Kun tässä jotain sellaista mietin, ettei jotkut asiat ole menneet niin, kuin oli toivottu, tuli mieleen se: "Mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omakseen koko maailman, mutta saisi vahingon sielullensa."
"Vahingon sielullensa". Sehän ei tarkoita mitään pikku vahinkoa...
Mitähän maksaisimme itsestämme? Mitä siitä luvatusta iankaikkisesta levosta? Onneksi meistä tosin jo maksettiin hinta... Mutta kasvattaa se Isä Jumala meitä silti luopumaan sellaisista, mitä emme välttämättä kotimatkalla tarvitse, ja mikä ei edistä haluamme kotiinpäin, lepäämään.
Mutta minulle kun on vaikeaa päästää irti ihan pienistäkin asioista. Puhumattakaan elämän isoista asioista - jotka kaikki tuntuvat meistä kovin tärkeintä. Mitä se lopulta hyödyttäisi, jos saisin pidettyä kynsin hampain kiinni kaikesta elämässäni, mikä minua miellyttäisi... Mutta hukkaisin sieluni ikipäiviksi?
No, eihän sitä useimmin osaa omaa otettaan irrottaa juuri mistään. Silloin Jumala saattaa irrottaa sen tiukan otteemme joistakin asioista. On meillä huolehtiva Isä!
Jeesukselle saatana tarjoili koko maailman herruutta, ja ei olisi kuin tarvinnut kumartaa sitä antajaa... Mutta halvalta näyttävä tarjoushinta olisi ollut kallis. Suunnitelma olisi jäänyt toteutumatta, me pelastamatta. Jeesus ei onneksi tarttunut siihen tarjoukseen. Ja Jeesuksella oli jo ylhäinen asema Isän Poikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti