Kirjoitin tänä aamuna toiseen blogiini jutun Ilosanomapiiristä, joka netissä on. Tässä linkki suoraan mainittuun ilosanomapiirin:
https://ilosanomapiiri.fi/kohtaamisia
Itselleni nousi ekan kohdan aiheesta: veronkerääjä Matt. 9:9-13 - sen aiheen monista ehdotetuista kysymyksistä ensimmäisinä esiin nämä:
(Siinä kolme kysymystä Ilosanomapiiristä, ja minun vastauksiani ja "keskustelua" itseni kanssa)
"Miksi Jeesus tahtoisi/tahtoi tehdä sinusta opetuslspsensa?"
- En kyllä tiedä. Eihän minusta ole mitään hyötyäkään.
- Hetkinen. Eihän Jeesus ketään hyödyn takia seuraansa kutsu. Ystäviä ja rakkaita kutsutaan, koska heitä rakastetaan, heistä pidetään, heidän kanssaan halutaan olla.
- Minä mitään rakkaudesta tiedä... Osaa tunteakaan juuri muuta kuin jotain kielteistä.
- Niin, mutta rakkaus ei olekaan pääasiassa tunne. Enempi tahto, halu tehdä hyvää toiselle. Ja kuin sopimus. Kuin elinikäiseksi tarkoitettu liitto. Siltikin, vaikka toinen joskus rikkoisi sopimusta, liitto pysyy.
"Jeesus sanoo sinullekin, ehkä ensimmäistä, ehkä sadannetta kertaa: "Seuraa minua! Mitä sinä vastaat?"
- Minä vastaan: Kyllä! Sitä minä haluan, vaikka ei minusta tämän kummempaa matkatoveria tule jatkossakaan.
"Kumpaan näistä kahdesta ryhmästä sinä tunnet kuuluvasi, terveisiin vai sairaisiin, (van)hurskaisiin vai syntisiin? (voit vastata hiljaa mielessäsi)
- Syntisiin. Siltä enemmän tuntuu. Vanhurskas tuntuu liian hienolta minun sitä olla. Mutta toisaalta, sitähän on oikeastaan molempia. Jatkuvasti tekee syntiä, enempi kuin edes itse tajuaakaan, mutta samalla on puettu Jeesuksen lahjavanhurskauteen, koska Jeesus kärsi ja kuoli meidän syntien tähden. Eli molempia tavallaan, mutta määräävämpi on se Jeesukselta saatu asema.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti