Kun "kulkukoiraa" pelottaa...

Sanoin mielessäni eräästä asiasta: "Se aiheuttaa pelkoa". Yhtä hyvin olisin voinut sanoa sen monikkomuodossa, koska monet asiathan pelottavat.

Mutta... Täydellinen rakkaushan karkoittaa pelon? Niin kyllä. Minun rakkauteni ohuus (tai voisi sanoa ihan olemattomuus) tulee esiin juuri siinä, että ei kykene luottamaan siihen, että on niin rakastettu.

"Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh. 4:18

"Siinä on rakkaus - ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi." 1. Joh.4:10

Me olemme kuin kulkukoirat, jotka ovat vihaisia sille, joka otti ne kiinni ja hoitaakseen. Menee pitkä aika luottamuksen vähittäiseen syntymiseen; siihen että uskaltaa luottaa tuohon, että tuo joka minut kiinni otti, todella tahtoo hyvää minulle, eikä ole samanlainen isäntä, joka löi ja haavoitti. Milloin uskallan jopa luottaa - ja sanoa, että rakastan... 

 Jumala kyllä kykenee tekemään sen meissä. 

"Herra tukee kaikkia kaatuvia, ja kaikki alaspainetut hän nostaa." Ps. 145:15

"Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa." Ps. 147:3

Siunausta sinun päivääsi!

Ei niissä itsessään mitään valoa ollut!

Rautalangasta väännetyt pallot sai vain heijastaa valoa. Eikä niissä itsessään siihenkään ollut kovin kummoisia kykyjä. Niihin oli vain kiedottu se johto, jossa oli ne valoa näyttävät ledit. Mutta ne leditkään ei tuota valoa itse.  Tarvitaan virtalähde, joka kaiken mahdollistaa. 

Näissä virtalähde oli piilotettu pieneen pellavaiseen pussiin.

Luoja - mahdollisuuksien Isä!

---

Tyttären joskus veistämiä nuo kuvien hahmot. 

Jo kaukaa nähnyt aikeet?

Niin ainakin psalmissa 139 sanotaan:

"...Herra, sinä olet minut tutkinut, sinä tunnet minut. Missä olenkin, minne menenkin, sen sinä tiedät, jo kaukaa sinä näet aikeeni.

Kuljen tai lepään, kaiken olet mitannut, perin pohjin sinä tunnet minun tekemiseni. Kielelläni ei ole yhtäkään sanaa, jota sinä, Herra, et tuntisi.

Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket kätesi minun päälleni.

Sinä tiedät kaiken. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä. Minne minä voisin mennä sinun henkesi ulottuvilta, minne voisin paeta sinun edestäsi?

Vaikka nousisin taivaaseen, sinä olet siellä, vaikka tekisin vuoteeni tuonelaan, sielläkin sinä olet. Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.

Vaikka sanoisin: "Nyt olen pimeyden kätköissä, yö peittää päivän valon", sinulle ei pimeys ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo." Ps. 139:1-12 KR-92

Tämä puhutteli minua, kun pohdin oman elämän kiemuroita, joita en ymmärrä. En siltikään, vaikka tuon psalmin luin, enempää ymmärrä, mutta oli lohdullista lukea, että Hän tietää, ja ymmärtää kaiken.

Älä säikähdy, älä masennu...

...sillä minä olen sinun kanssasi, missä ikinä kuljetkin...

(vrt. Joos. 1:9)

Lohdullinen ajatus eräänä aamuna. Lohduttakoon ja rohkaiskoon sinuakin!

Ps. Jeesuskin lupasi olla kanssanne joka päivä...

Ilahduttava jae

"vaan, niinkuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat"." 1. Kor. 2:9

Löysin tämän jakeen paperille kirjoitettuna Raamattuni välistä. 

Löytöjä aamun jakeista

Nämä jakeet, kuin myös edellinen vuorijuttu, olivat löytöjä aamun luettaviksi merkityistä jakeista. Tämä on siis oikeastaan jatkoa edelliselle tekstille.

"Kaiken on saanut aikaan Jumala, joka Kristuksen välityksellä on tehnyt  meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran." 2. Kor. 5:18 KR-92 

- Sovinto on tehty. Kaikki tehty. Jumala itse teki!

Hebr. 12:18-25: "...vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala..."  kts. Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa siitä)

- Tuomari on kutsunut meidät juhliinsa! Ei tuomiota varten. Nyt juhlitaan! 

1. Tess. 5:1-11: (lue Raamatusta koko jaejakso, tässä vain osa kirjoitettuna) "...Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, joka on kuollut meidän edestämme, että me valvoimmepa tai nukuimme, eläisimme yhdessä hänen kanssaan..." 

- Sama Tuomari yhä kyseessä, samoin sama "välimies", edestämme kuollut Jeesus; Jumalan, Tuomarin oma Poika. Mikä rakkaus niitä kohtaan, jotka olivat tuomion alaisia! Kaikki tehtiin heidän edestään, että tuomio saatiin heidän tieltään pois - ja Isä ja Poika, Tuomari ja rangaistuksen päälleen ottanut, kutsuvat ilojuhliin kaikki vapautetut!

Tulkaa, sillä kaikki on jo valmiina!

Kaivoin tähänkin kuvitukseksi vanhan piirustuksen. Kuvan taakse olin kirjoittanut tällaisen jakeen:

"Ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan..." 1. Piet. 1:11 KR-92 

Vuorille - ja vuorelta

"Katso, vuorilta lähestyvät ilosanoman tuohan askelet! Hän kuuluttaa: rauha on tullut..." Nah. 2:1* KR-92 

Tähystäjä on ollut vuorilla ja nähnyt, että rauha tuli. Niin lähtee lähetti kiireesti ilmoittamaan hätääntyneille tätä suurta ilosanomaa, että nyt on rauha tullut! 

"Kuinka suloiset ovat vuorilla iloanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: "Sinun Jumalasi on kuningas!".  Jes. 5:7  KR -33/-38

Olen aina ymmärtänyt tuon niin, että sinne vuorille tullaan kuluttamaan rauhan tuloa, (ja voihan se niinkin olla, esim. vaikeuksien "vuoret"). Mutta ylemmän jakeen uudemmasta käännöksestä tuli oivallus, että sinne alas lähtee lähetti sanaa tuomaan.

---

*Sama jae on  KR -33/-38 merkitty:  Naahum 1:15 (2:1)

Murheet muuttuvat Jumalan käsissä joksikin aivan muuksi!

Katso, onneksi muuttui minulle kaikki se, mikä oli katkeraa.*

Jos näkisimme asioita Jumalan silmin, voisimme sanoa jo nyt noin. Mutta vielä kerran voimme, sillä me näemme sen, kuten Jumala näkee** kerran taivaassa. - Onneksipa muuttui sekin katkera murhe, josta ei ikinä mitään muuta olisi maan päällä itse voinut ajatella, eikä nähdä. Silloin viimeistään ylistämme Jumalaa hänen suuresta viisaudestaan ja rakkaudestaan. Mikään ei silloin enää ole estävä meitä riemuin ylistämästä.

** taivaallisesta näkökulmasta

---

*Minulle tuli tuollainen aamulla mieleen. En löytänyt jakeita aivan tuossa muodossa, mutta nämä kyllä:

"Katso, onneksi muuttui minulle katkera murhe; sillä sinä rakastit minun sieluani, nostit sen kadotuksen kuopasta, sillä sinä heitit kaikki minun syntini selkäsi taa." Jes. 38:17  

"Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini." Jes. 38:17 KR-92

Minulla oli näköjään mielessä molemmista jotakin.

---

Tähän voisikin, varsinkin jakeiden loppuosaan, sopia kuvitukseksi taannoin unikuvasta tekemäni piirros.

Kuoleman valta on murrettu!

Psalmissa 103 on jae, joissa sanotaan: "joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella," Ps. 103:4

Millaisen papin minä tarvitsisin?

Kävisikö Ylipappien  Ylipappi itse?

"Juuri tällaisen ylipapin me tarvitsimme. Hän on pyhä, viaton ja tahraton, hänet on erotettu syntisistä ja korotettu taivaita korkeammalle. Toisin kuin muiden ylipappien, hänen ei tarvitse päivittäin uhrata ensin omien syntiensä ja sitten kansan syntien sovittamiseksi. Hän on antanut kertakaikkisen uhrin uhratessaan itsensä.

Laki tekee ylipappeja ihmisistä, jotka ovat heikkoja, mutta lakia myöhemmin vannottu vala nostaa ylipapiksi Jumalan Pojan, joka on saavuttanut ikuisen täydellisyyden.

Tulemme nyt asian ytimeen:

Meillä on ylipappi, joka on asettunut taivaissa istuimelleen Majesteetin valtaistuimen oikealle puolelle. Hän toimittaa palvelusta taivaan pyhäkössä, todellisessa pyhäkköteltassa, jota ei ole pystyttänyt ihminen vaan Herra itse."

 

Hebr.7:26-8:2 KR-92

 ---

Voi pohtia: aika surkeaa olisi, jos meidän olisi omien uhriemme varassa oltava... Ja mitähän, ja kuinka usein jotain uhraisimme? Tarvettahan olisi alituiseen!  Mutta nytpä meillä on ihan Ylipappien Ylipappi itse! Se on käsittämättömän suurta; itseasiassa niin suurta, ettei sitä usein edes tule ajatelleeksi; ihan meille todella annettuna lahjana, ilosanomana...

Jumalan "kätkö"

Meidän epäonnistumisemme ovat suuremmissa käsissä, kuin meidän. 

Jumala on kätkenyt niihin jotain. 

"Eikä yksikään niistä putoa maahan, teidän Isänne sallimatta."

"Minä olen sallinut tämän tapahtua."

Me emme aina löydä niitä "Jumalan kätköjä", sitä asiaa, jonka hän piilotti ikäviin tapahtumiin. Toisinaan se voi olla jotakin sellaista varten meissä itsessämme, että emme itse sitä tajua. Toisinaan meidän kipeät kokemuksemme voivat olla vaikuttamassa jotakin Jumalan suunnittelemaa johonkin toiseen. Varmaa on, että Jumala ei tee turhaa työtä.

---

Ajattelin alkuun vain epäonnistumisen kokemuksia. Mutta niitä "Jumalan kätköjä" on muissakin katkerissa asioissa.

Mutta omat virheet ei ole piste. Ne voi olla Jumalan kaksoispiste: (ja suunnittelemansa hän on kirjoittanut tälle viivalle, mutta ei vielä näytä sitä meille...)

Aamusta alkaen, yöhön asti...

"Ravitse aamulla meitä armollasi..." Ps. 90:14

...kaikkina aikoina, loppuun asti... Kunnes pääsemme perille.

.

Puhutaan Jumalalle

Olen kokenut itseni huonoksi rukoilijaksi... Mutta eihän se publikaanin rukouskaan ollut liioilla sanoilla pilattu, vaan hän toi sydämensä asian Jumalan eteen:

"Jumala, ole minulle syntiselle armollinen." Luuk. 18:13

"Ja hän puhui heille vertauksen siitä, että heidän tuli aina rukoilla eikä väsyä." Luuk. 18:1

Ja sitten Jeesus kertoi vertauksen kurjasta, väärästä tuomarista  ja naisesta. Tuomarilla ei ollut mitään kiirettä naisen auttamiseen, mutta nainen oli sinnikäs. Hän kävi vähän väliä sanomassa, että tuomari hoitaisi hänen asiansa. Vaikka tuomarin aie ei ollut ottaa asiaa hoitaakseen, hän lopulta hoiti sen, koska pelkäsi naisen käyvän silmilleen. 

Ja sitten Jeesus sanoo:

"...Kuulkaa, mitä tuo väärä tuomari sanoo!

Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa?" Luuk. 18:6-7

Ja Jeesus vastasi itse omaan kysymykseensä:

"Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" Luuk. 18:8

Emme voi uskon määrällämme kehua. Eihän sitä edes opetuslapsilla ollut sinapinsiemenen vertaa. Eikä  publikaani varmaan kokenut itseään uskonsankariksi, mutta hän kuitenkin halusi tulla Jumalan eteen, vaikkakin hyvin arkana. Mutta juuri hänen rukouksensa tuli kuulluksi. 

 Rukoilemisiiin 🙏 

... ihan vain yksinkertaisesti

Etkö muista, että sanoin sinulle...

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Jeesus sanoi niin Martalle, tietyssä tilanteessa. Meilläkin saattaa olla omat "tilanteemme", joissa Jeesus saattaa sanoa meille niin...

 

Samarialainen, muukalainen iloitsi eniten

Luuk. 17:11-19: "Ja kun hän oli matkalla Jerusalemiin, kulki hän Samarian ja Galilean välistä rajaa. Ja hänen mennessään erääseen kylään kohtasi häntä kymmenen pitalista miestä, jotka jäivät seisomaan loitommaksi; ja he korottivat äänensä ja ja sanoivat: "Jeesus, mestari, armahda meitä!" Ja heidät nähdessään hän sanoi heille: "Menkää ja näyttäkää itsenne papeille". Ja tapahtui heidän mennessään, että he puhdistuivat. Mutta yksi heistä, kun näki olevansa parannettu, palasi takaisin ja ylisti Jumalaa suurella äänellä ja lankesi kasvoilleen hänen jalkojensa juureen ja kiitti häntä; ja se mies oli samarialainen. Niin Jeesus vastasi ja sanoi: "Eivätkö kaikki kymmenen puhdistuneet? Missä ne yhdeksän ovat? Eikö ollut muita, jotka olisivat palanneet Jumalaa ylistämään, kuin tämä muukalainen?" Ja hän sanoi hänelle: "Nouse ja mene; sinun uskosi on sinut pelastanut".

Ja voisi kuvitella, että tuon viimeisen Jeesus sanoi hänelle hymyillen. Ja että muukalainen mies ajatteli kenties: "Pelastanut minut! Sekin vielä!" Ja miehen ilo kasvoi entistäkin suuremmaksi...

Siinä kymmenen miehen joukossa kaikki olivat olleet yhtä. Sairaus oli yhdistänyt heidät; ei ajettu joukosta pois sitäkään miestä, joka oli samarialainen. Hän oli muukalainen niille toisille, mutta tässä tilanteessa olivat erottavat raja-aidat menneet nurin.

Mutta mitä tapahtui sitten, kun tapahtui se suuri asia: he kaikki kohtasivat Jeesuksen, ja Jeesus paransi heidät kaikki. Ehkäpä oli niin, että suurimmalla ilolla iloitsi se muukalainen; normaalioloissa toisten taholta hyljeksitty. Hänkin sai kokea saman parantumisen kuten toisetkin - juutalaisen Jeesuksen lahjana! Hänen ilonsa ja kiitollisuutensa oli niin suurta, että hän ainoana halusi palata takaisin Jeesuksen luo sanomaan sen.

 

Musiikkia korville...:)

 Minulla on tänään soinut mielessä laulun sanoja: "...Herrani, mä katseen sinuun nyt luon, mä etsin tietä luoksesi, jo nääntyy henkeni... Herra, mä sua odotan..."

Olisin halunnut nähdä kaikki sanat, mutta minulla on remontin vuoksi vieläkin hukassa niin Hengellinen laulukirja, kuin Virsikirjakin. Niinpä ryhdyin netistä etsimään. Ei sanoja löytynyt vieläkään, mutta löytyi jotain muuta hyvää: Hengellisen laulukirjan nettiversio. Sitä pitää yksityinen ihminen, kanttorina toiminut, ja hän vastaa itse sivuston teostomaksuistakin. Kuuntelinkin sivustolta heti yhden laulun ja pidin kovasti kuulemastani. Pääset sinäkin halutessasi kuuntelemaan tästä:

https://www.hengellinenlaulukirja.com/?p=51

Lisäsin tuon Hengellisen laulukirjan nettiversion pikakuvakkeen puhelimeni näytölle, sinne Virsikirjan viereen🙂

Syvään yöhön viesti kiirii: Aamu sarastaa!

Tänä aamupäivänä tehty kuva. Minulla on soinut viime päivinä virren 14 ensimmäisen säkeen sanoja mielessä. Siitä aihe tähän kuvaan. Minusta oli niin lohdullinen viesti virren sanoissa, että syvään yöhön kiirii viesti aamutähden syttymisestä...

Virren 14 alkuperäiset sanat Huub Oosterhuis, suomalaiset sanat Anna-Maija Raittila, sävel ranskalainen, 1500-luvulta peräisin.

Virren sanat näkee, ja ensimmäisen säkeen voi  myös laulettuna kuunnella, alla olevasta linkistä, joka on virsikirja.fi -sivustolle. Se on Ev.lut. kirkon ylläpitämä. 

https://virsikirja.fi/virsi-14-syvassa-yossa-viesti-kiirii/

Jeesuksen lohdutuksen sanoista

Autuaita ovat hengellisesti köyhät, 

sillä heidän on taivasten valtakunta. 

Autuaita ovat murheelliset, 

sillä he saavat lohdutuksen.

Autuaita ovat hiljaiset,

sillä he saavat maan periä.

Autuaita vanhurskauden nälässä ja janossa olevat,

sillä heidät ravitaan.

Autuaita ovat laupiaat, 

sillä he saavat laupeuden.

Autuaita ovat puhdassydämiset,

sillä he saavat nähdä Jumalan.

Autuaita ovat rauhantekijät,

sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.

Autuaita ovat vanhurskauden tähden vainotut,

sillä heidän on taivasten valtakunta.

Autuaita te, kun minun nimeni tähden ihmiset teitä solvaavat ja valheellisesti  puhuvat teistä kaikenlaista pahaa.

Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. 

Te olette maan suola...

Te olette maailman valkeus ...

Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä...

(Sanatarkasti Jeesuksen sanomat sanat löytyy Matteuksen evankeliumin luvusta 5.)

---

Moni kokee varmaan suurta köyhyyttä Jumalan edessä; jopa niin suurta, ettei koe voivansa tulla Jumalan eteen ollenkaan. Tai jos tuleekin, tekee sen kipein sydämin. Mutta kuule mitä sanottiin: heille on Jumalan valtakunta.

Entäpä murheelliset. Siinä ei nyt erikseen luetella mitään reunaehtoja. Sanotaan vain yksinkertaisesti, että murheellisille on lohdutus luvassa. 

Sitten ovat ne hiljaiset. Ne, jotka eivät melua itsestään pidä, eivät ehkä sano mielipiteitään; vaikenevat mieluummin. Heille luvattiin taivasten valtakunta! 

Ja ne vanhurskauden nälässä ja janossa olevat! Heillä on alituinen kaipuu vanhurskauteen, johon eivät koe olevansa arvollisia. Aina puuttuu jotain. Mutta heidän nälkänsä ja janonsa tulee saamaan ruokaa ja juomaa, niin etteivät he enää ole nälissään ja janoissaan; vaan ovat kylliksi saaneet.

Laupiaat: Ne aina toiset ja toisten hädän huomioivat, jotka eivät jää toimettomiksi sen edessä, vaan ryhtyvät monesti ulkopuolisille piilossa oleville tekoihin tuoden iloa ja apua monille. Heidät itsensäkin tullaan huomaamaan ja heitä tullaan auttamaan, jopa Taivaallisen toimesta.

Puhdassydämiset, jotka eivät itse sellaisia koe ehkä edes olevansa, mutta jotka alituiseen tahtovat Jumalan tahtoa täyttää, aralla omallatunnolla usein. Ehkä heitä siitä syystä jopa vähän moitiskellaankin. Mutta he saavat nähdä Jumalan!

Riitojen sovittelijat, ne rauhantekijät. He voisivat monesti elää kaikessa hiljaisuudessa ja mukavuudessa puuttumatta toisten kiistoihin, mutta oman mukavuutensa uhraten yrittävät ymmärtää molempia osapuolia ja miettiä sovinnon mahdollisuuksia. Jumalan lapsen arvonimen he saavat.

Vanhurskauden tähden vainotut, nuo, jotka ovat monille suuri ärsytys ja vihan aihe, mutta jotka ovatkin itseasiassa, oikeastaan, liian hyviä tälle maailmalle, helmiä kaiken ravan keskellä. He ovat Kuninkaan lapsia, sillä heidän on taivasten valtakunta!

Jeesuksen nimi aina mukana kaikessa. Se ärsyttää ihmisiä ja niinpä Jeesuksen nimeä aina mukanaan kantavat saavat kokea pilkkaa ja heistä keksitään kaikkea valheellista, että heitä siten voitaisiin vahingoittaa ja heille suurta surua tuottaa, ehkä pilatusta maineesta ym. Mutta heidän on ilo, sillä heillä on jo palkka taivaassa laskettuna. Eikä se ole pieni.

Ole suola! Ole valo, joko isompi tai ihan pikkuruinen, mutta näytä vähäinenkin valo. Se voi olla jollekin ihana valopilkku pimeässä.

 

Siunatkoon Herra sinua tänään! 

Joku tietty kuvio, tai väri...

Onko sinun elämässäsi jokin tietty "väri", "kuvio", "teema", joka tuntuu toistuvan? Kenties sitä tuntuu olevan jo liikaakin? Itse huomasin erään sellaisen omassa elämässä. Se on sellainen, etten pidä siitä asiasta, mutta sitä vain on esiintynyt ennenkin - ja nyt jälleen. Itse en olisi sellaista halunnut valita itselleni. Jumalako valitsi? Ei Hän ainakaan ollut epätietoinen niistä kuvioista. Mutta nämä sellaisten kuvioiden esiintymiset elämässämme, joista emme oikein tykkää, ovatkin osa jostain suuremmasta kuviosta, joka vasta on muotoutumassa.

En paljon osaa valinnoista mitään sanoa, sillä ylipäätään olen huono mitään valintoja tekemäänkään, mutta:

"... Jumala alusta alkaen valitsi teidät..." 2. Tess. 2:13

Kehnoutensa tuntevalle

Tänä aamuna oli päivän sanassa kohtana Ilm. 3:14-22. Sehän on kirje Laodikean seurakunnalle. Siinä sanotaan sen olevan penseä, köyhä, alaston ja sokea. Mutta: myös Jumalalle rakas - koska Jumala sitä vielä nuhtelee ja kehottaa.

Näihin tuntoihin juuri sopii kuunneltavaksi ja luettavaksi virsi 124: Käy köyhään sydämeeni sä henki totuuden. Siinä on meille sopiva rukous!

https://virsikirja.fi/virsi-124-kay-koyhaan-sydameeni/

Siunattua päivää sinulle ❤️

Elämä tallessa!

"Sillä te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa..." Kol. 3:3

Kummallisia ajatuskuvioita: Kun oltiin pihalla isännän kanssa laittamassa kaikkea piharoinaa pois, oli siellä sellaistakin, lapsuuteni aikaista, jonka oikeastaan olisin halunnut tallettaa, mutta järkevästi ajatellen ne (ehkä) tulee poistetuksi. Mutta sellaiset mietteet saa seurakseen myös ahdistavia jatkoajatuksia: joutuuko antamaan elämänsäkin pian pois, kun tavaratkin joutaa pois? Näitä mietteitä on tuonut sekin, kun muistaa kuinka monta vuotta omat vanhemmat ehti olla naimisissa. Isännän vanhemmat olivat saman vuosimäärän. Ja meilläkin lyhyt aika siihen vuosimäärään. Kuinka tulee olemaan meidän laitamme? Sitä emme tiedä. Mutta koska minulla on aina omat pelotkin matkassa, ne voi myös tehdä moisia mietteitä. Mutta onpa miten hyvänsä, valmis olisi jokatapauksessa aina oltava, koska eihän kukaan lähtöpäiväänsä tiedä. 

Mutta tosiaan, kun sitä mietin, että joutuuko sen oman elämänsäkin pois laittamaan, tuli mieleen tuo: "...teidän elämänne on kätkettynä..." Tallessa siis jokatapauksessa on!

---

Muutama sana kuvasta. Varastojakin käytiin läpi joku päivä sitten. Löytyi nuokin,  isännän nuorena tekemät lasimaalaukset, rikkoontuneet. Mutta päätettiin silti tallettaa ne, ovat niin kauniit.

Lain vai armon alaisille?

Luin Roomalaiskirjeen lukua 3, sillä siitä oli luettavaksi muutamia jakeita merkitty. Ensiksi siinä kysyttiin:

"Miten siis on? Olemmeko parempia?"

Ja todetaan heti: "Emme suinkaan." Ja sitten luetellaan, millaisia me olemme; masentavaa luettavaa.

Mutta, juttu ei jää siihen. Tulee Raamatun tekstissä se mutta:

"Mutta me tiedämme,

 että kaiken, minkä laki sanoo,

 

sen se puhuu lain alaisille, 

että jokainen suu tukittaisiin

ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;

sentähden, ettei mikään liha tule

hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; 

sillä lain kautta tulee synnin tunto.

 

Mutta nyt

Jumalan vanhurskaus, 

josta laki ja profeetat puhuvat,

on ilmoitettu ilman lakia,

se Jumalan vanhurskaus, 

joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen

tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat;

sillä ei ole yhtään erotusta." 

Room. 3:19-22

Kannattaa lukea Raamatusta luku loppuun, sillä siinä puhutaan vielä armoistuimesta, joka on Jeesus. 

Voi verrata vaikka siihen toiseen "istuimeen", oikeusistuimeen ja tuomarin virkaan, joka lain mukaan tuomioita jakelee, ihan syystäkin.

Mutta tämä Jeesus on samalla tuomari, joka istuu armoistuimella. Ja mitä se meille merkitsee? Sitä, että tuo tuomari armahti meidät, koska otti päälleen syyllisten tuomion; kantoi ne syyllisyydet ja kärsi niiden rangaistuksen. Ja kun se oli tehty, hän saattoi julistaa syytetyt vapaiksi! Kuka vain haluaa sen, se saa...

Ylpeät ei tietysti "armopaloja" ota, mutta kannattaako tässä tilanteessa sellainen ylpeys? Sitäpaitsi tässä ei ole kysymys vain paloista, tässä on kaikki!

---

Roomalaiskirjeen luku 3, v. -33/-38 käännöksen mukaan:

https://www.koivuniemi.com/raamattu?tila=luku&kaannos=fi-38&kirja=roo&luku=3

Sama luku v. -92 käännöksen mukaan:

https://raamattu.fi/raamattu/KR92/ROM.3/Kirje-roomalaisille-3