Sanatonta rukousta

"Minä ainoastaan rukoilen." Ps 109:4

 "Ei rukous ole aina sanoja. Se voi olla huokaus, katse tai kyynel. Mutta sen ei tarvitse olla senkään vertaa. Me voimme itse olla rukousta. (Norj. käännös: 'Minä olen pelkkää rukousta.') Sanoitta, ilman tietoista huokaustakaan, kyyneleettömänä, saattaa rukoilija seisoa Jumalan kasvojen edessä, ja koko hänen olemuksensa voi silloin olla rukous. Hänen hätänsä, hänen tarpeensa on Jumalan silmissä yhtenä ainoana suurena rukouspyyntönä. Rukous on: olla Jumalaan päin kääntynyt. Jollei näin ole laita, eivät kauneimmatkaan sanat ole rukousta. Mutta jos rukoilijan asenne on oikea, vaikka sanat puuttuvat, on hän itse rukouksena. 'Minä olen pelkkää rukousta.' sanoo psalmilaulaja."

Fredrik Wislöff kirjassaan Voimallinen on hänen armonsa