Meidän hyväksemme tehtyä

 Jeesus Kristus meni "...itse taivaaseen,

 nyt ilmestyäkseen Jumalan kasvojen eteen

 meidän hyväksemme." 

 jakeesta Hebr. 9:24 

Jumalan varuksiin puettuna

Vahvistukaa Herrassa. Ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä. Ottakaa Jumalan taisteluvarustus.

Siinä oli ne asiat, jotka tänä aamuna luetusta jäi tälle päivälle mieleen toisteltavaksi. Ja joka oli myös tarpeen.

"Lopuksi: vahvistukaa Herrassa, ottakaa voimaksenne hänen väkevyytensä.

Pukekaa yllenne Jumalan taisteluvarustus, jotta voisitte pitää puolianne Paholaisen juonia vastaan.

Emmehän me taistele ihmisiä vastaan vaan henkivaltoja ja voimia vastaan, tämän pimeyden maailman hallitsijoita ja avaruuden pahoja henkiä vastaan.

Ottakaa siis yllenne Jumalan taisteluvarustus, niin että kykenette pahan päivän tullen tekemään vastarintaa ja selviytymään taistelusta pystyssä pysyen.

Seiskää lujina! Kiinnittäkää vyöksenne totuus, pukeutukaa vanhurskauden haarniskaan ja sitokaa jalkineiksenne alttius julistaa rauhan evankeliumia.

Ottakaa kaikessa suojaksenne uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa pahan palavat nuolet.

Ottakaa myös pelastuksen kypärä, ottakaa Hengen miekka, Jumalan sana.

Tehkää tämä kaikki rukoillen ja anoen. Rukoilkaa joka hetki Hengen antamin voimin. Pysykää valveilla ja rukoilkaa hellittämättä kaikkien pyhien puolesta." EF. 6:10-18 KR-92

---

Muutama ajatus:

- Vihollinen; se tahtoo sulkea suumme, se tahtoo vaientaa meidät täysin; ottaa hengiltä.

- Totuus, se on Jeesus. "Tie, totuus ja elämä." Sanasta totuus, tulee mieleen myös meidän totuutemme, joka on sitä, että olemme täysin kelvottomia omassa itsessämme. Mutta Jeesuksessa armahdettuja.

- Taisteluvarustus. On hyödyllistä ihan oikein kuvitella kuinka sitoo ensin sen vyön itselleen... Ja sitten laittaa sen päätä suojaavan kypärän, kengät jalkaan, ottaa miekan käteen, jne.

Kun syntinen kohtaa Herran

Minua puhutteli tänä aamuna se, minkä vaikutuksen syntisen miehen saama kalansaalis teki.

 - Souda vene syvään veteen, laskekaa verkkonne sinne.

- Opettaja, me olemme tehneet työtä koko yön emmekä saaneet mitään. Mutta minä lasken verkot, kun sinä niin käsket.

Niin he saivat niin suuren kalaparven, että heidän verkkonsa repeilivät. Molemmat veneet olivat niin täynnä kalaa, että veneet olivat upota.

Simon ja koko hänen venekuntansa, samoin toisessa veneessä olleet, olivat pelon ja hämmennyksen vallassa kalansaaliin tähden.

- Mene pois minun tyköäni  Herra! Minä olen syntinen mies.

Mutta Jeesus sanoi: - Älä pelkää. Tästä lähtien sinä kalastat ihmisiä.

Kun syntinen mies tai nainen kohtaa Herran, tapahtuu armollisia ihmeitä!

Raamatun teksti tapahtumasta: Luuk. 5:1-11

--

Ja vinkkaanpa vielä, että TV7:n päivän sanassa oli tälle päivälle lohdullinen teksti, erityisesti sille, joka syntiensä kanssa kipuilee.

Siunattua lepopäivää, sinä Herralle rakas!

Iankaikkisuus on pantu meihin!

Iloa on tänä aamuna tuottanut ajatus, joka otsikossa on. Samoin Päivän tunnussanan suosittelemat jakeet luettavaksi. Jeesus on ylipappimme ja vanhurskauttajamme. Ikuisen elämän aikaansaaja.

Kirjoitin vähän vihkoonkin:

Usein emme tule lainkaan ajatelleeksi, että jokainen ihminen pitää sisällään ikuisuuden siementä. Jotkut - jotka uskovat Jeesukseen, saavat ikuisen elämän. Joillekin ikuisuuteen herääminen on toinen kuolema, eli kadotus, jossa ei olla tietämättömiä siitä missä ollaan, vaan ollaan ikuisesti erossa Jumalasta ja seurana kärsimys. (Senhän takia juuri uskovat näitä asioita tahtoo esillä pitää, että on se parempikin vaihtoehto, koska Jeesus sen meille hankki! Sen saa vastaanottaja lahjana! Ei omin aikaansaannoksin.)

Mutta meillä on vielä mahdollisuus, meillä on Jeesus:

"mutta tällä on katoamaton pappeus, sentähden että hän pysyy iankaikkisesti, jonka tähden hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa." Hebr. 7:24-25

"Kaiken hän on tehnyt kauniisti aikansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydämeensä; mutta niin on, ettei ihminen käsitä tekoja, jotka Jumala on tehnyt, ei alkua eikä loppua." Saarn. 3:11

Rukous

Avaa pilviverhosta valonsäteet tähänkin päivään. Anna voima ja rohkeus kohdata, mitä päivä tuo tullessaan. Sinä näet, ettemme ole rohkeita itsessämme, vaan tarvitsemme sen kaiken sinulta.

Kaikessa kuitenkin huolenpidon leima

Vaikka kuljetat minua kivikkoisia teitä,

on kaikessa kuitenkin ollut huolenpidon leima.

En ymmärrä miksi juuri niitä teitä on kuljettava,

mutta se minua varten räätälöity huolenpito

on merkillepantavaa. 

Ihan arkisia asioita, joissa on muka sattuman leima.

Se oli sinun leimasi. Muistelen sitä - ja kiitän.

---

Ne "sattumukset" voi olla juuri sopivaan aikaan saatu apu johonkin tarpeeseen. Ihan vaikka yllättäen saatu takki, joka on juuri sellainen, jota oli toivonut. Tai vaikka joku autonkorjausaika juuri sopivasti. Tai joku, joka tulee tarjoamaan autoa lainaksi juuri kun mietitään auton vuokrausta isoja tavaroita varten. Tai ihan minkälaista tahansa muuta, mitä kelläkin nyt on. Hyvä joskus muistella niitä hetkiä, ettemme unohtaisi...

Kestä vielä vähän.

Kun tämä aamuna olin ankein mielin, tuli mieleeni tuo otsikoksi laittamani ajatus:

Kestä vielä vähän. 

Kestä tämä päivä, kestä  hetki.

Toivon varassa

"...kuitenkin toivon varaan" 

Room. 8:20

"Mutta jos toivomme, mitä emme näe,

niin me odotamme sitä kärsivällisyydellä."

Room. 8:25

Toivo on toisinaan kuin ohuennäköinen säie, joka kuitenkin on vahvempi miltä näyttää. Toivon voima on lähtöisin siltä, joka on todellinen elämän lähde: Jeesus. Jeesus sanoi: "Minä olen tie, totuus ja elämä..." Joh. 14:6

Mies Jerusalemista - Simeon nimeltään

"Jerusalemissa oli mies, nimeltä Simeon". Jerusalemissa on tietenkin paljon miehiä, kaikenikäisiä ja luontoisia ja kokoisia, mutta Raamatun valokeila osoittaa tässä yhteen tiettyyn vanhaan mieheen. Jotain erityistä hänessä siis täytyi olla, vaikka hänestä ei kerrota mitään maine- tai sankaritekoja. Tavallaan tavallinen mies, eikä kuitenkaan ihan. Tämä vanha mies, Simeon, ei varmastikaan ollut mies, joka äijäporukassa olisi juoruillut (kyllä miehetkin osaa) kaikenlaista ja puhunut sopimattomia. Jotkut äijäringit kenties saattoivat vähän naureskella ja vitsailla hänen kustannuksellaan; olihan hän niin kovin "hurskas ja jumalinen mies." Hänessä oli jotain erikoista, jonka ehkä havaitsivat häntä tarkkailevatkin jotenkin, sillä hänestä sanotaan: "Pyhä Henki oli hänen päällänsä."

Hän odotti kovasti jotain; "Israelin lohdutusta". Odottihan  sitä ehkä moni muukin puheissaan, mutta kuinka moni käytännössä? Tämä vanha mies odotti ihan tosissaan. Hänellä oli siihen syytäkin. Nimittäin "Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun." Siinä! Siinä se oli, mikä oli tehnyt Simeonista niin varman asiastaan. Hän ei pelännyt varmaan mitään, ei ainakaan kuolemaa, sillä hän tiesi, ettei se koita, ennenkuin hän on nähnyt "Herran Voidellun." Minkä voidellun? Ei sillä ole mitään tekemistä ainakaan voitelurahojen kanssa! Outoa puhetta tuo voiteluhomma. Mutta siihen aikaan, kun jostakin oli tuleva kuningas, hänet asetettiin virkaansa "voitelemalla" hänet. Ja myös papit asetettiin virkaansa siten. Siihen ja moneen muuhunkin asiaan käytettiin öljyä. (Alempana  linkki Raamatun kohtiin, joissa tästä asiasta puhutaan).

Mutta sitten tuli se odotettu päivä, jolloin Simeon saattoi sanoa: "Herra, nyt sinä lasket palvelijasi rauhaan menemään, sanasi mukaan; sillä minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi, jonka sinä olet valmistanut kaikkien kansojen nähdä, valkeudeksi, joka on ilmestyvä pakanoille, ja kirkkaudeksi kansallesi Israelille". No, kenet hän sinä päivänä oikein näki? Vastasyntyneen Jeesuksen!

Hänet tuli samaan aikaan paikalle näkemään yksi toinen ihminen, vanha nainen. Hänen nimensä oli Hanna.

Simeonista: Luuk. 2:25-35

Hannasta: Luuk. 2:36-38


Sanan voitelu -merkityksestä  Raamatussa (linkki Koivuniemen Raamattuhaku)

Kun perillepääsyn esti epäusko

Luin hebrealaiskirjeen 3. Lukua. Siinä oli kohta, jossa epäuskon sanottiin estäneen perillepääsyn. Mooseksen johdolla lähteneistä kaikki eivät todella uskoneet, että he oikeasti mihinkään luvattuun maahan koskaan pääsisivät. Eivätkä he sitten päässeetkään. Kaiketi senkin vuoksi, että rupesivat vielä toimimaan epäuskonsa yllyttäminä.

Epäusko on todella ikävä matkakumppani. Se on usein vieläpä hyvin sitkeä.  Kun se jatkuvasti vieressä  puhua pulputtaa, ja vielä hyvin vakuuttavasti järjen ja varovaisuuden äänenä esiintyy, saa olla tarkkana, ettei sen puheisiin lankea. Siinä puhetulvassa myös väsyy niin, ettei tahdo enää jaksaa vastustaa sen ajatuksia. Poishan se ei suostu omilla käskemisillä lähtemään. Mikä auttaisi tukalassa tilanteessa? Kääntää katse pois tukalasta seuralaisesta, vaikka se vaikealta tuntuu, ja sen ääni vielä korvissa kuuluukin, ja huutaa suureen ääneen Jeesusta apuun! Epäuskon kanssa ei tarvitse olla kohtelias kuuntelija. 

 

Mitä epäusko sanoisi pihlajalle? Kenties niin, että jos tiputat lehtesi ja marjasi, se on sitten sun osalta siinä. Usko vastaisi: Talven jälkeen tulee auringon valo ja lämpö.Tulee kevät ja kesä. Tulee uudet lehdet, kukat, ja uudet marjat.

  

Etten "märehtisi"...

Pieni talo preerialla -sarjassa on kohtaus, jossa isä Charles ja äiti Caroline lähtevät lomalle. Carolinekin on jo kärryillä ja monet ohjeet lapsilleen antaneena matkaan valmis. Mutta kun kärryt ovat jo liikkeellä, hän tähyilee vain taaksensa. Charles sitten näyttää hänelle oikeaa katselusuuntaa sanoen, että sinnepäin se katse pitäisi kääntää.

Meille annetaan Raamatussa kehoituksia ettemme murehtisi ja ettemme nukkuisi. Minulle tuli tänä aamuna mieleen vähän niinkuin samaa sarjaa tuon murehtimisen kanssa oleva ajatus: "etten märehtisi".  Lehmät märehtii. Ne palauttavat takaisin suuhun pureksittavaksi ruokansa monta kertaa... Mutta meidän ei ole käsketty märehtiä ja murehtia jatkuvasti eilisiä, vaan "älkää entisiä muistelko" ja "eteenpäin olkoon katseesi luotu".  Jumala luo uutta. Menneistä voi kiittää tai ottaa opiksi, mutta niitä ei ole tarkoitus märehtiä aina uudestaan ja uudestaan. Jos niin teemme, on vaikea ottaa vastaan uutta.

---

Vielä oma kommentti tähän asiaan: Tiedän, ettei se katseen pitäminen siellä oikeassa suunnassa ole helppoa. Sen huomaa ihan pienissäkin asioissa. Minäkin juuri tänä aamuna tehdyissä pienissä valinnoissa. Helposti juuttuu märehtimään ihan "lillukanvarsiakin". Urat on niin syvät, että niistä pääsemiseen tarvitsee Jumalan apua.

Jumala piti lupauksensa

"Aamun valjetessa merimiehet eivät tunteneet edessä olevaa maata, mutta he huomasivat matalarantaisen poukaman ja päättivät yrittää ohjata laivan sinne.  .... 

... kaikki pääsivät onnellisesti maihin." Apt. 27:39,44  KR-92

Siinä aamun valkenemisen ja maan näkemisen ja rantaan pääsemisen välillä oli vielä monenlaiset vaikeat vaiheet, jolloin kaikki rantautumisyritykset näyttivät menevän niin surkeasti, että tuho näytti  varmalta. Mutta Jumala oli luvannut pelastaa  heidät kaikki. Ja niin Hän myös teki. Yksikään ei hukkunut.

Sama Jumala meilläkin on. 

Nöyryytyksen laakso

Taisi olla Bunyanin Kristityn vaelluksessa käytetty sanaa "nöyryytyksen laakso". Sellainen "laakso" voinee olla myös suorastaan rotkokin, mutta usein kenties laaja, ja loivempireunainen painuma, jonka päättymiskohtia ei pysty näkemään. 

Kun tavallaan kaikki on hyvin, ainakin ympärillä olevien näkökulmasta asioita katsellessa, mutta oma minä tuntee toisin. Onko kyse ylpeydestä? Sitä ei voi varmaksi sanoa. Mutta seurataan nyt vähän yhtä Raamatun henkilöä hänen nöyryytyksen laaksossaan. 

Se laakso lienee ollut laaja, ja sinne pudotus tuli äkkiä. "Oikeamielinen mies" sai havaita tulevan vaimonsa olevan raskaana, muttei hänelle. Siinä oli pudotus; siitä ilosta, että oli löytynyt hyvä nainen vaimoksi.  Mutta, siihen tilanteeseen tuli tuki suoraan taivaasta, olihan tilanne siellä suunniteltu ja johdettukin: mies sai sanan enkeliltä, että tilanne oli juuri niinkuin pitikin, ja hänen naisensa yhtä kunniallinen kuin ennenkin. Lapsi oli Jumalasta.

Sitten, sama mies poissa nykyisestä kodistaan, käymässä sukunsa sijoilla. "Mutta heille ei ollut tilaa majatalossa." Ja syntynyt lapsi jouduttiin panemaan heinille seimeen!  Rakentajan vaimo  joutuu laittamaan vaimonsa ja lapsen niin alkeellisiin oloihin, vaikka kotona oli kaikki tehty valmiiksi.  Mutta, mitäs vieraita tuli lasta katsomaan, millaisten lahjojen kanssa? Enkelin sanoilla ja laululla varustetut paimenet saapuivat ihmeellisine sanoineen heidän luokseen, jotka olivat hämmentyneitä. 

Sitten oli se hetki, jollain lapselle oli tehtävä se, mikä lain mukaan kuului. Köyhän uhrilahjat, linnut, jouduttiin viemään uhriksi. Eikä ketään lähiomaista ollut hetkeä juhlistamassa, he olivat kuin oudot muukalaiset. Mutta, Jumala lähetti vanhan miehen, ja naisen, jotka juhlistivat hetkeä yllättävällä tavalla: Vanha mies "siunasi heitä" ja sekä hän, että nainen, kumpikin puhuivat lapsesta suuria, Jumalan ilmoittamia sanoja.

Sitten tuli se kamala yö jolloin he joutuvat lähtemään yllättävälle pakomatkalle - vieraaseen maahan.  Mutta, enkeli juuri herätti tämän miehen ja antoi kehotuksen lähteä.

Noina aikoina Jumala rohkaisi Joosefia merkittävällä tavalla. Myöhemmin elämässään hän koki varmaan monenlaisia tunteita, ehkä riittämättömyyttä ja hämmennystä tätä lasta kasvattaessaan. Eivätkä ohjeet enää varmaankaan olleet niin ihmeellisiä. Mutta, ehkä vaikeissa paikoissa Joosef muisteli kaikkea ennen koettua ja sanottua. Ja tahtoi pysyä Jumalan teillä. Vaikka ei kaikkea ymmärtänyt, eikä kaikki mennyt kuten oli itse luullut.

Miten vaikeaa se onkaan...

Raamatussa on kehoitus, jossa sanotaan: "Älkää entisiä muistelko" jne.  Mutta miten vaikeaa onkaan pitää ajatukset kurissa. Ne pyrkivät ahdingoissa palailemaan entisiin; erityisesti joihinkin samaa muistuttaviin hetkiin, joita juuri nytkin saattaa olla meneillään. Raamatussahan on sekin kehoitus, (josta edellisen tekstin lopussa kirjoitin), että kaikkea hyvää ja kaunista ajattelisimme. Joutuu kyllä toteamaan, että siihenkin tarvitsemme Jumalaa. Antakoon Jumala itse meille sellaisia ajatuksia, jotka rohkaisevat ja valaisevat päivämme. 

Jäädään Jumalan armohoitoon!

Niukkuudessa ja ahdingossa?

"Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa. 

Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni." Fil. 4:12-14

Tuo on Paavalin kirjeestä. En ehkä itse osaa sanoa, että olisin kaikenlaisiin oloihin tottunut. Mitä se tottuminen sitten tarkoittaakin. Ja mitä se mahtoi Paavalilla tarkoittaa. Ei se helppoa ollut varmasti hänelläkään, sillä eihän hän muutoin olisi sanonut olleensa ahdingossa. 

Tuossa Paavalin niukkuusselostuksessa hän tarkoitti varmasti kaikenlaisia ajallisia tarpeita. Mutta meillä on myös niitä erämaakausia, jolloin tunnemme olevamme hengellisen ruoan puutteessa tai ainakin niukkuudessa ja ahdingossa. 

Siunatkoon sinua Herra tänään; antakoon mitä tarvitset!

---

Ps. Niuukkuusselostuksensa edellä Paavali kirjoitti siitä, ettemme mistään murehtisi, vaan esittäisimme pyyntömme kiitoksen kanssa Jumalalle. Ja sitten hän kirjoitti Jumalan rauhasta, joka sydäntämne varjelee. Ja vielä kehoitti ajattelemaan sitä, mikä on hyvää ja kaunista.

Siihen tuli Jeesus mukaan

"Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan."    Luuk. 24:15 KR-92

Siihen kaikkeen epäselvään ja kysymyksiä täynnä olevaan elämään ilmaantui Jeesus itse matkaseuraksi...

---

Ja tässäkin maallinen ja taivaallinen kohtasivat:

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/09/taivas-laskeutuu-keskeneraisyyteen.html

Kun Jumala yhdisti ne rukoilijat

He olivat siellä kaukana. Ja varmaan rukolivat Jumalaa auttamaan heitä. Mutta mitään ei näkynyt. Eikä mitään ollut näköpiirissäkään.

Ja toisaalla oli se yksi, joka kiinnostuneena tahtoi tietää kuulumisia entisestä kotimaastaan. Matkalaiset kertoivat, että tilanne siellä oli surkea. Ne uutiset järkyttivät sitä yhtä. Hän itki ja rukoili, jopa paastosi, monta päivää. Hän oli töissäänkin niin murheellisen näköinen, että työnantajansa sitä ihmetteli kysyen, onko hän sairas tai onko hänellä sydänsuruja. Siinä hän uskalsi kertoa surunsa aiheen. Ja sen, että hän halusi lähteä auttamaan synnyinmaansa kansalaisia.

Mitä työnantaja sanoisi? Olisiko hän halukas päästämään työntekijänsä? Oli. Hän antoi luvan lähtöön ja vielä tarvittavaa apua matkalle. 

"Ja tultuani Jerusalemiin ja oltuani siellä kolme päivää minä nousin yöllä, ja muutamat miehet minun kanssani, ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut minun sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla minä ratsastin." Nehemia 2:11-12

Avun tarve ja auttaja kohtasivat, koska Jumala yhdisti heidät. Hän kuuli rukoukset molemmissa, toisistaan etäällä olevissa paikoissa, ja antoi auttajan sydämeen halun lähteä. Voisi ihan kuvitella, että siellä kaukana joku sanoi Nehemialle, että sinä olet vastaus rukouksiin, vaikka emme oikein osanneet sitä vastausta edes odottaa.

Päivän Tunnussana-kirjasessa oli minusta vähiten kiinnostavan näköinen kohta lukeakseni se Nehemia 1:1-18, joka minua kuitenkin puhutteli. 

Ja nyt kun vielä tuon kohdan kirjasta tarkastin, en edes ollut lukenut oikeasta kohtaa, vaan se olisikin ollut luku 8... Mutta se olisikin jo ihan toinen juttu.

Herra on toivomme

 "Sinun armosi,

 Herra,

olkoon

 meidän päällämme,

niinkuin me 

panemme toivomme

sinuun."

Ps 33:22

Rukous kotia kohti kulkeville

Kiitos Herra; Isämme, että tahdot meitä johdattaa koko ajan meille parhaita polkuja pitkin; niitä,  jotka kulkevat ainoastaan kohti kotia. Etkä sinä  pelkästään vain tahdo, vaan myös teet niin! 

Anna meidän polkujasi kulkevien lastesi, jotka niin usein näemme vain polun vaikeuden, nähdä sinut edessämme ja takanamme, joka puolella. Ja anna meidän kuulla kuulla rauhoittavat sanasi. Rohkaise meitä matkallamme, ja anna meidän kerran iloita siitä, että olemme perillä.

"Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa." Ps 25:10

Kyseinen psalmi on Daavidin psalmi. Siinä hän tahtoi heti alussa ylentää sielunsa Herran tykö, vaikka hänellä oli asiaa rukoilla Herraa auttamaan ja armahtamaan häntä. Mekin saamme tehdä niin, kun juutumne kaikenlaisiin polun vaikeisiin kohtiin. 

Kuitenkin pitänyt huolta...

"...Herra, teidän Jumalanne... on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki..." 5. Moos. 2:7 KR-92 

Meilläkin voi vaellus olla vuosikausia kuin autiomaassa vaeltamista. Voi tuntua, että sinne autiomaahan se vaellus jääkin, eikä mitään muuta tule olemaankaan.

Antakoon Jumala itse meille voimaa siellä rämpiessämme, ettemme väsyisi ja menettäisi toivoamme. Jumala on luvannut, että "minä en sinua hylkää, enkä sinua jätä". 

Kaiken yllä on kuitenkin taivas...

Eivät olleet hylättyjä

Opetuslapset olivat lähteneet venematkalle Jeesuksen selvästä kehoituksesta. Itseasiassa hän suorastaan vaati heitä. Kaiken siis piti olla hyvin. Mutta sitten tuli vastatuuli ja ahdistavat aallot. Ehkä siinä tuli kysymyksiä mieleen, että olivatko he ymmärtäneet kaiken aivan väärin? Tai miksi Jeesus hylkäsi heidät? Ehkä meilläkin on samankaltaisia kysymyksiä omissa ahdingoissamne. Mutta eivät opetuslapset olleet väärin ymmärtäneet. Ei Jeesus ollut heitä hylännyt. Eikä hän ole meitäkään  hylännyt, vaikka siltä kovasti tuntuisikin. Lähtihän hän etsimään sitä yhtä lammastakin joka omille teilleen oli mennyt; karannut, eksynyt ja juuttunut autiomaahan.

Matt. 14:22,27: "Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle..."  

"Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö"."

Luuk. 18:12: "Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksänkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä?" 

Uskonko sen?

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut.

Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26

Nämä sanat tulee luettua monesti niin ettei sitä ajattele ollenkaan, koska se on luettu niin monta kertaa. Tuttu kertomus kun on. Mutta joskus voi tulla joku uusi ajatus, oivallus,  tuttuakin tutumman jakeen kohdalla. Jos joku meiltä, jotka sanomme Jeesukseen uskovamne, olisi kysynyt, tuon Jeesuksen kysymyksen; vaikkapa Jeesus itse, tuskin olisimme tohtineet kieltää. Mutta olemmeko uskoneet, tai paremminkin voisi sanoa, käsittäneet sen niin, ihan todelliseksi, konkreettiseksi asiaksi. 

Olemme ajatelleet kenties niin, (minä ainakin), että kun joku kuolee, erityisesti nyt Herran omaa ajattelen, että Hän on kuollut, ja elää sitten taas joskus taivaassa... Joskus tuntemattomassa tulevaisuudessa. Mutta Jeesus sanoo tuossa, että ei "yksikään, joka elää ja uskoo minuun," (siis Jeesukseen) "ikinä kuole." Ikinä kuole. Kuollut ei siis ole kuollut, jos hän kuoli Jeesuksessa.

Kasvitkin kuolevat syksyllä. Mutta niiden siemenet eivät. Ne kätkeytyvät maahan - alkaakseen taas keväällä puskea esiin uutta vartta. 

Se lienee sitten niin, että unessa Jeesuksessa kuollutkin ehkä on; siinä, jota me kuolemaksi nimitämne. Mutta kaikki kuolleet herätetään; he nousevat, kun kuulevat Jumalan Pojan äänen. Silloin kun Jumalan aika on. Ja silloin ei "toisella kuolemalla" ole valtaa heihin, jotka ovat Jeesuksen turvaksensa ottaneet.

"Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, elää, vaikka olisi kuollut. Eikä kukaan, joka uskoo minuun, kuole ikuisesti. Uskotko tämän?" Joh. 11:25-26 Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie

"Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka kuulee minun sanani ja uskoo häneen, joka on minut lähettänyt, sillä on iankaikkinen elämä, eikä hän joudu tuomittavaksi, vaan on siirtynyt kuolemasta elämään." Joh. 5:25

"Älkää ihmetelkö tätä, sillä hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat hänen äänensä." Joh. 5:28

"Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta." Ilm. 20:5-6

Uutta virvoitusta

"Minä levitän käteni sinun puoleesi. Niinkuin janoinen maa, niin minun sieluni halajaa sinua. Sela." Psalmi 143:6

"Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan." Jesaja 43:19 

"Heidät ravitaan sinun huoneesi lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. Sillä sinun tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden." Psalmi 36:9-10