Lasten leirillä oli isä pienen lapsensa kanssa. Lapsi osasi kävellä, mutta aivan koko ajan oli isän häntä vahdittava ja varjeltava. Lapsi sai kävellä ulkona sinne, missäpäin hänestä vain jotain kiinnostavaa oli, mutta tuo kaikki tapahtui isän turvallisen katseen alla. Jos kulku suuntautui lapselle vaarallisiin paikkoihin, kulku estettiin joko täysin, tai isä saattoi pitää kädestä kiinni, tai kulkea aivan lapsen perässä. Ja aina välillähän oli tarvis ottaa lapsi ihan kannettavaksikin. Ja ruokapuoli sitten. Lapsi osasi kyllä aika omatoimisesti jo syödä, mutta sen ruokahetken; sen ruoan hänen eteensä järjesti isä.
"..väsymättä hän varjelee."
Ps. 121:3 KR -92
Tuosta tuli mieleen myös Ensio Lehtosen kirjoitus päivän sanassa tänään :) Jos ehdin, niin laitan sen blogiin. Kaupungissa oltiin ja illalla vielä hartauden pito. Päihdekuntoutus-asuntolassa.
VastaaPoistaSamaa tosiaankin siinä oli:)
PoistaBeautiful passage! May you have a peaceful weekend!
VastaaPoistaA nice weekend there too!
Poista