Yksi kaikkien puolesta

Kun kerran "...yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet..." (2 Kor.5:14, KR -92), niin pitäisikö siihen muka yrittää itse jotain lisuketta tehdä? Eiköhän homma ole selvä: kuollut, mikä kuollut... Mutta Kristuspa nousi ylös ja niinpä: "Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut." (2 Kor. 5:17)

Kaikki entinen on mennyt.

"Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka  Kristuksessa Jeesuksessa ovat." Room. 8:1

"Sillä Kristus on lain loppu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo." Room. 10:4

Se on semmoinen julkinen salaisuus, jota on vaikea käsittää  - uskovanakin.

"Kuin syvistä vesistä..."

"Hän halkoi kalliot erämaassa 

ja juotti heitä runsaasti,

kuin syvistä vesistä.

Hän juosutti puroja kalliosta

ja vuodatti virtanaan vettä."

Ps. 78:15-16

"Oli niin mulle..."

"Iloitkoon ja riemuitkoon sinussa kaikki, jotka sinua etsivät, ne jotka sinun autuuttasi rakastavat, sanokoot aina: "Ylistetty olkoon Herra!". Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani, minun Jumalani, älä viivy." Ps. 40:17-18

Päätin tänä aamuna ottaa hartauskirjan avukseni, kun en tiennyt mistä kohtaa lukisin. Ensimmäisestä* tuli tälle päivälle nuo yllä olevat jakeet. Huomasin, että ylistys ja avun tarve olivat molemmat samassa kohdassa.  Otinpa sitten toisenkin** hartauskirjan ja siinä oli tälle päivälle merkitty nämä jakeet: "Minä ylistän Herraa kaikesta sydämestäni, ilmoitan kaikki sinun ihmetyösi. Minä iloitsen ja riemuitsen sinussa, veisaan sinun nimesi kiitosta, sinä Korkein." Ps. 9:2-3

Siinähän oli ihan samaa  asiaa! Ja mitä sitten tässä toisessa kirjassa** oli vielä muuta: "Mihin on jäänyt elämästäsi ylistys ja ilo? Oletko päästänyt arkielämän kiireen, vaikeuksien ja harmien sulkemaan suusi?..."  Siis juuri kuten minulle! En ole milloinkaan ollut sellainen ylistyshenkinen, vaan enemmän laaksoihin vaipuva, mutta en saisi sitä kiitosta ja ylistystä silti ihan unohtaa. Tokihan Herra omansa tuntee ja ymmärtää meitä, mutta ainakin minulle nuo olivat hyvä muistutus. Onhan sitä meille annettu kallein lahja, mitä olla saattaa.

---
Käyttämäni kirjat: *David Lukas/"Rukous ja päivän sana vuoden joka päivälle" sekä

**Fredrik Wislöff/"Voimallinen on hänen armonsa. Sana vuoden joka päivälle."


Psalmi 40/Koivuniemen Raaamttuhaku

Psalmi 9/Koivuniemen Raamattuhaku

Mahdotontako? - Jeremian pellon osto

"Oi Herra, Jumalani! Suurella voimallasi ja väkevällä kädelläsi sinä olet luonut taivaan ja maan. Mikään ei ole sinulle mahdotonta!" Jer. 32:17   KR -92

"Ja nyt sinä, Herra, minun Jumalani, sanot minulle: 'Osta pelto ja hanki todistajat', vaikka kaupunki on joutumaisillaan kaldealaisten käsiin." Silloin tuli Jeremialle tämä Herran sana: 

"Sinä tiedät, että minä olen Herra, kaikkien luotujen Jumaala. 

Onko minulle mikään mahdotonta?"

Jer. 32:25-27  KR -92

Mahdottomassa tilanteessa Jumala käski Jeremian pellonostoon. Jeremia oli vangittu ja "piiritysvallit ulottuivat jo kaupunkiin saakka" (Jer. 32:24). Silloin Jeremian käsketään ostaa pelto, jota hän ei näyttäisi tulevan tarvitsemaan. Jeremia tottelee, mutta ihmettelee Jumalan käskyä suuresti. Kauppakirjatkin tehdään oikein lakien ja säädösten mukaan ja ne säilötään "saviastiaan, jotta ne säilyisivät kauan."  (Jer. 32:14). "Sillä näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: "Tulee aika, jolloin tässä maassa taas ostetaan taloja, peltoja ja viinitarhoja." (Jer. 32:15)

Ja niinhän siellä tehdään.

Kaupunki valloitettiin, mutta Jeremialle annettiin vapaus mennä minne tahtoi. Sitä ei kerrota, käyttikö hän peltoaan. Mutta Herran sana toteutui.


---
Raamatun tekstit vuoden -92 käännös.

Syyllisyytemme kantoi...

Me olemme syylliset. Ja usein sen syyllisyyden kivunkin tunnemme. Kuitenkin rangaistus on otettu päältämme pois. Koska toinen otti sen päälleen.

"joka "itse kantoi meidän syntimme" ruumiissansa ristinpuuhun..." 1 Piet. 2:24

"... meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi..." Jes, 53:4-5

Sen teki Jeesus.

Kuulee aina hyvin tarkalla korvalla!

Olin päivätorkuilla. Yht'äkkiä siinä puolihorteessa havahduin siihen, että erään tyttäreni ääni tuntui kutsuvan minua. "Äiti!" kuulin hänen kutsuvan minua. Havahduin hereille ja tajusin, etteihän  hän ollut edes kotosalla voidakseen minua kutsua luokseen. En tiedä, ajatteliko hän minua, mutta minä tulin ajatelleeksi häntä. Tulinpa sitten ajatelleeksi sitäkin, että varmaa on, että Jumala kuulee aina sen, kun me kutsumme häntä! Tapahtuu se sitten kuinka kaukaa tahansa, ja olkoon kutsu kuinka hiljainen ja huomaamaton tahansa.

"Herran silmät tarkkaavat  vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa." Ps. 34:16

Siunattua päivää sinulle!

Hänen ajatuksensa meihin nähden

"Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon." Jer. 29:11

Kuinka voin muuta kuvitellakaan hänestä? Enhän kuvittele sellaisen isän tai äidin, joka rakastaa lastaan, haluavan tuottaa hänelle turmiota? Hyväähän sellainen vanhempi lapselleen tahtoo aina. Lapsensa ei välttämättä aina sitä käsitä, eikä pidä siitä, mitä vanhemmat hänen hyväkseen tekevät. Se ei silti muuta sitä tosiasiaa muuksi, että vanhemman tekemisten takana on rakkauden ajatukset ja lapsensa paras.

Hyvää alkanutta viikkoa Isän kanssa!

Tarjolla ja tallessa. Hyvin kallisarvoista.

Elävä toivo. Tärveltymätön ja tallessa pysyvä perintö. Saavutettava päämäärä: sielun pelastus. Enkelitkin sitä ihailevat. Kultaakin kalliimmalla lunastettuja, kuin täysin virheettömät.  Katoamattomasta siemenestä lähtöisin. 

"...pankaa täysi toivonne siihen armoon joka teille tarjotaan..." 1. Piet. 1:13

"...kantoi meidän syntimme ruumiissansa ristinpuuhun..." 1. Piet. 2:24

"...Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu." 1. Piet. 1:25

"...ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti..." 1. Piet. 1:24-25

Kuin murusia Herran pöydästä

Joskus käy niin, kuten minulle eräänä aamuna, että ahdistuneena, kun kaipaisi lohdutusta, rohkaisua ja rauhoittavia sanoja, kaikki sellaiset jakeet haihtuvat päästä juuri silloin, kun niitä kipeästi kaipaisi. Sitä yrittää muistella, mutta mieleen saattaa tulla tuttuakin tutummista jakeista vain rippusia... Kuin murusia Herran pöydästä, tuli minulle mieleen kirjoittaessani näitä ajatuksia.

Kanaanilainen nainen* suostui vastaanottamaan halukkaasti niitäkin... ja sai sitten senkin mitä pyysi, kun jatkoi sinnikkäästi uskoen, että anominen otetaan huomioon. Ja niin se otettiinkin. Jeesus jopa ihmetteli naisen uskoa, joka ei lakannut odottamasta, vaikka vastaanotto vaikutti tylyltä ensin.

"Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä  joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee." Jaak. 1:6

Kanaanilainen nainen oli vakaa anomisessaan. Hän ei toiminut tunteiden mukaan. Ollapa itsellä sitä samaa vakautta!

---
* Matteus 15:22-28/ Koivuniemen Raamattuhaku

Hervonneet kädet, rauenneet polvet ja ontuvat jalat

Omaan levottomaan mieleeni ja ajatuksiini tuli tänään tällainen kohta: "Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne" Hebr.12:12

En tiennyt missä se oli, joten piti etsiä se. Tuo jae alkoikin sanalla: "Sentähden". Ja sitten seurasi tuo "Ojentakaa hervonneet kätenne..." jne.

Kun on "sentähden", voisi kysyä minkätähden? Vastaus lienee edeltävä jae: "Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut." Hebr. 12:11

Joten "sentähden".

Ja  vielä tämäkin oli noiden "rauenneiden polvien" jälkeen: "tehkää polut suoriksi jaloillenne", ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi." Hebr. 12:13

Joskus tuota kohtaa voi ajatella, että jonkun toisen jalka on ontuva ja tarvitsee suoraksi tehtyä polkua, ettei jo muutenkin ontuva koipi vallan nyrjähdä. Mutta lienee parasta sovittaa tuokin ihan itseensä: huomata itse olevansa se ontuva kävelijä. Koetuksissa alkaa helpostikin "heikottaa", joten kulku voi käydä entistä huterammaksi ihan senkin takia.

Hän ei unohda kastelua!

Olen huono kukkasten hoitaja. Silmäni tavoittivat tänä aamuna kastelua kaipaavat kukkaset. Enkä tällä kertaa pelkästään nähnyt niitä, vaan teinkin sen mikä oli tarpeen - kastelin ne.

Meillä on parempi puutarhuri. Hän ei unohda kastella meitä. Ja Hän myös tekee sen silloin, kun aika on.

Itseäni ilahdutti tänä aamuna nämä silmieni eteen tulleet sanat: "...teidän sielunne virvoittuu..." ja "...teidän sielunne saa elää...". 

"Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, 
tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. 
Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? 
Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä. 
Kallistakaa korvanne ja tulkaa minun tyköni; kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää.
Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot." Jes. 55:1-3

"Ja Herra johdattaa sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa;
 hän vahvistaa sinun luusi, ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha,
 niinkuin lähde, josta vesi ei koskaan puutu." Jes. 58:11

"Ja he tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla, tulevat virtanaan Herran hyvyyden tykö,
 jyväin, viinin ja öljyn ääreen, karitsain ja karjan ääreen. Ja heidän sielunsa on oleva niinkuin runsaasti kasteltu puutarha, eivätkä he enää näänny."  Jer. 31:12

Rohkaiseva jae tähän päivään

Haahuilevat ajatukseni kaipasivat tänä aamuna jotain rohkaisevaa. Mieleeni sukelsi jostakin: "...minä autan sinua, minä tuen sinua..." Etsin sitten jakeen ja tällainen se oli kokonaisuudessaan:


"älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi;

 älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi,

 minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua

 vanhurskauteni oikealla kädellä." 

Jes. 41:10

Rohkaiskoon ja virvoittakoon se sinuakin tänään!

Hylättyjen Jumala

Joskus voi tulla tunne hylkysakkina olemisesta, josta ei niin ole väliä. Jos on rikas ja maineikas, elämässä "onnistunut", sosiaalinen, jne., saa arvostusta ja "selkääntaputtelijoita".  Jumala on kuitenkin hylättyjen Jumala. Hän ei väheksy ketään, ei edes sitä, joka kaikkien mielestä on mitätön. Hänelle se, joka ihmisten mielestä on mitätön, on kallisarvoinen, kultaakin kalliimpi. Onhan Hän itse tuon ihmisen tehnyt. Joka itsensä mitättömäksi kokee, on silti kallis taideteos, jollaista ei ole toista. Jumala arvostaa meitä ainutlaatuisina ominaan.

Sitä Hän on: orjien Jumala, kuolemaantuomittujen ja vangittujen, takaa-ajettujen, syytettyjen  ja syyllisten Jumala. Hän on hätääkärsivien, sairaiden ja nöyryytettyjen Jumala; niiden Jumala, jotka ovat kaikkensa menettäneet.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli,

joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto,
katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen,
vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon,
tuli ihmisten kaltaiseksi,
ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen;
hän nöyryytti itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
hamaan ristinkuolemaan asti."
Fil. 2:5-8

"kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet,
eikä enää heidän rukoustansa hylkää.
Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiitttävä Herraa,
että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan,
kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset,
jotta Siionissa julistettaisiin Herran nimeä ja hänen ylistystänsä Jerusalemissa,
kun kaikki kansat kokoontuvat yhteen, ja valtakunnat, palvelemaan Herraa."
Ps. 102:18-23

"Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava,
jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät,
halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.
Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi,
meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna,
Jumalan lyömänä ja vaivaamana,
mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden,
runneltu meidän pahain tekojemme tähden.
Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, 
ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut."
Jes. 53:3-5

 Jesajan luku 53 kokonaan /Koivuniemen Raamattuhaku

Niinkuin sade - ja lumi!

"Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee,
 ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan,
 tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi,
 antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän,
 niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: 
 ei se minun tyköni tyhjänä palaja, 
 vaan tekee sen, mikä minulle otollista on,
 ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin." Jes. 55:10-11

Lumen maassa ollessa näyttää siltä, että ollaan kaikkein etäämmällä mistään kasvavasta. Mutta se tekee tehtävänsä. Ajallaan myös maata kostuttaen.

"Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen,
 jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä:
 Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki,
 että minä virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi." Jes. 57:15

Pelastuneen kiitos

"Tässä on kurja, joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa." Ps 34:7 KR -33/-38 

Vielä on kiitos vajavaista, mutta kerran siitäkään ei puutu mitään.

"This poor man cried, and the LORD heard him, and saved him out of all his troubles." Psalm 34:6 KJV

My thanks is so deficient now. There is nothing missing in heaven.

Kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala...

 Sellainenkin Jumalan sanotaan olevan: "...kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala..." Room. 15:5

"Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo." Room. 15:4

Jää sulaa hitaasti... mutta se sulaa kuitenkin.

Matka

Se matka oli hyvin pitkä ja raskas. Niin rasittava se oli, että monien toivo hukkui jo alussa. He olisivat halunneet palata. Paluuta ei kuitenkaan ollut. Se oli niin raskas, että luultiin ettei perillepääsyä mitenkään voi tulla. Inhimilliset olosuhteet olivat sellaiset.

Niissä oloissa jotkut rupesivat ehkä epäilemään sitäkin, oliko mitään määränpäätä edes olemassakaan. Mutta se määränpää oli. Se myös saavutettiin. Ei kansan sitkeyden tähden, vaan sen tähden, joka kulki heidän ylinnä matkaoppaanaan: koko sen pitkän ja uuvuttavan matkan heitä johti Herra itse! Häntä eivät voineet horjuttaa ihmisten epäilykset, napina tai kapina. Ihmisten epäluottamus ei voinut silloin, eikä voi nykyäänkään, horjuttaa Herraa eikä hänen päätöksiään ja päämääräänsä - mutta toi, ja voi nykyäänkin tuoda, matkaan mutkia, joita emme toivo. Niin se toi tällekin kansalle. Matka kesti vuosikymmeniä, mutta päämäärä saavutettiin, koska Herra oli niin päättänyt.

Se matka oli niin raskas Mooseksellekin, että hän etäältä sai nähdä lupausten maan. Uusi sukupolvi kansasta oli se, joka sai nähdä maan, ja mennä sinne. Sen saivat kokea myös Kaaleb ja Joosua. He olivat luottaneet Jumalaan. Luottamalla mukana kulkevaan Herraan ei olisi menettänyt mitään...


"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan."
5 Moos. 1:31

Autuas se, joka uskoo - vaikka ei näe

"...Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!" Joh. 20:29

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe, ja kuitenkin uskovat!"  (Joh. 20:29)

Jeesus sanoi noin Tuomakselle, koska Tuomaan oli vaikea uskoa näkemättä.  Meillekin se on monasti vaikeaa, kun tahtoisimme jotain nähtävää uskomme tueksi. Silloin on itselle hyvä muistutus tuo jae.

Muita autuaita ovat Jeesuksen mukaan: hengellisesti köyhät, murheelliset, hiljaiset, vanhurskautta kaipaavat, laupiaat, puhdassydämiset, rauhantekijät, vanhurskauden tähden vainotut sekä solvausten, valheiden ja pahanpuhumisen kohteena olevat. Näitä Jeesus puhui: Matt. 5:3-12

Rajaton ymmärrys

"Sillä katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra et täysin tunne." Ps 139:4

"Täysin tunne"...  Me emme aina ymmärrä jotain sanaa, mutta Hän ymmärtää, kaikilla kielillä ja murteilla. Me voimme toisinaan ymmärtää sanan merkityksen kyllä, mutta emme aina tiedä silti, mitä toinen sillä tarkoittaa. Emme aina tiedä, mitä sanojen takana on. Sanotaanhan, että potilas tulee lääkärin vastaanotolle puhuen jostakin vaivasta. Kohta käykin ilmi, että lääkärin pakeille tulemisen syy onkin ihan jokin muu, kuin mitä sanottiin. Jumala, Isä, ymmärtää meitä paremmin kuin kukaan muu. Hän ymmärtää täydellisesti sanottavamme. Hän käsittää mitä me sanoillamme tarkoitamme; mitä  meidän sanojemme takana on.

Itsekin kivinä...

"Te olette kiviä siinä rakennuksessa, jonka perustuksena ovat apostolit ja profeetat ja jonka kulmakivenä on itse Kristus Jeesus." Ef. 2:20 (KR -92)

Silmieni eteen tuli vielä tuollainenkin jae siihen kiviasiaan liittyen.

Siunattua joulupäivää!

Kivi

"Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat  hyljänneet,
 mutta joka Jumalan edessä on valittu ja kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
 hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,
 jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

Sillä Raamatussa sanotaan: "Katso, minä lasken Siioniin valitun kiven, kalliin kulmakiven;
ja joka häneen uskoo, ei ole häpeään joutuva". Teille siis, jotka uskotte, se on kallis,
mutta niille, jotka eivät usko, "on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut kulmakiveksi"
ja "kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi". Koska he eivät tottele sanaa, niin he kompastuvat;
ja siihen heidät on pantukin.

Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa,
julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut"."

1 Piet. 2:4-10

Tästä tekstistä kehkeytyi pieni "keskustelunpätkäkin". Sen näkee tästä.

Suuri rakkaudenteko

Ei hän rohjennut pyytää, että hänen paljot syntinsä annettaisiin anteeksi. Mutta hän rakasti. Hän rakasti Herraa niin paljon, että nähdessään Herransa pölyiset jalat, halusi palvella häntä siinä. Ei hän tarvinnut vettä jalkojen kasteluun, sillä häntä itketti niin paljon, että kyynelillään hän jalat kasteli, pyyhkeenä hän käytti hiuksiaan ja sitten voiteli jalat. Muut pöytävieraat fariseus Simonin talossa katselivat tapahtumaa kiusaantuneina ja hämmennyksen vallassa.

Naiseen kääntyen Jeesus sanoi: "...tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut: hänhän rakasti paljon..." (Luuk. 7:47).

Mutta fariseus Simonille varsinkin oli osoitettu tämä: "...mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän." (Luuk. 7:47) 

Simonkin varmaan rakasti Jeesusta - vähän.
Nainen rakasti paljon - jo ennen kuin sai kuulla syntinsä anteeksi annetuiksi.

"Sinun syntisi ovat anteeksiannetut." Luuk. 7:48

---

Luukas 7:36-50

"Mitä lukisin?"

Nappasin aamulla ruokapöydälle  kaksi kirjaa, ajattelematta, että siitä isommasta olisi löytynyt kaikki sekin, mikä pienempään on kirjoitettu. Otin ensin näppeihinin sen pienemmän. En tiennyt mitä nyt lukisin. Avasin kirjan ja päädyin lukemaan psalmia 8. Siellä oli jae:

..."niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat,
tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?"
Ps 8:5

Sitten otin toisen kirjan, isomman. Siitäkään en tiennyt mitä luettavakseni nyt ottaisin. Päädyin lukemaan Jobin sanoja. Luin luvut 6 ja 7.  Ja mitä tulikaan vastaan luvusta 7:

"Mikä on ihminen, että hänestä niin suurta lukua pidät

ja että kiinnität häneen huomiosi,"...

Job. 7:17

Samaa molemmissa! Toinen viininkorjuulaulussa, toinen ihmisen suuren tuskan julistuksessa.

Siunattua päivää sinulle!

---

Tytär tuli äsken pyytämään, että leikkaisin hänen hänen yllään olevasta paidasta pois ne niskaa hiertävät laput. Meidänkin elämässämme saattaa olla sellaisia hetkiä, jolloin niitä hiertäviä voidaan ottaa pois...

Odota Herraa!

"Odota Herraa.

Ole luja,

ja vahva olkoon sinun sydämesi.

Odota Herraa." 

Ps 27:14

Laupeudesta rikas

"...olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut - ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa, osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa." Ef. 2:3-7

"Ja hän tuli ja julisti rauhaa teille, jotka kaukana olitte, ja rauhaa niille, jotka lähellä olivat; sillä hänen kauttansa on meillä molemmilla pääsy yhdessä Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä." Ef, 2:17-19

Se ei ole mitään "etenkehtaista", nihkeää, yrmeää... se Jumalan suhtautuminen meihin.

Hänhän lähetti Taivaan kirkkaudesta ja loistosta osan itseään tänne.... -  pimeään ja kylmään maailmaan - Jeesuksen muodossa. Laski lapsen tänne ihmisen hoivattavaksi alusta asti, tietäen, että ne, joita varten (lue: jokaista varten) hänet lähetettiin, eivät häntä kuule, eivät ota vastaan. Silti Jumala teki sen, rakkaudesta meihin, ettei yksikään meistä jäisi pimeään...

Suunnitelma oli valmis ja se toteutettiin. Lapsi syntyi, kasvoi - kuoli.... ja nousi takaisin kirkkauteen. Työ oli tehty. Reitti selväksi avattu muillekin. Kallis lahja annetaan ilmaiseksi meille, sen tekijän työn palkalla, joka tänne alas tuli vartavasten sitä tekemään.

Joka ikinen päivä...

"...minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt. 28:20

"Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut."

Matt. 10:30

Elämän sanat

Kuolettavan syntinen saa elämän sanat siltä, joka on itse "tie, totuus ja elämä."

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." Joh. 14:6


"Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat." Joh 6:68

For the sake of sin, a condemned person gets the words of life from one who himself is "the way, the truth, and the life."

"Jesus said him:" I am the way, the truth and the life; no one comes  unto to the Father without me." John 14:6

"Simon Peter answered him: "Lord, to whom should we go? You have the words of eternal life. " John 6:68

Isä näkymättömissä?

Tähän päivään

Käyn aina välillä katsomassa itselleni jotain täältä:
Raamattua viikonpäiville | Evl.fi – Suomen ev.lut. kirkko

Niin tein tänäänkin. Siellä on  tarjolla tekstejä päivän eri hetkiin. Tänään oli aamurukouksena tämä: Psalmi 118:19-29. Tuo sisälsi senkin kohdan, että "Tämän päivän on Herra tehnyt, iloitkaa ja riemuitkaa siitä". Se oli itselleni hyvä muistutus ajatusten pyrkiessä synkistelemään.

Kuullaan kuin niitä olisi vain se yksi...

Joskus voi tuntua, että tuleeko se oma rukous kuulluksi. Onhan  meitä paljon, joilla on asiaa Isälle ja aina on joku, jonka asiat tuntuvat olevan tärkeämpiäkin...

Jumala, Isämme, Hän  kuulee jokaisen rukouksen, kuin se olisi se  ainut  ja tärkein. 

Hänelle ei synny jonoja, ei tarvi varata aikaa. Hänen edesssään ei laiteta asioita kiireellisyysjärjestyksiin. Hän on siinä läsnä jokaiselle, juuri silloin, kun tarve on. Hänen edessään  ei tarvi olla epävarma kuuleeko hän. Kyllä korvan tehnyt on se tarkkakorvaisin ja myös tarkkasilmäisin. Hän näkee kirjoitetut pyynnöt, mutta lukee yhtä tarkkaan myös ne yhden ihmisen sydämen piiloissa olevat.

"Joka on korvan istuttanut, hänkö ei kuulisi? Joka on silmän luonut, hänkö ei näkisi?" Ps 94:9

"Herra, sinun edessäsi on kaikki minun halajamiseni, eikä minun huokaukseni ole sinulta salassa." Ps 38:10