"Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa.
Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Kuitenkin teitte hyvin, kun otitte osaa minun ahdinkooni." Fil. 4:12-14
Tuo on Paavalin kirjeestä. En ehkä itse osaa sanoa, että olisin kaikenlaisiin oloihin tottunut. Mitä se tottuminen sitten tarkoittaakin. Ja mitä se mahtoi Paavalilla tarkoittaa. Ei se helppoa ollut varmasti hänelläkään, sillä eihän hän muutoin olisi sanonut olleensa ahdingossa.
Tuossa Paavalin niukkuusselostuksessa hän tarkoitti varmasti kaikenlaisia ajallisia tarpeita. Mutta meillä on myös niitä erämaakausia, jolloin tunnemme olevamme hengellisen ruoan puutteessa tai ainakin niukkuudessa ja ahdingossa.
Siunatkoon sinua Herra tänään; antakoon mitä tarvitset!
---
Ps. Niuukkuusselostuksensa edellä Paavali kirjoitti siitä, ettemme mistään murehtisi, vaan esittäisimme pyyntömme kiitoksen kanssa Jumalalle. Ja sitten hän kirjoitti Jumalan rauhasta, joka sydäntämne varjelee. Ja vielä kehoitti ajattelemaan sitä, mikä on hyvää ja kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti