Ahdistuksessa saa - ja voi, rukoilla. Eikä se ole vain sitä oman olon tai tilan kertomista Jumalalle, vaan todellista avunpyyntöä sille, joka voi mahdottomat tilanteet ratkaista; omin voimin aukeamattomat solmut avata, sotkut, joita en itse kykene selvittämään, siivota. Ja suurinta kaikesta: synnit, joita en itse pysty selättämään ja selvittämään, joista en kykene omin voimin vapautumaan, on Herramme jo kantanut edeltä käsin ristille, ja näin hankkinut minulle anteeksiannon; armahduksen, joka kestää, jota ei oteta pois. Hän tunsi minut jo edeltä, ennenkuin minua edes kutsui. Se rakkaus ei hiipunut erheisiin. Se kestää!
"...Herra tuli minun tuekseni." 2. Sam. 22:19, Ps. 18:19
"...vastasi minulle..." 1. Moos. 24:40, Joona 2:3, Ps. 34:4
"Ahdistuksessani minä huusin Herraa, Herra vastasi minulle ja asetti minut avaraan paikkaan." Ps. 118:5
Kiitos Herralle kaikesta avusta ja kiitos Sinulle näiden sanojen jakamisesta! <3
VastaaPoistaSiunattua adventinaikaa!
Kiitos sinulle, kun rohkaisit! Omiin ahdistaviin ajatuksiini ensin näitä vihkooni kirjoitin, ja sitten tänne. Onneksi on niin, ettei vaikkapa aamun tunnelmat määritä koko päivää! Varmaan johtuu siitä, että Herra on auttanut, ehkä niin hienovaraisesti joskus ettei edes itse tiedä millon se tapahtui. Siunattua adventtiaikaa sinulle myös!
PoistaOnneksi meillä on Isä, joka kuulee ja auttaa meitä ahdistuksissamme!
VastaaPoistaNiinpä, muuten ei kyllä jaksaisikaan.
Poista