Pelotta saamme olla... ja palvella - Hänen lapsinaan!❤️

"Hän on osoittanut laupeutensa...

Näin me saamme pelotta palvella häntä vihollisistamme vapaina, pyhinä ja vanhurskaina hänen edessään kaikkina elämämme päivinä." Luuk. 1:74-75 KR-92

Pelokas ihminen pelkää kaikenlaista: sairauksia, onnettomuuksia,virheitä, toisia ihmisiä... ja jopa Jumalaa. Raamattu toki sanoo, että Jumalaa tulee "pelätä"*, mutta Herran oman, Jumalan lapsen, ei tarvitsisi pelolla "pelätä" häntä, vaan kunnioittaa ja rakastaa - kuin Isää. Ja millaista se pienen lapsen, ja vaikkapa isommankin rakkaus on? Niinkuin kotona ollaan luottavaisena ja ihan omana itsenämme miettimättä alituiseen, että "onpa isä pelottava" ja/tai "etten nyt vain pienintäkään virhettä tekisi!?" Meidän maallisissa isissämme on toki usein sellaisiakin, jotka kenties pelottavat meitä; varsinkin omien tekostemme tähden, mutta myös isät itse voivat olla jollakin tavoin sellaisia, että tilanne heidän kanssaan ei ole paras mahdollinen.

Mutta kun ajatellaan Taivaan Isää, meidän Isäämme, jossa ei ole vikaa, "ei vaihteen varjoa", niin häntä meidän ei tarvitse pelolla pelätä. Näinhän tuo Sakariaan kiitosrukouksesta peräisin oleva jaeparikin tuolla alussa sanoo, että  "...saamme pelotta palvella ... pyhinä ja vanhurskaina... kaikkina elämämme päivinä."!

"...pelossa on rangaistusta;  se joka pelkää, ei ole vielä päässyt täydelliseksi rakkaudessa." Emme kykene rakastamaan  oikein  sellaista, jota kohtaan tunnemme pelkoa. Kunnioitus on eri asia. Ja luottamus hyvä. Oppimista meillä totisesti riittää. Mutta Isä on kärsivällinen kanssamme; ei meitä soimaa arkuudestamme, kun opettelemme asioita - koko elämämme täällä.  Täysin "aikuisia" olemme vasta kotona taivaassa; emme täällä lastentarhassa/koulussa.  

"Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema."

---

* 

"Pelkää Herraa, sinun Jumalaasi." 5. Moos. 6:13

"...pelkää häntä." 5. Moos. 8:6

❤️❤️❤️

Sinä olet Jumalalle, Isälle, rakas!