Mutta minä tarvitsen. Nuorena luulin, että se vain on jotain, jota pitää tehdä, ja jota Jumala meiltä odottaa. Mutta ei Jumala sitä tarvitse. Me tarvitaan. Onhan se meidän hengellinen ruoka.
En pääse kehumaan itseäni runsaalla raamatunluvulla... Mutta yritän aamuisin "syödä" edes vähän jotain. Usein se saattaa olla kuin "pullaviipaleen" nappaamista kahvin kanssa, mutta joinakin aamuina menee ehkä "ruisleipääkin" tai "kaurapuuroa".
Eilen illalla "ravitsin" itseäni myös kuuntelemalla hengellisiä lauluja. En tiedä, johtuiko se siitä, mutta kun olin ensin kuunnellut yhden, sain päähäni ruveta järkkäämään perheelle ruokaa (vaikka olin jo jättänyt sen puuhastelun mielestäni aiemmin). Muistin nimittäin, että meillähän onkin jääkaapissa sellaista, jota voin lämmittää. No, sillä välin, kun se sapuska uunissa oli lämpiämässä, tämä kehno ruokavastaava ravitsi toista puolta itsessään, eli kuunteli hengellisiä lauluja kännykältä. Ne on siitä hyviä, että niillä on tapana jäädä soimaan mieleenkin, ja sillätavoin vaikuttaa.
Tänä aamuna nappasin TV7:n päivän sanasta ajatuksen, että Jeesus on sellainen, joka otetaan mukaan siihen omaan päivään, ja kaikkiin sen hetkiin... Hän siis tahtoo olla koko ajan mukana. Ajattele, että hän olisi siinä näkyvänä; sellaisena, jolta voi kysyä neuvoa, kun on joku ongelma, jolle kertoa huolenaiheet, tai jonka kanssa nauraa päivän hassuillekin sattumuksille😀
*TV7 Päivän sana: https://www.tv7.fi/daily_word/
Niin se on, itselle siitä Raamatun lukemisesta saa iloa, apua, hyötyä ja ravintoa. Ja jos ei aina jaksa paljon lukea, lukee sitten vaikka pari jaetta. Laulut ovat tosiaan siitä ihania, että ne jäävät mieleen soimaan ja rohkaisevat sillä tavalla vielä jälkeenpäinkin.
VastaaPoistaNytkin mulla on ollut aamuja, jolloin on jaksanut ehkä parisen jaetta lukea. Joskus taas on aikoja jolloin jaksaa ja tykkää paneutua pidempiinkin lukemisiin. Ja mitä noihin päivän hetkiin tulee, niin joillekin voikin vaikka ilta olla sopivampi hetki; niin erilaisia kuin me ihmiset muutoinkin ollaan.
Poista