lauantai 20. elokuuta 2022

Pelokkaat parannettavat - (oma runo)

Me pelokkaat parannettavat
vältämme luoksesi tulemista
peläten, mitä meistä löydät. 

Ja kun sitten tulemme
vaivamme nopeasti kerromme
ja tahdomme pian pois luotasi.

Tyytyväisin mielin lääkkeet ostamme
jotka meille määräsit, ja silti
vieläkin pelkäämme, riittävätkö ne
jotta todella parannumme.

Omaa osuuttamme vatvomme,
teimmekö oikein, toimmeko esiin
kaiken tarvittavan?

Ja samalla unohdamme,
että kaiken sinä, Parantajamme, tiedät;
ei sinulta jää salaan mikään.

Anna levollisuutta ja rauhaa meille,
pelkojemme viidakoihin eksyneille;
anna kiitos ja ylistys huulillemme.

---

Tämä oli oma runo Cowperin tyyliin. Kun runojaan olen lukenut, alkaa omakin mieli pukea ajatuksia jotenkin runomuotoon. Tämä on kirjoitettu itselle ajankohtaisesta aiheesta, omasta lääkärikäynnistä aiheensa saaneena joitakin päiviä sitten, mutta sopii sen Taivaallisen Ylilääkärin luona asiointeihinkin...




Kuvituksena tänään (lauantaina) auringon keittiön seinälle muodostama mielenkiintoinen valoilmiö. Minun silmilleni se näyttäytyi ihmisenä, joka makuulla ollen rukoilee...



2 kommenttia: