Millainen mies Jeesus oikein oli?

Millainen luonteeltaan?  Sen ajatuksen pohdinta tuli elävämmin mieleen, kun luin mitä hän oli sanonut eräässä tilanteessa kuulijoilleen. Mitä me mahtaisimme tuumia, jos joku meidän uusi tuttumme, tai miksei ihan entinenkin, rupeaisi puhumaan, ettemme voi olla hänen kavereitaan, jos emme vihaa vanhempiamme, tai muuta perhettämme? Tai hän puhuisi (jos eläisimme roomalaisvallan aikaa), että meidän pitäisi joka päivä ottaa kantaaksemme se hirveä rangaistusväline; risti, juuri meille vielä tarkoitettuna, mukanamme?

Me nykyään voimme taaksepäin katsomalla nähdä asioita eri perspektiivistä kuin ne Jeesuksen perässä silloin kirjaimellisesti talsivat ihmiset. Tiedämme, mitä Jeesukselle itselleen tehtiin, ja miksi niin tehtiin - meidän syntiemme sovitukseksi. Mutta ne silloiset kuulijat, eivät ehkä nähneet mielessään muuta, kuin ne ihmiset, jotka olivat äskettäin roomalaisten toimesta ristiin naulattuna kuolleet.... Tätä samaako Jeesus halusi heillekin tarjota? Ei ihme, jos siinäkin hetkessä jotkut vaikka lakkasivat seuraamasta häntä.

Jeesus oli hyvin arvoituksellinen mies. Ja arvoituksia hän ihan tarkoituksella halusikin joskus puhua. Lähimmille ystävilleen hän sitten yksityisesti selitti niitä arvoituksen muodossa esittämiään opetuksia. Kaikki puhe ei ollut kaikkien ymmärrykselle tarkoitettuja juuri silloin.

Jeesus saattoi käyttää tosiaan kovia sanoja, kuten se yllä jo kerrottu vanhempien, ynnä muiden läheisten vihaaminen. Oliko niin vahva sana tosiaan tarpeen? Varmaan sitten oli, vaikka me emme sitä oikein käsitäkään.  Sen kuitenkin ymmärrämme, että Jeesus tahtoi tehdä erittäin selväksi, että hänen seuraamisensa voi maksaa paljon enemmän,  kuin mihin olisimme ehkä valmiita. Hän itsekin kehotti laskemaan kustannukset! Vaakakupissa toisella puolella on sitten se kaikki, mitä Jeesuksella on.

Kovaa puhetta Jeesus käytti myös puhuessaan fariseuksille ja kirjanoppineille: "...te kyykäärmeen sikiöt..." Kuulosti varmaan aika loukkaukselta niistä, joihin se kohdistui! Ja Jeesus ei tyytynyt pelkiin sanoihin, vaan kävi käsiksi... Niihin, jotka temppelissä olivat kaupantekoa harjoittamassa. Jeesusta suututti, että rukouksen huoneesta, hänen (todellisen) Isänsä talosta, oli tehty markkinapaikka. Hän ajoi myyjät pois ruoskan kanssa, (joten varmaan ne iskut myös sattuivat kohteeseensa), hän päästi eläimet karkuun ja kaatoi pankkiirien pöydät. Siinä varmaan rahat kolisivat kivilattialla, ja halukkaat ympärilläolijat niitä itselleen ahneesti kahmivat, eläinten möykätessä - ja ihmisten! Oli varmaan temppelin väellä suuri suuttumuksen puna poskilla  ja vannottiin, että tämä vielä koetetaan sille...

Ja niinhän sitten pian tehtiinkin. Juuri sillä ristillä. Mutta Jeesus sääli kyseistä kaupunkia jo etukäteen kuitenkin itkien: "Kun Jeesus näki kaupungin, itki hän sitä..."

Hänessä oli monta puolta,  sen mukaan mitä Raamatusta voimme lukea hänestä.

 Mitä siis luemme? 

"Hänen tuli heitä sääli..."

"Hän koski heihin..."

"Hän paransi heidät kaikki..." 

"Nähdessään heidän ilonsa hänen henkensä riemuitsi..."

"Antakaa lasten tulla minun tyköni.." 

"Rakastakaa lähmmäisiänne niinkuin minä olen teitä rakastanut..

"Hänen hikensä putoili kuin veripisarat..." 

"Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit..."

"...sääliväisyydessään pelasti meidät..."

Olisikohan hän luonteeltaan monipuolisin ihminen, mitä olla saattaa, koska hänessä oli se jumalallinen puoli myös... 

(Aamulla näitä mietteitä kirjoittelin. Tämä juttu on oikeastaan keskeneräinen; sillätavoin, että minun oli aikomus etsiä ja tarkistaa nuo muistelemani kohdat Jeesuksesta ja etsiä lisääkin niitä. Mutta en sitten jaksanutkaan. Laitan tämän nyt tämmöisenään jakoon. Jokainenhan voi itse muistella ja etsiä kohtia. Mutta Jeesus ei tosiaan ollut mikään "lälly". Heikkoja, sairaita ja syntinsyytensä kanssa kamppailevia kohtaan hän oli armollinen ja rakastava.  Sellainen Hän on yhä!) 

Siunausta sinulle, milloin sinä tätä luetkin!