Hän on mennyt...

Enää hän ei hymyile, kun harvoin tavataan. Ei enää koskaan tule käymään meillä, ei istu rukoushuoneella takanamme. Hän on mennyt, saanut levon kivuistaan ja vaivoistaan. Eräs  ystävä* jätti matkasauvansa eilen, sai matkansa päätökseen.

Millaisiahan opetuslasten mietteet olisivat olleet, jos Jeesus olisi kuollut tavallisella tavalla? Mutta asioiden mennessä niinkuin ne menivät, olivat heidän mietteensä enemmän niissä järkyttävissä ja yllättävissä tapahtumissa. Heiltä jäi sellaiset hienovaraisemmat surun tunteet päälle vyöryvien valtavien aaltojen takia kokematta.

---

*Tohdinko sanoa häntä ystäväksi, koska erittäin vähän olimme tekemisissä, erittäin harvoin edes näimme? Mielestäni tohdin. Hän oli kuitenkin minulle enemmän kuin kuka tahansa hengellinen siskoni. Hän välitti meistä, sen tiedän sanoa. 

Mutta mitä tulee ystävyyteen muutoin, voiko siihen vetää rajoja? Veteen piirrettyjä viivoja... Ystävien välissä voi olla välimatkaa, aikoja, maita ja meriä. Välillä voi ystävä olla unohduksissakin, mutta sukeltaa sitten taas esiin. Sitten on tietenkin ne ihan ne lähiystävät, joita ei kaikilla ole. He ovatkin suuri lahja Jumalalta. Ja sitä on ystävyys ylipäätään. 

Mutta oli meillä ystäviä tai ei, Jeesus ainakin tahtoo olla meille sellainen, ihan lähellä oleva. Emme ehkä tunne häntä kovin hyvin vielä, koska joskus hän tuntuu ehkä vähäpuheiselta meistä. Mutta tosiystävävä osoittaa kyllä arvonsa ... joskus pienissä, joskus suurissa.

Jeesus sanoi: "En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät..." Joh. 15:15-16

Jeesus valitsi. Palvelijoista tuli ystäviä. Niin läheisiä, että Jeesus kertoi isältä kuultuja asioita  ystävilleen:)