Meidän murheemme on kuitenkin Jumalan hoidossa!

Erityisesti minua puhutteli tänään omien murehtimisteni kanssa aamulla se ajatus, jonka mieleeni tulleista ja sitten luetustakin huomioin, että siinä Jeesus ikäänkuin yhdistää meidän murheemme, ja uskon häneen. Niillä murheilla on linkki, side, Jumalaan. Jumala tietää ne. Ja hallitsee niitä. Ne eivät ole jotain holtittomasti tapahtuvia asioita meille. Jumala huolehtii niistä. Siltikin, vaikka ne meitä kiusaa, ja vaikuttaa tunteisiimme.

"Älköön teidän sydämenne olko murheellinen.

Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun." 

Joh. 14:1

"Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö." Joh. 14:27

"Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa." Matt. 6:35

"... kaiken olet mitannut..."

Ps. 139:3 KR-92

Toivon sanoman julistamisen tarve

Rukoilin tänä aamuna omien ahdistuneiden ajatusteni vuoksi Jumalaa. Mieleen tulivat sitten myös muut ahdistetut; kaikenlaiset toivoa vailla olevat. Pyysin heillekin apua, ja toivon sanomaa tuotavan; heille, joita on paljon. Ihmisen päältä ei välttämättä voi hänen ahdistuksiaan ja tarpeitaan nähdä. Joku voi näyttää oikein hyvinvoivalta ja pärjäävältä kaikin tavoin, mutta olla silti suuressa hädässä sisimmässään. Joku toinen taas voi näyttää siltä, että kaikkea tarvitsee, mutta voi hyvin sisimmässään. 

Päivän luettavat kun otin sitten esiin, oli niissä mielestäni samaa asiaa:

"Jeesus kulki sitten kaikissa kaupungeissa ja kylissä. Hän opetti ilosanomaa taivasten valtakunnasta ja paransi kaikki ihmisten taudit ja vaivat. 

Kun hän näki ihmisjoukot, hänet valtasi sääli, sillä ihmiset olivat näännyksissä ja heitteillä, kuin lammaslauma paimenta vailla.

Silloin hän sanoi: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis Herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen." 

Matt. 9:35-38 KR-92

"Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja antoi heille vallan karkottaa saastaisia henkiä ja parantaa kaikkia tauteja ja vaivoja." ... "ja julistakaa: 'Taivasten valtakunta on tullut lähelle.' Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa spitaalisia ja ajakaa pois pahoja henkiä. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa." 

Matt. 10:1,7-8 KR-92

Kun ei itse ole nähnyt mitään...

Jotenkin tuohon tapaan ajattelin, kun mieleen tuli apostolien ajan rohkeat ja väsymättömän tuntuiset, sanaa julistaneet; kuten Saulus Paavali. Tai Filippus. (Hänestä oli luettavana tänä aamuna.) Mutta kun olin tuon otsikon ajatuksen ajatellut, tuli mieleen tämä: 

- autuaat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.*

Yhtähyvin  voisi Jeesus sanoa, että jotka eivät kuule. Paavali esim. ei nähnyt Jeesusta - vain valon, joka sokaisi hänet - ja kuuli äänen, joka kysyi häneltä, että miksi Saul häntä vainosi. Saulus Paavali tuli siinä sokeaksi, jotta voisi "nähdä" - uskon silmin. Muutaman päivän jälkeen hän sai kyllä takaisin kirkkaan valon takia menettämänsä näönkin. Ja oli sen jälkeen muuttunut, uusi mies.

No, se Filippus sitten. En tiedä,  kuinka hän oli tullut uskovaksi. Mutta hän oli herkkäkorvainen Jumalan äänen kuulija, ja sen tottelija. Hän meni autiolle tielle Herran enkelin ohjeen mukaan, mainitaan Raamatussa. Ehkäpä hän sitten ihan näki enkelin? Mene ja tiedä,  mutta hän meni ja näki, uskollisen ohjeen noudattamisen vaikutukset: Etiopialainen hoviherra löysi autiolla tiellä Jeesuksen, kun Filippus sai siellä selittää hänelle kirjoituksia ja julistaa evankeliumia Jeesuksesta. Hän sai myös kastaa hoviherran matkan varrella, kun tämä sitä itse pyysi. Ja sitten:

"Kun he olivat nousseet vedestä, Herran Henki tempasi Filippoksen pois. Hoviherra ei enää nähnyt häntä mutta jatkoi iloisena matkaansa. Filippos ilmaantui sitten Asdodiin. Evankeliumia julistaen hän kulki kaupungista kaupunkiin, kunnes tuli Kesareaan." Apostolien teot 8:39-40 KR-92

Näkiköhän Filippos vielä sen hetken - ennenkuin Henki tempaisi hänet toisaalle - että hoviherran seurue ihmettelee, etteivät enää näe Filpposta missään, ja  jatkavat sitten iloisena matkaansa. Mahtoi siinä muuten olla leveät hymyt sellaisten kokemuksen jälkeen:) Olihan niin isoja asioita saatu nähdä, kuulla ja kokea!

---

* Jeesuksen sanat Tuomaalle. Johanneksen evankeliumi 20:29: 

"Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe."  v. 1992 suomennos

"Jeesus sanoi hänelle: "Sentähden, että minut näit, sinä uskot. Autuaat ne, jotka eivät näe ja silti uskovat:"  v. 1938 suomennos

(Filippus/Filippos... Vielä minun suuhuni sopii paremmin vanha muoto. En ole vielä kolmeakymmentä vuotta suosinut v. 1992 käännöstä lukemisessani, vaan vasta ihan viime vuosina olen sitä oppinut lueskelemaan, vaikka kirja meillä on ollutkin jo alkuunsa. Mutta hidas hämäläinen on mitä on:) Mutta kummassakin käännöksessä on omat hyvät puolensa.)

Hän on tänäänkin kanssamme/kanssani

"Olenhan minä sinua käskenyt: 

Ole luja ja rohkea; älä säikähdy 

äläkä arkaile, sillä Herra, 

sinun Jumalasi, on sinun kanssasi,

missä ikinä kuljetkin." Joosua 1:9

Oma mieli voisi tuohon piankin

heittää, että tuo oli Joosualle, 

ei kai tuota voi itselle ottaa?

Mutta kuule! 

Jeesus sanoi:

"... Ja katso, minä olen

teidän kanssanne joka päivä

maailman loppuun asti."

Matteus 28:20

Näistä kuvista... Kun etsin kuvia, en osannut päättää mitä otan. Siispä otin kaikki joita mietin. Niissä on kuitenkin näkyvissä jotain siitä, että Hänen kanssaan...

Vesi muuttuu viiniksi, kuolleet nousevat ylös, Paimen hoitaa lampaitaan. Hän on myös kallio allamme ja tarkkailee askeleitamme☀️

Ehtymätön aarre - Ehtymätön ilo!

"Minä pysyn aina lähellä Herraa.

Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee,

minun ruumiini ei pelkoa tunne.

Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan,

et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.

Sinä osoitat minulle elämän tien, 

sinun lähelläsi on ehtymätön ilo,

Sinun oikealla puolellasi ikuinen onni."

Ps. 16:8-11 KR-92

"Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi!

Se on ehtymätön aarre

niille, jotka sinua pelkäävät.

Kaikkien nähden sinä annat apusi

niille, jotka turvautuvat sinuun.

Sinä suljet heidät armosi suojiin,

otat heidät turvaan majaasi.

Sinne eivät ulotu ihmisten juonet,

eivät syyttävät puheet.

Kiitetty olkoon Herra!

Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään,

kun olin saarrettuna.

Hädässäni minä sanoin:

"Minut on repäisty pois 

sinun luotasi!"

Ja sinä kuulit rukoukseni

kun huusin sinua avuksi." 

Ps. 30:20-23 KR-92

"Katso, pimeys peittää maan, yön synkkyys kansat.

Mutta sinun taivaallesi kohoaa aamunkoi, 

Herran kirkkaus hohtaa sinun ylläsi." 

Jes. 60:2 KR-92

"Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua,

hartaammin kuin vartijat aamua." 

Ps. 130:6 KR-92

"Sinun aurinkosi ei enää laske eikä kuu katoa, 

sillä Herra on sinun ainaisena valonasi.

Sinun murhepäiviesi luku on täytttynyt."

Jes. 60:20 KR-92

Entä jos hän kuitenkin hylkää? Anna näiden sanojen lämmittää sydäntäsi❤️

"ei Herra hylkää iankaikkisesti,
jos hän on murheelliseksi saattanut, 
osoittaa hän laupeutta suuressa armossansa"

"kärsihän Kristus ainutkertaisen kuoleman,
vanhurskas syntisten puolesta"

"minä olen sinut nimeltä kutsunut, 
sinä olet minun"

"sen suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa,
kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä"

"ystäviksi minä sanon teitä"

Lämmittäköön nämä vapaasti muistellut sanat sinua, kuten ne lämmittävät minuakin☀️🌿☀️

Jumalan suunnittelutöitä...

Kirjoittelin tänä aamuna lukemiani jakeita vihkoon. Siinä oli jakeita myös Jobilta; siitä kun Jumala sitten alkoi puhutella Jobia. Niistä Jumalan sanoista tuli halu jotenkin yrittää kuvaksi saada jotkin niistä sanoista.  Tässä ne sanat:

"Silloin Herra vastasi Jobille. Myrskyn keskeltä hän puhui: - Kuka on tämä, joka peittää minun tarkoitukseni melettömillä puheillaan?"

"Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies!

Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Missä sinä olit silloin

kun minä laskin maan perustukset?

Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen?

Kuka veti mittanuoran sen yli?

Mihin laskettiin sen peruspylväät?

Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, 

kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?

Kuka sulki meren portit,

kun vedet syöksyivät esiin maan kohdusta?

Pilvenhattaroihin minä vaatetin meren,

Myrskypilvillä sen kapaloin.

Minä laadin sille lait ja rajat

ja asetin portit ja salvat sen tielle, sanoin:

"Tähän asti, ei edemmäs! 

Tässä on sinun ylpeitten aaltojesi raja."

 Job 38:1-11 KR-92

"Silloin Job sanoi Herralle:

- Nyt minä ymmärrän, 

että kaikki on sinun vallassasi, 

eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Sinä kysyit: "Kuka on tämä, 

joka näin peittää minun tarkoitukseni

mielettömillä puheillaan?"

Minä se olen. 

Olen puhunut mitään ymmärtämättä

asioista, joita en käsitä - 

ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Sinä sanoit: 

"Kuuntele nyt, kun minä puhun.

Nyt minä kysyn sinulta ja sinä vastaat!"

Vain korvakuulolta sinut tunsin.

Nyt ovat silmäni nähneet sinut. 

Sen tähden minä häpeän puheitani

ja kadun niitä tomussa ja tuhassa." 

Job 42:1-6 KR-92

---

Ja tässä luonnokseksi aikomani... Kenties jotain parempaa varten joskus... vihkoon piirusteltuna:

Mietin millaisenhan kuvan joku vanha, tunnettu mestari olisi noista jakeista tehnyt! Jos sellainen on tehty joskus, tahtoisin nähdä sen! Nyt voin vai kuvitella, miten upea kuva olisi... 

Mutta onpa meillä kuitenkin nähtävissä itsensä suurimman Mestarin ja Taiteilijan - Luojan - alkuperäisteoksia!🌌☀️🌟✨🌊❤️🌻🌿🌳🕊️💨

"Niin tulivat valmiiksi taivas ja maa kaikkine joukkoinensa... Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa  elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu." 1. Moos. 2:1,7

Ei enää vieraana - vaan tuttuna!

"... minä saan nähdä Jumalan. 

Hänet olen näkevä apunani. 

Silmäni saavat nähdä hänet, 

eikä hän ole minulle vieras..."

Job 19:26-27 Raamattu kansalle/

Sana elämään kommentaariraamattu

"... minä saan nähdä Jumalan,

saan katsella häntä omin silmin, 

ja silmäni näkevät: hän ei ole minulle outo!

Tätä minun sydämeni kaipaa."

 Job 19:26-27 KR-92

 

---

Tänä aamuna, liian aikaisin herättyäni, ja sitten uudelleen makoillessani, nyt sohvalla, torkkupeittoni alla, tuli  siinä mietteisiini se Pietarin anopin tapaus... Jotenkin siinä torkkupeiton alla oli helppo kuvitella sitä tilannetta. Emme tiedä, tunsiko se anoppi jo Jeesuksen, joka lähestyi häntä -  hänen sairaana siinä maatessaan...  Mutta jos ei tuntenut, tuli hän nyt ainakin tuntemaan häntä...☀️

--- 

Rukous:

Tule Jeesus!

Yllätä tänään ihmisiä parantaen

ruuniin sairaudesta, 

mielen kivuista, 

synnin haavoista.

Ilahduta olemisellasi luonamme, 

rakkautesi lämmöllä❤️

Valo ja varjo kuuluu yhteen

Se ajatus sanottiin esiin eilen katsotussa elokuvassa. Tänä aamuna sain siitä oikein käytännön esimerkin. Olin ulkona, taapersin tuolla vaaran alla olevalle autollemme. Hitaasti jäistä tietä kulkien ihastelin samalla auringonvaloa, joka valaisi niin ihanasti kaukaisia paikkoja. Mutta mielessäni totesin vähän harmissani, että meidän pihaan aurinko ei kyllä paista! Kunnes hetken päästä tuli mieleen: jos aurinko paistaisi nyt meidän pihaan täydellä terällään, en varmasti ihastelisi sitten niitä kaukaisten vaarojen valaistuksia...☀️ Niinpä. Jos meidän pihassa ei olisi ollut varjoista, olisin jäänyt ilman sitä kaunista näkymää, jonka toisaalla oleva valo sai aikaan.

---

Mutta nyt, muutama hetki sitten, sain tällaistakin ihmetellä... 

Ja jo paistaa aurinko meidänkin pihaan, mutta vaikka pidän siitä, eipä siinä tunnu minulla nyt olevan samaa erityisen ihastelun aihetta, kuin oli aamuisia valoja ihastellessa... 

Uskon kilpi... On taistelussa tarpeen

Vaihteeksi hyvin nukuttu yö. Ja aurinkoinen aamu. Ja niistä hyvä mieli! Mitä muuta voisi aamuun heräävä toivoa?☀️ No... Kyllä se oma arki aika pian ylösnousun jälkeen alkaa luetella niitä asioita, joihin toivoisi muutosta parempaan. 

Mutta tulipa sitten mieleen tämä:

"...kaikessa ottakaa uskon kilpi...".

Sillä kilvellä voi, ja täytyy, torjua niitä vihollisen ampumia nuolia. Se on kuin sotaa. Eikä se vain: "kuin". Se oikeasti on. Sitä varten se kilpi on meille annettu, että tarvitsemme sitä kuitenkin. Sanasta löytyy erilaisia kilpiä, erilaisiin taistelutilanteisiin...

Joskus saa hyvin torjuttua. Toisinaan tulee osumaakin, kenties pahojakin. Mutta aina kannattaa taistelun tiimellyksessä pitää takaraivossa mielessä sekin, että apu on tulossa. Sotajoukon päällikkö tulee ihan yhtä varmasti, kuin vaihtuu yö päivään. Ja hän usein yllättää saapumalla hetkellä, jona emme luule. Hän voi tulla aiemminkin, tai myöhemmin.

---

Nämä ajatukset; mielikuvat, sodankäynnistä, tuli nyt mieleen, varmaan senkin vuoksi, kun illalla katsottiin elokuvaa, jossa paljon taisteltiin. Päähenkilö haavoittui vakavasti, mutta toipui. Ja saavutti sen, mitä varten taisteluun alun alkaen lähti. Ja vihollisen puolelle kuuluvasta tuli lopulta ystävä. Viha oli heidän väliltään poissa.

---

Ja vielä alkoi mieleeni tulla laulun sanoja:

"...hän on aina lähelläni täällä, 

joka hetki uus on armonsa..." 

"... päivän huolet kaikki tahtoo kantaa,

voimallinen neuvonantaja..."

Niinpä.☀️ Laulun sanakin voi olla yksi kilpi....✝️