Toivo on kuin kynttilä...

Toivo on kuin kynttilä. Sytytän sen joka aamu ja sen liekki ilahduttaa minua, vaikka pieni onkin. Usein en edes näe sitä kuin hetken, koska nostan tämän koneen pöydälle, ja tämä estää usein näkyvyyden siihen. Silti se pitää sytyttää.

Ajattelin tänä aamuna eräästä asiasta, ettei siihen toivomaani ratkaisua tule, siinä ajassa ainakaan kuin toivon. Olen rukoillut asian puolesta, mutta inhimillisesti näyttää toivottomalta ja olen toivotonkin. Silti "sytytän sen toivon kynttilän" ja odotan hänen apuaan. En voi kuitenkaan määrätä, miten Hän minua auttaa. Aivan varmaa kuitenkin on, että Hän auttaa. Jos asia ei etene haluamallani tavalla, Hänen suunnitelmansa on sitten jokin muu ja siinä sitten saan Hänen apunsa kokea. Ja sitä apua meille riittää niin pitkäksi aikaa kuin täällä saamme elää.

"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy." Hebr. 11:1

"Sillä toivossa me olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee täyttyneen, ei ole mikään toivo; kuinka kukaan sitä toivoo, minkä näkee? Mutta jos toivomme, mitä emme näe, niin odotamme sitä kärsivällisyydellä. Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka Hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room. 8:24-28

Jos sitä uskoa, lujaa luottamusta, ei tunnu löytyvän, niin sytytä edes se toivon kynttilä... Luo katseesi ja toivosi Häneen!