Vapaus - ja Vapahtaja, vs. sääntöviidakko

Näin jotakin unta, joka herätessäni sai minut miettimään unen aineksia; mistä se koostui. Siinä oli arkea ja vapaudenkaipuuta käsittääkseni, kun sitä tarkemmin mietin. Unessa oli lumista polkua, polkupyöriä ja hevosia. Ensin ihmettelin, että mistä ne hevoset siihen tuli, kunnes muistin eilen katsotussa elokuvassa niitä olleen. Se oli se arjen osuus. Ja ehkä lumessa oli myös talven tulo jo mielessä, sillä täällä olivat jo aurauskepitkin ilmestyneet kulmakuntamme pikkutielle muutama päivä sitten. Mutta polkupyörät, ja luminen polku varsinkin, olivat myös sitä vapaudenkaipuuta. Lumiselle polulle meno polkupyörällä kuvasi sitä. Ratsastajia hevosineen tuli vastaan, ja tämä pyöräilijä sitten lähti polun reunaa vastakkaiseen suuntaan. Ja myöhemmin kumpareen yli yrittämisen hankaluus ja sen asian ratkaisun miettiminen; kuinka peruutetaan ja otetaan vauhtia, ja siinä sitä aikoessa, toisen, tuntemattoman pyöräilijän  puheet siitä, että hänkin tekee niin, "vaikka se ei ihan sääntöjen mukaista olekaan". Unessa mietin siinä kohtaa jotenkin  niin, että kaikki on niin kovin säänneltyä elämässä ja pitäisi jatkuvasti tehdä kaikenlaisia asioita "sääntöjen" mukaan. 

Näihin ajatuksiin tuli mieleen herätessä myös ajatus jakeesta, joka puhuu siitä, että vapauteen Kristus meidät vapautti. Hänen yksi nimensäkin on Vapahtaja! Mitä Vapahtaja tekee? Vapauttaa. 

Meidät on vapautettu orjuudesta. Sääntöviidakoiden ei pitäisi hallita meitä, mutta vapauskaan ei saisi olla yllykkeenä Jumalan tahtoa vastaan tai itsekkyytenä toisia ihmisiä kohtaan.

"Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina,  älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. ... Te olette näet kutsuttu vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa " Gal. 5:1,13 

Tuli vielä sitten mieleen sekin Jeesuksen sanoma sana: "...ettemme heitä loukkaisi...". Sehän liittyi sitten siihen onkimistapaukseen, kun Jeesus käski  Pietarin sillätavoin hankkia verorahan kalan suusta heidän molempien puolesta. Jeesus opetti siinä, että "... lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi...", Jeesus päätti, että he maksaisivat vaaditut verot Jumalan temppelille.

 "...Jeesus kysyi häneltä ensi sanaksi:  "Mitä arvelet,  Simon? Keiltä maan kuninkaat ottavat tullia tai veroa? Lapsiltaanko vai vierailta?" Ja kun hän vastasi: "Vierailta", sanoi Jeesus hänelle: "Lapset ovat siis vapaat. Mutta ettemme heitä loukkaisi, niin mene ja heitä onki järveen. Ota ensiksi saamasi kala, ja kun avaat sen suun, löydät hopearahan. Ota se ja anna heille minun puolestani ja omasta puolestasi." Matt. 17:25-27

Mikä ihastuttava tapa muuten kalastajan saada verorahansa kokoon! Jollekin muulle olisi ehkä annettu joku toisenlainen ohje:)

---

Tällaisia sekamietteitä. Emme ole Jumalan tahdon, emnekä maallisen lain noudattamisen ulkopuolella, mikäli se ei sodi Jumalan tahtoa vastaan. Mutta paljon on myös kaikenlaista ihmisten keksimää "sälää", joka on tarpeetonta.

Taivaan valtakuntaan pelastumisen suhteen olemme siinä onnellisessa  asemassa, että olemme  armosta pelastettuja, kuin pelastusveneeseen jo nostettuja, ilman omaa työtämme siinä, koska Jeesus sen kaiken teki puolestamme. Me saimme vain vastaanottaa lahjan!💝

Kun etsin jotain kuvaa, joka sopisi juttuun, löysin tuon. Siinä on kaksi ennen meillä tarpeellista, jotka eivät ole sitä enää. Pyörä on käynyt pieneksi eikä uimarengaskaan enää ole tarpeellinen. Paikattu vieläpä.... 

Paikkasin sen vuosia sitten ulkoiluvaatteisiin tarkoitetulla liimapaikalla, ja yllättäen se on pitänyt ilmat renkaassa läpi vuosien! Mutta ei tuo rengas  silti pelastusvenettä korvaisi...