Parisen päivää sitten kirjoitettua, ajankohtaista edelleen: Istun penkillä. Istuessa tulee mieleen, että olen siinä kuin jossain odotushuoneessa; paljon tyhjää tilaa edessä. Mutta minä odotan? Mitä minun pitäisi odottaa?
Sellainen kysymys on kirjoitettu Raamatun lehdillekin.
"Ja nyt , mitä minä odotan, Herra? Sinuun minä panen toivoni. " Ps 39:8
Uudempi käännös sanoo jakeen näin: "Herra, onko minulla vielä toivoa? Kaikki on sinun varassasi." Ps 39:8 KR-92
Ei meillä kyllä parempaa varaa voisi ollakaan. Se vara kestää ihan ajan rajan taa!
Niin, odotushuoneessa tosiaan. Kyllä Raamatusta voikin löytää monta omaa kysymystään, kuten sinä löysit tuon: Mitä minä odotan? Onneksi voi aina panna toivonsa Herraan.
VastaaPoistaItse olen kuin asemalla, josta on lähdössä junia moneen suuntaan, mutta olen ihan pihalla, enkä minäkään kyllä tiedä, mitä minä odotan... mutta jotain varmaan... Ei auta kuin jäädä Herran varaan!
Niin, meidän täytyy vaan malttaa odottaa... vaikka se ei kyllä ole helppoa. Mutta varmaan Hän antaa armonsa taas tähänkin päivään...
PoistaMinä taas en oikeastaan odota mitään... ehkä pitäisi odottaa..
VastaaPoistaMinullakin on niin, että toisaalta ei osaa odottaa mitään, ja toisaalta odotettavia asioita on kovinkin paljon. En osaa oikein selittää tätä. Kai tarkoitan etten osaa "kunnolla" (jos nyt noin voi sanoa) odottaa. Sitä vaan on, ja aina välillä jonkun asian puolesta sitä puhuu tuonne ylöspäin. Mutta kai sekin sitä odottamista on.
PoistaTosin odotan/toivon että lapsenikin palaisivat siihen uskoon jota heillä on joskus lapsena/nuorena ollut..sitä varmaan kaikki uskovat äidit odottavat.
VastaaPoistaVarmaan jokainen uskova sitä lapsistaan tosiaan toivoo/odottaa. En voi sanoa olevani mikään "rukoilija-tyyppi" (mitä sillä sitten kukin käsittääkin) mutta joskus kun mieleen on tullut, olen sinunkin lapsia muistanut.
PoistaKiitos <3
Poista:)
Poista