Pelokkaat parannettavat - (oma runo)

Me pelokkaat parannettavat

vältämme luoksesi tulemista

peläten, mitä meistä löydät. 

Ja kun sitten tulemme

vaivamme nopeasti kerromme

ja tahdomme pian pois luotasi.

Tyytyväisin mielin lääkkeet ostamme

jotka meille määräsit, ja silti

vieläkin pelkäämme, riittävätkö ne

jotta todella parannumme.

Omaa osuuttamme vatvomme,

teimmekö oikein, toimmeko esiin

kaiken tarvittavan?

Ja samalla unohdamme,

että kaiken sinä, Parantajamme, tiedät;

ei sinulta jää salaan mikään.

Anna levollisuutta ja rauhaa meille,

pelkojemme viidakoihin eksyneille;

anna kiitos ja ylistys huulillemme.

---

Tämä oli oma runo Cowperin tyyliin. Kun runojaan olen lukenut, alkaa omakin mieli pukea ajatuksia jotenkin runomuotoon. Tämä on kirjoitettu itselle ajankohtaisesta aiheesta, omasta lääkärikäynnistä aiheensa saaneena joitakin päiviä sitten, mutta sopii sen Taivaallisen Ylilääkärin luona asiointeihinkin...

Kuvituksena tänään (lauantaina) auringon keittiön seinälle muodostama mielenkiintoinen valoilmiö. Minun silmilleni se näyttäytyi ihmisenä, joka makuulla ollen rukoilee...