Kun ei minusta tullut "kelpo kansalaista"

Se oli aamun ajatus, jostakin tullut. Kun jäin miettimään sitä enemmän, totesin itselleni, että se  kelvottomuuden kokemus on aika syvä. Kelvottomuutta voidaan kokea kyllä monella rintamalla, monella tavalla. Ja jos sitä kokee useammallakin rintamalla, ja vaikka kaukaakin lähtöisin, ei ihme sitten, jos kokemus tuntuu olevan syvä. Aikamme yleiset asenteet vaikuttaa myös siihen, kuinka itsensä kokee, kun annetaan näkemyksiä millainen tulisi ikäänkuin olla ihmisen, jota voitaisiin kutsua "kelpo ihmiseksi". Jos et nyt tavoita tässä ajatusteni laukkaa, ei se mitään. Se ei ole sitten tarpeenkaan. Mutta jos sinullakin tuntuu jotenkin olevan sellainen kokemus, olisikohan sinullekin lohduttavaa sanomaa näistä jakeista, joita minulle tämän aamun päivän jakeet tarjoilivat - niin sopivana niihin mietteisiini.

"Me tuomme sinulle nöyrät pyyntömme, emme omaan vanhurskauteemme, vaan sinun suureen armoosi luottaen." Dan. 9:18 KR-92

"Kristuksen omina ja häneen uskoen voimme rohkeasti ja luottavaisina lähestyä Jumalaa." Ef. 3:12 KR-92

Ja vielä tämäkin oli:

"Eräässä kaupungissa Jeesus kohtasi miehen, joka oli yltä päältä spitaalin saastuttama. Nähdessään Jeesuksen mies lankesi kasvoilleen ja rukoili: "Herra! Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut."

Jeesus ojensi kätensä, kosketti miestä ja ja sanoi: " Minä tahdon. Tule puhtaaksi." Tauti lähti miehestä heti." Luuk. 5:12-13 KR-92

Tuon Jeesuksen parantaman miehen kokemus oli olla sellainen, ettei kukaan edes olisi saanut lähestyä häntä, saati sitten koskettaa! Jeesus olisi voinut sanoa vain sanan, ja mies olisi tervehtynyt.  Mutta Jeesus ojensi kätensä ja kosketti! Jeesus tiesi miehen tarvitsevan sitä kosketustakin, sillä hän oli ollut pitkään saastaisen kirjoissa ja siten täysin ilman toisten lähellä oloa. Tajuamme tämänkin muuten nykyään paremmin, kuin muutamia vuosia aiemmin, sillä opettihan  korona meille tätäkin asiaa, mitä on olla toisista niin erotettu.