meistä yksikään pääse perille sen takia, että olisi "ulkoilmaihminen", hyvä vaeltaja, omaisi huippuvarusteet - ja vielä osaisi käyttääkin niitä. Ei, sen kaiken laskisimme ehkä omaksi ansioksemme. Ja sillähän ei kukaan taivaaseen mene. Kyllä se on Isä itse,  ja Poika ja Pyhä Henki, jotka huolehtivat siitä, että meidät "vaelluskelvottomatkin" kannetaan kotiin. Ja niille paremmillekin vaeltajille on järjestetty kaikenlaista tarpeellista matkan varrelle. Siellä on vesipaikkoja kaikenlaiseen maastoon, samoin ruokaa. On oikein talviruokintapaikatkin niiden aikojen varalta, kun lumen alta ei saa  mitään.

Katsastus: 

Ei muuta huomautettavaa

kuin se, että ajovalot

saisi suunnata vähän ylemmäs...

---

Katsastuksesta sanottu on taannoin kuultua erään auton katsastuksesta. Ne ajovalojen suuntaamiset jäi mieleen. Minua kai yllätti se, että niitä piti suunnata ylemmäs. Yleensä on tottunut ajattelemaan, että autojen valot häikäisee ja niitä voisi paremminkin  laskea. Uskon "ajovalotkin" saisi varmaan useammin suunnata ylös...

Siunattua päivää sinulle!

Kuinka käy?

"...onnellinen sinä, sinun käy hyvin!" Ps. 128:2

Meillä voi olla monenlaisia asioita mielessä, joista kysymme: "Kuinka meidän/kuinka minun käy?"  Pelkäämme, ettei meidän käy hyvin, vaan että kaikki menee pieleen, aivan hullusti, ja saamme harmia, saamme hävetä; kenties Jumalan ja ihmisten edessä.  Kun itse tänä aamuna olin taas  sellaisen kysymyksen äärellä, mieleeni tuli lohduttavana sanat: "...onnellinen sinä, sinun käy hyvin...". Se tuntui hyvältä. Siltikin, vaikka inhimillisesti ajatellen, voisin kysyä: "Käykö minun todella hyvin?"  Eikö se kysymys toisaalta muistuta sitä kuuluisaa käärmeen kysymystä: "Onko Jumala todellakin sanonut?"  Valitettavasti usein haluamme uskoa enemmän itseämme tai muita ihmisiä, tai jopa "käärmettä", kuin Jumalaa. Minkätähden? Se kuulostaa korvaamme mahdollisemmalta kuin Jumalan "mahdottomat" lupaukset. Ja niin ollaan taas siinä tilanteessa, jossa Jeesus voisi sanoa meille: "Jos teillä olisi uskoa sinapinsiemenenkään verran..." Opetuslapsilla sitä ei ollut. 

Kuinka siis käy?  "Onnellinen sinä, sinun käy hyvin." Jokaisen Jumalan lapsen käy lopulta hyvin - niillä Hänen teillään. Se tie vie kotiin. Ja matkalla Isä "runsaasti antaa meille kaikkea nautittavaksemme". 

Antakoon Isä meidän uskon silmin katsella sitä, mitä omistamme Hänessä, Jeesuksen, Ylipappimme, Isoveljemme työn tähden!

---

Linkit Koivuniemen Raamattuhakuun, josta voi lukea tekstissä käytetyt jakeet kokonaan.

Psalmi 128:2 (Jakeessa puhutaan siitä, että saa käyttää omat ansionsa omaksi hyväkseen. Mutta uskon silti, että Jumala voi käyttää jakeen sanoja myös laajemmassa mittakaavassa, vakuuttaakseen omilleen sitä, että Hänen ominaan heidän käy hyvin.)

1. Moos. 3:1 (käärmeen kysymys)

Matt. 17:20, Luuk. 17:6  (Jeesuksen toteamus olemattomasta uskosta)

1. Tim. 6:17 (runsaat antimet)

Voiko vielä?

"Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?" Mutta minä sanoin: "Herra,  Herra, sinä sen tiedät." Hes. 37:3

"...laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita... niitä oli hyvin paljon... ja ne olivat hyvin kuivia." Hes. 37:1-2

Mekin saatamme katselle omaa elämäämme, kuin kuolleina luina. Kyselemme, voiko tähän kuolleeseen enää tulla mitään elämää?

"...ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa..." Hes. 37:10

"Älkää entisiä muistelko, älkää menneistä välittäkö.

Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle,

 ettekö sitä huomaa?

Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan."

Jes. 43:18-19

Olin eräänä aamuna lukenut tuon Jesajan jakeen, jossa puhuttiin uudesta taimesta; kysyttiin "ettekö sitä huomaa?".  Minä mielessäni sanoin: (muistikirjastani tämä pätkä: "En minä en taida huomata. Katson ja muistan entisiä, enkä taida jaksaa uskoa, että mitään muuta, mitään uutta ja virkistävää, voisi nytkään tulla... Muistan "kuolleita luita".")

Mutta ne "kuolleet luutkin" tulivat eläviksi. Uskomaton tuli mahdolliseksi, se tapahtui.  Hän voi yhä tehdä kuolleet eläviksi.  Hänhän lupasi tehdä "tien korpeen, virrat erämaahan."

Jäädään odottamaan niitä elävän veden virkistäviä virtoja!

Tien raivaaja

"Minä käyn sinun edelläsi

ja tasoitan kukkulat,  

  

minä murran vaskiovet

ja rikon rautasalvat."

Jes. 45:2

 

Armo pelastaa... ja kasvattaa. Se on lohdullinen ajatus!

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille

ja kasvattaa meitä,

että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot,

eläisimme siveästi ja vanhurskaasti

ja jumalisesti nykyisesssä maailmanajassa,

odottaessamme

autuaallisen toivomme täyttymistä

ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen

kirkkauden ilmestymistä,

 

hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme

lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta

ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan,

joka hyviä tekoja ahkeroitsee." 

Tiit. 2:111-14

Jos me olisimme jo valmiiksi kasvatettuja, emme olisi enää kasvatuksen tarpeessa...

mutta yhä tekee armo työtään meissä - keskeneräisissä, vajaissa, keskenkasvuisissa.

Monenlaisia kasveja laitettiin kasvamaan Herran tarhaan. Kukin kasvaa omaa tahtiaan. 

"Mutta kun Jumalan, meidän Vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi,

pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta,

vaan laupeutensa mukaan

uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,

jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin

meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,

että me vanhurskautettuina

hänen armonsa kautta

tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan.

Tämä sana on varma,

ja minä tahdon, että sinä näitä teroitat,

niin että ne, jotka Jumalaan uskovat, 

ahkeroisivat hyvien tekojen harjoittamista.

Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä ihmisille."

Tiit. 3:4-8

Jumala ei meidän hyviä tekojamme tarvitse. Me tarvitsemme.