Pieni talo preerialla -sarjassa on kohtaus, jossa isä Charles ja äiti Caroline lähtevät lomalle. Carolinekin on jo kärryillä ja monet ohjeet lapsilleen antaneena matkaan valmis. Mutta kun kärryt ovat jo liikkeellä, hän tähyilee vain taaksensa. Charles sitten näyttää hänelle oikeaa katselusuuntaa sanoen, että sinnepäin se katse pitäisi kääntää.
Meille annetaan Raamatussa kehoituksia ettemme murehtisi ja ettemme nukkuisi. Minulle tuli tänä aamuna mieleen vähän niinkuin samaa sarjaa tuon murehtimisen kanssa oleva ajatus: "etten märehtisi". Lehmät märehtii. Ne palauttavat takaisin suuhun pureksittavaksi ruokansa monta kertaa... Mutta meidän ei ole käsketty märehtiä ja murehtia jatkuvasti eilisiä, vaan "älkää entisiä muistelko" ja "eteenpäin olkoon katseesi luotu". Jumala luo uutta. Menneistä voi kiittää tai ottaa opiksi, mutta niitä ei ole tarkoitus märehtiä aina uudestaan ja uudestaan. Jos niin teemme, on vaikea ottaa vastaan uutta.
---
Vielä oma kommentti tähän asiaan: Tiedän, ettei se katseen pitäminen siellä oikeassa suunnassa ole helppoa. Sen huomaa ihan pienissäkin asioissa. Minäkin juuri tänä aamuna tehdyissä pienissä valinnoissa. Helposti juuttuu märehtimään ihan "lillukanvarsiakin". Urat on niin syvät, että niistä pääsemiseen tarvitsee Jumalan apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti