"Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua"

"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä minulle tulee apu?

Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

Herra on sinun varjelijasi, Hera on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi. Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.

Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti." Ps. 121

"Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa. Minun osani on Herra, sanoo minun sieluni; sentähden minä panen toivoni häneen. Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua." Val. 3:22-26

---

Iltapäivällä: Olin aamulla häthätää kirjoittanut tänne nuo minua puhutelleet jakeet. Olin heti aamusta hermostunut erään asian tähden,  jota olisi ruvettava järjestelemään. Ei kovin ihmeellinen asia, mutta minun "rauhani" menee helposti sekaisin. Tulipa sitten iltapäivä, jolloin lähdimme asioille. Ja kas, minä sain huomata, että se minua hermostuttanut asia nytkähti sopivasti eteenpäin, erilaisessa järjestyksessä kuin olin itse ajatellut sitä järjestellä. Olin niin kiitollinen siitä, sillä se rauhoitti mieltäni. 

Sitten ilmaantui vielä toinenkin asia; yli puolentoistavuoden jälkeen, juuri oikeaan aikaan. Kyllä Jumala tietää, missä mennään, vaikka itsestä tuntuu niin monesti kuin kaikki langat olisivat vain omin käsin hoidettava, vaikka homma ei itseltä onnistu, vaan sotkuun menee ja siihen hermostuu. Jumala osaa selvittää ne sotkut kyllä.

Rohkaisevat jakeet tänä aamuna

"Rakkaat ystävät, rakentakaa te edelleen elämäänne pyhimmän uskonne perustalle, Pyhässä Hengessä rukoillen. Pysykää Jumalan rakkaudessa ja odottakaa, että Herramme Jeesus Kristus armossaan johtaa meidät iankaikkiseen elämään." Juud. 1:20-21 KR-92 

"Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotain outoa..." 1. Piet. 4:12

Kuka tukee arjessa...

Meille ei ehkä tule Paavalin tai Joosefin tai paimenten tavoin enkeli Ilmoittamaan mitään  hyvää sanomaa... mutta, voinemme kenties ottaa tämän sanan kuitenkin mukaamnme tähän päivään:

"... mutta tuekseni tuli Herra." Ps. 18:19 KR-92

"...mutta Herra tuli minun tuekseni."  2. Sam. 22:19 KR -33/-38

Jeesus itse lupasi olla kanssamme joka päivä:

 "... Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt.28:20

Eikä hän lupauksiaan petä. 

Siunausta sinun arkeesi!

Armollista sanaa hädässä olevalle

 https://www.tv7.fi/arkki/armon-kalliolla/jumala-pelastaa-merihadassa_p75714/

Jeesus tuli!

"Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, myöhään illalla, kun opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, juutalaisten pelosta,

tuli Jeesus ja seisoi heidän keskellään ja sanoi heille: "Rauha teille!"

Ja sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkeensä. Niin opetuslapset iloitsivat nähdessään Herran.

Niin Jeesus sanoi heille jälleen: "Rauha teille! Niinkuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät."

Ja tämän sanottuaan hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pdätätte, niille ne ovat pidätetyt."

Mutta Tuomas, jota sanottiin Didymukseksi, yksi niistä kahdestatoista, ei ollut heidän kanssansa, kun Jeesus tuli. Niin muut opetuslapset sanoivat hänelle: "Me näimme Herran". Mutta hän sanoi heille: "Ellen näe hänen käsissään naulojen jälkiä ja pistä sormeani naulojen sijoihin ja pistä kättäni hänen kylkeensä, en  minä usko".

Ja kahdeksan päivän päästä hänen opetuslapsensa taas olivat huoneessa, ja Tuomas oli heidän kanssansa.

Niin Jeesus tuli, ovien ollessa lukittuina, ja seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"

Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi tänne ja katso käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni, äläkä ole epäuskoinen, vaan uskovainen",

Tuomas vastasi ja sanoi hänelle: "Minun Herrani ja minun Jumalani!"

Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja kuitenkin uskovat!"

Paljon muitakin tunnustekoja, joita ei ole kirjoitettu tähän kirjaan, Jeesus teki opetuslastensa nähden;

mutta nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä."

Joh. 20:19-31

Jeesus sanoi itse:

"...Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja yltäkylläisyys." Joh. 10:10

Vaikuttavaa...

Katsoimme eilen TV7:lta elokuvaa "Täydellinen lahja". Se oli sellainen hyvänmielen elokuva, jossa tavan ihmisten tavan arkeen tulee joku, joka vaikuttaa hiljaisella tavallaan... Kyseisen päähenkilön nimi oli "Jess".

Elokuva oli kiva katsottava noin muutoinkin, mutta se oli myös vaikuttava. Se sai toivomaan (ja rukoilemaan) että omaankin elämään ilmestyisi joku "Jess" - eli Jeesus, joka antaisi uutta voimaa ja uutta sisäistä elämää - jotain uutta,  vaikka olosuhteet olisivat sinänsä entisenlaiset. Mutta sellainen sisäinen uudistuminen voi "säteillä" uloskinpäin ja vaikuttaa vähitellen näkyvälläkin tavalla.

Rukoukseni siis tänä aamuna on kaipausta, että Jeesus tulisi sydämeeni uudistaen minua. Kun tänä aamuna aloin lukea jakeita tälle päivälle, tuli ajatus, että en haluaisi olla vain "pelkkien kirjeiden varassa". Odotan Sinua itseäsi Jeesus tulemaan luokseni.

---

Tuon vaikuttavan, nykyajan tapahtumiin sijoittuvan, hyvän elokuvan voi halutessaan katsoa TV7:lta tänään klo 13.30:

https://www.tv7.fi/

https://www.tv7.fi/tv-opas/

Hyviä katseluhetkiä❤️

Joosef - "Daavidin poika", kuninkaan poika

"Mutta kun hän tätä ajatteli, niin katso, 

hänelle ilmestyi unessa Herran enkeli, joka sanoi: "Joosef, Daavidin poika, älä pelkää ottaa tykösi Mariaa, vaimoasi; sillä se, mikä hänessä on siinnyt, on Pyhästä Hengestä." Matt. 1:20

Enkeli ei sanonut: Joosef, puuseppä. Tai: Joosef, sinä Jaakobin poika, (vaikka se nimi hänen isällään oli). Ei, vaan nyt nimitys kuului: "Daavidin poika". Olihan hän kuninkaan sukujuurista kyllä, mutta tuskin se asia Joosefin arjessa juurikaan oli näkynyt. Hätkähdyttiköhän se Joosefia - se kuninkaan pojaksi nimittäminen? 

Joosefhan oli varmaan aika alamaissa. Hän aikoi "salaisesti hylätä hänet", eli naisen, jonka oli valinnut. Mutta kesken hänen suunnitelmiensa tulee enkeli yöllä unessa, ja rohkaisee häntä. Ja aloittaa rohkaisun sanansa nimittämällä häntä kuninkaan pojaksi! Nimellä on merkitystä. Jeesustakin tultiin kutsumaan Daavidin Pojaksi. 

Kaikki on hänessä on

"Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei". Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, 

ei tullut ollakseen "on" ja "ei",

vaan hänessä tuli "on".

Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on";  sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.

Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,

joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut ja Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.".  ❤️

2. Kor. 1:18-22

---

Siinä oli Paavalilta terveisiä. Ja samalla varsinkin Jumalalta, koska Jumalan asioillahan Paavali liikkui.

Mitä jos joskus lukiessasi Raamatun kirjeitä, ajattelet lukevasi jonkun  tutun kirjettä... Tänä aamuna minulle tuli sellainen ajatus lukiessa. Ehkä kerran aiemmin on ollut niin. Se tekee jotenkin läheisemmän tuntuiseksi sen luettavan tekstin. Useinhan lukee niin, kuin ne Raamatun kirjeet eivät kirjeitä olisikaan.

(kuvassa yksi eilen matkaan lähtenyt)

Hmm... Pitipä vielä tulla kirjoittamaan tänne se äsken mieleen muistunut ajatus, että me itsekin ollaan niitä kirjeitä... Mutta jos oma, "kirjeenä" olemisen ajatus, tuntuu vähän olevan ... 🙄, niin ei masennuta. Jumalahan sen kirjeen meissä kirjoittaa. Ja viestejä voi olla niin kovin monenlaisia, eikä ne aina näytä kenties siltä, kuin itse toivoisimme, mutta niillä voi silti olla Jumalan aikaansaama vaikutus! Rohkaise itseäsi sillä ajatuksella, jos tuntuu vaatimattomalta...

Rohkeutta ja voimaa

"Kun huusin sinua,

sinä vastasit,

annoit sydämeeni

voimaa ja rohkeutta." 

Ps. 138:3 KR-92

"Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon,  sinä annat minulle voimaa elää..." Ps. 138:7 KR-92

Daavidin sanoja. Niillä sanoilla on hyvä itsekin rukoilla, pyytää sitä voimaa ja rohkeutta taas tähänkin päivään.

---

Tuossa oli ahdingosta ahdinkoon kulkemisesta. Yksin armosta -blogissa oli taannoin juttu, jossa oli juuri sitä Daavidinkin kokemaa:

 

https://yksinarmosta.fi/2021/11/15/olen-vasynyt-odottamaan-jumalani/

Kaikenlaisiin elämänkohtaloihin...

Joskus saattaa ihmetellä, että miksi Jumala sallii kaikenlaista tapahtuvan, omilleenkin. Miksi hän "ei varjellut?", ajattelemme. Me emme ymmärrä, ja siksi kysymme. Saamme kysyäkin, mutta Jumala päättää antaako hän milloin sen vastauksen, ja millainen se on.

Yksi näkökohta tuli mieleen. Jos kaikki uskovat varjeltaisiin kaikelta ikävältä, kenet Jumala silloin lähettäisi... särkyneiden, surevien, masentuneiden, pettyneiden, haavoittuneiden vierelle. Kanssamatkaajaksi, lohdun ja toivon sanojaksi. Kertomaan, mikä on todellinen voiman, ilon ja rauhan lähde. Kertomaan, missä voimamme on. Se kun ei ole löydettävissä meistä, vaan ainoastaan Jumalasta; Jeesuksesta, joka tuli tänne meidän vuoksemme.

"Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti." Fil. 2:5-8

"Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte." 2. Kor. 8:9

Jeesus on kanssamatkaaja, joka omakohtaisesti tietää, millaista on olla ihminen, ja kokea ihmisen suruja.

---

Omat päivät voi itsekullakin olla raastavia, tai turhanpäiväisen tuntuisia, eikä jaksaisi tai osaa odottaa mitään. Mutta Jumala toimii silloinkin elämässämme  - tavalla, jota emme sillä hetkellä itse havaitse.

Siunaus sinun päivääsi tänäänkin!

Älä masennu, älä vaivu epätoivoon. Jumala on kanssamme!

"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, 

ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil. 4:6-7

Meillä on rukouksia kuuleva Jumala!

---

https://www.tv7.fi/arkki/enemman-kuin-unta/khosrowin-tarina_p1877/

---

https://vaaranlaella.blogspot.com/2021/12/masentuneen-khosrowin-tarina.html

Meillä on rukouksia kuuleva Jumala

Se kuuleva korva on paljon lähempänä kuin luulemmekaan...

Jeesus - valomme, toivomme, kaikkemme

Sytytä toivon kynttilä. Katso siihen, älä ympäristösi synkkyyteen. Jeesus on valo. (Olin kirjoittanut tuon vihkoon eilen itseäni varten.)

Sytytin tänä aamuna pimeiden ikkunoiden edessä olleet kynttilät. Hetken päästä huomasin kuinka etäälle se liekki voi heijastua. Se valon heijastus näkyi myös talon toisen pään pimeissä ikkunoissa.  

"Etkö virvoita meitä eloon jälleen, että sinun kansasi iloitsisi sinussa? 

Herra, suo meidän nähdä sinun armosi, anna apusi meille." Ps. 85:7-8

Aamun sanoja...

Aamulla mieleeni tuli joitakin sanoja, joita Raamatusta yritin etsiä. Nämä olivat lähinnä sitä:

"... Sinua minä odotan kaiken päivää." Ps. 25:5

"... Etkö sinä ole Herra, meidän Jumalamme? Sinua me odotamme, sillä sinä olet tehnyt kaiken tämän." Jer. 14:22

Vilkaisin tänä aamuna myös TV7:n päivän sanan* tämänpäiväisen sekä eilisen tekstin. Kummassakin oli jotain lohdullista:

Mitä isä tekee, kun lapsi istuttaa sipulit väärinpäin? Kääntää ne lapsen huomaamatta oikein päin. 

Mitä murehtiminen tekee tälle tai huomiselle päivälle? Vie tältä päivältä voiman, eikä vähennä huomisen suruja.

* Tv7:n päivän sanaan: https://www.tv7.fi/daily_word/

Vaikka tähänkin iltaan

Sanoin mielessäni eilen, että minulla on "alakuloa ja näköalattomuutta". Mutta sitten tuli heti mieleen ajatus jakeesta, jossa sanotaan, että "... käteni varjoon...". Etsin jakeen. Tässä alla on osa siitä:

"... minä olen kätkenyt sinut käteni varjoon..." Jes. 51:16

Voisiko ajatella, että toisinaan se oma näköalattomuus onkin ihan sitä, että Jumala itse on kätkenyt kätensä varjoon meidät? Hänellä on joku suunnitelma, jota ei näytetä meille vielä ja siksikin voi olla näköalamne rajattu, Jumalan käden alla...

---

Tulipa nyt tätä naputellessa vielä mieleen se laulu, tai virsi, jossa on sanoissa juuri tätä Jumalan käden alla olemista: "... käden alla Isän rakkaan, varjon siunatun mä sain..."

Siunattuun varjoon!

Pilatut mahdollisuudet - vai sittenkin Jumalan mahdollisuudet...

"Herra sanoi: "Minä olen totisesti nähnyt kansani kurjuuden Egyptissä ja kuullut heidän huutonsa sortajainsa tähden, sillä minä tiedän heidän tuskansa. Sentähden minä olen astunut alas vapauttamaan heidät..."  2. Moos. 4:7-8 JKPR* (Uusi Tie -suuomennos)

Jumala olisi voinut vain käskeä Mooseksen lähteä, mutta sitä ennen Jumala sanoo nuo: "Minä olen totisesti nähnyt", "kuullut" ja "minä tiedän". Miksi Jumala niin sanoo Moosekselle, joka on kauan; vuosikymmeniä, elänyt aivan toisaalla, kuin oma kansansa? Mutta ehkä Mooseksen sydämessä oli silti ollut ainainen kipu, toive ja rukous,  kansansa tähden. Kenties hän oli nuo vuosikymmenet rukoillut vapautusta kansalleen. Ehkä hän oli kysynyt Jumalalta moneen kertaan, etteikö Jumala näe, eikö kuule, eikö välitä? Kenties hän oli kysynyt, eikö tosiaan ollut ketään, joka voisi auttaa hänen kansaansa? Mooses oli ehkä katkerasti katunut omaa kiivauttaan, jonka seurauksena hänen oli aikanaan ollut lähdettävä  Egyptistä. Ehkä hän ajatteli, että jos hän olisi ollut maltillisempi, ja saanut elää siellä, olisi hänellä voinut olla mahdollisuus tehdä jotain? Mutta hän pilasi mahdollisuutensa!

Mutta nyt Jumala astuu esiin, ja paljastaa oman suunnitelmansa; jo aikaa sitten tehdyn. Hän käski Mooseksen mennä. Nyt - lammaspaimenena ja vanhuksena. Ei ollut enää nuorta Egyptin prinssiä. Jumalan mahdollisuuksia ei ollut mikään pilannut. Hän oli vain kasvattanut Moosesta tehtäväänsä. Mooseksen tuli tietää, että Herralta tämä oli tullut!

---

* JKPR: Jumalan kansan Pyhä Raamattu

---

Löysin Raamatun välistä lappuselta tämän aiheen. Olin sen aikanaan myös blogiin kirjoittanut. Mutta kirjoitin taas tämän tänne,  koska minua puhutteli tässä tuo, että meidän pilaamamme mahdollisuudet eivät ole Jumalalalle ongelma, vaan ne voivatkin  olla osa Jumalan suunnitelmaa... Siinä omien suunnitelmien, ja Jumalan suunnitelman - välissä, joka voi olla hyvinkin pitkä - ehkä opimme jotain oleellista. Toivottavasti, emmekä katkeroidu, ja luule Jumalan meidät täysin hylänneen. Ei hän omaansa hylkää, Hän on uskollinen, vaikka me emme sitä osaisikaan aina olla.

Sytytä toivon kynttilä. Ei Herra ole unohtanut sinua.

Siunausta sinun päivääsi!

Rukousvastaus: "Asiat järjestyvät"

Joskus joutuu rukousvastausta odottamaan pitkään. Mutta on niitäkin hetkiä, jolloin vastaus tulee äkkiä. Nyt oli meillä sellainen. Olin laittanut systerille viestissäni eilen vähän siitä, miltä meistä on tuntunut; että jaksamus on nolla, eikä oikein mitään saada aikaan, vaikka huushollia pitäisi saada kuntoon. No systeriltä tuli heti vastauksena, että asiaa muistetaan rukouksin, ja sitten oli vielä loppusanoina, että "asiat järjestyvät".

No niin muuten alkoivatkin järjestyä, tänään,  vaikka ei olisi osannut itse nähdä mitään muutosta lähiaikoinakaan tapahtuvan. Mutta niin vain kummasti rupesi olemaan sellaista touhua huushollissa, että asiat alkoivat edetä. Meillä on olleet varastot niin täynnä, että on oltu suorastaan tuskastuneita siihen, ettei sisältä ole saanut täällä yhä olevia remonttitarvikkeita mihinkään. Vanhin tytär rupesi ensin puuhaan, eli kuskaamaan varastoihin yhtä ja toista. Ja kas kummaa, yllättäen niihinhän meni paljonkin tavaraa, vaikka  meillä oli se käsitys, että ne olivat aivan täysiä. (Jolta ne kyllä oven avatessa ovat näyttäneetkin). Ja kun sitä tavaraa nyt saatiin sisältä pois, se taas mahdollisti sen, että esim. vaatekaappia oli mahdollista ruveta kokoamaan,  kun sille hommalle tuli lattialle tilaa!

Ihan varmasti tämä oli rukousvastaus! Ja sen iloisen asian tiedotinkin systerille, joka tietysti myös ilahtui siitä😀 

Ja me kun olimme ajatelleet, ettei mitään muutosta voi enää ennen joulua tulla tähän asiaan... Joskus on hyvä, kun valottaa vaikeata tilannettaan toiselle, niin toinenkin voi sitä asiaa rukoilla. Itse kun omaa tilannettaan katselee, niin tuijottaa helposti liikaa niihin omiin mahdollisuuksiin, eli ei näe mitään. Toinen voi ottaa asian hieman toisin silmin.

Edelleenkin meillä on erinäisiä lautoja ja listoja sisällä, ym. laitettavaa, mutta nyt alkaa näyttää viityisämmältä ja tuntua muultakin kuin varastolta.

"Asiat järjestyvät."

Hän on mennyt...

Enää hän ei hymyile, kun harvoin tavataan. Ei enää koskaan tule käymään meillä, ei istu rukoushuoneella takanamme. Hän on mennyt, saanut levon kivuistaan ja vaivoistaan. Eräs  ystävä* jätti matkasauvansa eilen, sai matkansa päätökseen.

Millaisiahan opetuslasten mietteet olisivat olleet, jos Jeesus olisi kuollut tavallisella tavalla? Mutta asioiden mennessä niinkuin ne menivät, olivat heidän mietteensä enemmän niissä järkyttävissä ja yllättävissä tapahtumissa. Heiltä jäi sellaiset hienovaraisemmat surun tunteet päälle vyöryvien valtavien aaltojen takia kokematta.

---

*Tohdinko sanoa häntä ystäväksi, koska erittäin vähän olimme tekemisissä, erittäin harvoin edes näimme? Mielestäni tohdin. Hän oli kuitenkin minulle enemmän kuin kuka tahansa hengellinen siskoni. Hän välitti meistä, sen tiedän sanoa. 

Mutta mitä tulee ystävyyteen muutoin, voiko siihen vetää rajoja? Veteen piirrettyjä viivoja... Ystävien välissä voi olla välimatkaa, aikoja, maita ja meriä. Välillä voi ystävä olla unohduksissakin, mutta sukeltaa sitten taas esiin. Sitten on tietenkin ne ihan ne lähiystävät, joita ei kaikilla ole. He ovatkin suuri lahja Jumalalta. Ja sitä on ystävyys ylipäätään. 

Mutta oli meillä ystäviä tai ei, Jeesus ainakin tahtoo olla meille sellainen, ihan lähellä oleva. Emme ehkä tunne häntä kovin hyvin vielä, koska joskus hän tuntuu ehkä vähäpuheiselta meistä. Mutta tosiystävävä osoittaa kyllä arvonsa ... joskus pienissä, joskus suurissa.

Jeesus sanoi: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15-16

Jeesus valitsi. Palvelijoista tuli ystäviä. Niin läheisiä, että Jeesus kertoi isältä kuultuja asioita  ystävilleen:)

Arkea: Ei Jumala mun raamatunlukemista tarvitse

Mutta minä tarvitsen. Nuorena luulin, että se vain on jotain, jota pitää tehdä, ja jota Jumala meiltä odottaa. Mutta ei Jumala sitä tarvitse. Me tarvitaan. Onhan se meidän hengellinen ruoka.

En pääse kehumaan itseäni runsaalla raamatunluvulla...  Mutta yritän aamuisin "syödä" edes vähän jotain. Usein se saattaa olla kuin "pullaviipaleen" nappaamista kahvin kanssa, mutta joinakin aamuina menee ehkä "ruisleipääkin" tai "kaurapuuroa".

Eilen illalla "ravitsin" itseäni myös kuuntelemalla hengellisiä lauluja. En tiedä, johtuiko se siitä, mutta kun olin ensin kuunnellut yhden, sain päähäni ruveta järkkäämään perheelle ruokaa (vaikka olin jo jättänyt sen puuhastelun mielestäni aiemmin). Muistin nimittäin, että meillähän onkin jääkaapissa sellaista, jota voin lämmittää. No, sillä välin, kun se sapuska uunissa oli lämpiämässä, tämä kehno ruokavastaava ravitsi toista puolta itsessään, eli kuunteli hengellisiä lauluja kännykältä. Ne on siitä hyviä, että niillä on tapana jäädä soimaan mieleenkin, ja sillätavoin vaikuttaa.

Tänä aamuna nappasin TV7:n päivän sanasta ajatuksen, että Jeesus on sellainen, joka otetaan mukaan siihen omaan päivään, ja kaikkiin sen hetkiin... Hän siis tahtoo olla koko ajan mukana. Ajattele, että hän olisi siinä näkyvänä; sellaisena, jolta voi kysyä neuvoa,  kun on joku ongelma, jolle kertoa huolenaiheet, tai jonka kanssa nauraa päivän hassuillekin sattumuksille😀 

*TV7 Päivän sana: https://www.tv7.fi/daily_word/

Ahdistaviin ajatuksiin

"Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa..." 2. Sam. 22:7, Ps. 18:7

Ahdistuksessa saa - ja voi, rukoilla. Eikä se ole vain sitä oman olon tai tilan kertomista Jumalalle, vaan todellista avunpyyntöä sille, joka voi mahdottomat tilanteet ratkaista; omin voimin aukeamattomat solmut avata, sotkut, joita en itse kykene selvittämään, siivota. Ja suurinta kaikesta: synnit, joita en itse pysty selättämään ja selvittämään, joista en kykene omin voimin vapautumaan, on Herramme jo kantanut edeltä käsin ristille, ja näin hankkinut minulle anteeksiannon; armahduksen, joka kestää, jota ei oteta pois. Hän tunsi minut jo edeltä, ennenkuin minua edes kutsui. Se rakkaus ei hiipunut erheisiin. Se kestää!

"...Herra tuli minun tuekseni."  2. Sam. 22:19, Ps. 18:19

"...vastasi minulle..." 1. Moos. 24:40, Joona 2:3, Ps. 34:4

"Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan." Ps. 118:5

Mooses - armon saanut...

Mooses - armon saanut - kyseli; onko hän sen saanut, vaikka hänellä oli aiempi lupaus siitä:

"Hän vastasi hänelle: "Elleivät sinun kasvosi käy meidän kanssamme, niin älä johdata meitä täältä pois. Sillä mistä muutoin tiedetään, että minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, minä ja sinun kanssasi, ..." 2. Moos. 33:15-16

"Ja Mooses sanoi Herralle: "Katso, sinä sanot minulle: 'Johdata tämä kansa sinne', mutta et ole ilmoittanut minulle, kenen sinä lähetät minun kanssani. Ja kuitenkin sinä sanoit: 'Minä tunnen sinut nimeltäsi, ja sinä olet myös saanut armon minun silmieni edessä'. Jos siis olen saanut armon sinun silmiesi edessä, niin ilmoita minulle tiesi, että tulisin tuntemaan sinut ja tietäisin saaneeni armon sinun silmiesi edessä; ja katso tämä kansa on sinun kansasi." 2. Moos.33:12-13

Jumala vastaa Moosekselle:

"Hän sanoi: "Pitäisikö minun kasvojeni käymän sinun kanssasi ja minun viemän sinut lepoon?" 2. Moos. 33:14

"Herra vastasi Moosekselle: "Mitä sinä nyt pyydät, sen minä myös teen; sillä sinä olet saanut armon minun silmieni edessä, ja minä tunnen sinut nimeltäsi." 2. Moos. 33:17

---

Oli tavallaan lohdullista lukea, että Mooseskin kyseli tuollaisia asioita - vaikka hän oli mies, jota (jakeessa 11): 

 "...Herra puhutteli Moosesta kasvoista kasvoihin, niinkuin mies puhuttelee toista..." 2. Moos. 33:11

"Ja aina kun Mooses meni majaan, laskeutui pilvenpatsas ja seisahtui majan ovelle; ja Herra puhutteli Moosesta." 2.  Moos. 33:9

Herra tuli aina Moosesta aivan lähelle, vaikka ei hän kaukana heistä ollut milloinkaan; kulkihan hän heidän mukanaan. 

---

Luvussa 34 Mooses saa tehdäkseen uuden kivitaulujen veistämisen, joihin Jumala lupasi jälleen kirjoittaa. Näitä ennen oli ollut lain taulut ja kultaisen vasikan tapaus:  valtava Jumalan kohtaaminen, ja valtava epäonnistumisen tunne ilmeisesti myös Moosekselle, joka järkytti kenties hänen luottamustaan. 

Mutta Jumala kuuli Mooseksen toiveita.