"...Herra, teidän Jumalanne... on huolehtinut teistä vaeltaessanne tämän suuren autiomaan halki..." 5. Moos. 2:7 KR-92
Meilläkin voi vaellus olla vuosikausia kuin autiomaassa vaeltamista. Voi tuntua, että sinne autiomaahan se vaellus jääkin, eikä mitään muuta tule olemaankaan.
Antakoon Jumala itse meille voimaa siellä rämpiessämme, ettemme väsyisi ja menettäisi toivoamme. Jumala on luvannut, että "minä en sinua hylkää, enkä sinua jätä".
Kaiken yllä on kuitenkin taivas...
Hienot kuvat! Niin, onneksi siellä suuressa autiomaassakin Herra itse on meidän kanssamme huolta pitämässä.
VastaaPoistaOnneksi tosiaan on, ja Hän yhä uudestaan ja uudestaan kykenee nostamaan meidät erilaisista ahdistusten syövereistä valoisammille kohdin!
PoistaJa jos olemme välillä myrskyävällä merellä, niin "taivashan on meren yllä hallitsija sen", niinkuin laulussa sanotaan.
VastaaPoistaNiin tosiaan, nuo laulun sanat sopivatkin oikein hyvin tähän.
VastaaPoista