Tohtiiko pyytää?

Tällainen ajatus tuli mieleen. Olin aamulla saanut silmiini sananlaskuista myös sanoja ahkeruudesta ja laiskuudesta...

Tohdinko siis minä pyytää Jumalaa minua auttamaan, kun en itse saa aikaan mitään. Vaikka pitäisi yhtä ja toista tehdä.  Mikä on laiskuuden ja jonkin muun raja? 

Tohdinko siis pyytää? Kyllä kuitenkin... Eihän minusta ole itseäni auttamaan. Ja monessa kohdin Raamattu kehottaa anomaan, kun jokin tarve on. 

Ei siellä taideta sanoa, että te, jotka ette ole varmoja, oletteko vain laiskoja vai jotain muuta, älkää vaivautuko. Siellä sanotaan mm., että "anokoon uskossa ollenkaan epäilemättä...". Ja näinkin: "sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos".   

Tohditaan kuitenkin pyytää, vaikka ei meillä hyviä töitä olekaan esitellä!