Kun aurinko pimeni

Kuuman  aurinkoiset päivät. Entä jos johonkin sellaiseen päivään tulisi yllättävä pimeys... Enkä nyt tarkoita sellaista synkeää pilvisyyttä, joka kesäisenä ukkospäivänä  voi tulla. Tarkoitan  yön pimeyttä keskellä kirkasta päivää.  Niin tapahtui  kauan sitten.

"Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle,

 ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. 

Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä:

 "Eeli, Eeli, lama sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani,

 miksi hylkäsit minut?

...Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä." 

Matt. 27:45-46,50 KR-92

Ja siinä - synkistä synkimmän pimeyden ja kaiken muun pelottavan keskellä - tapahtui suuria!
Hän, Jeesus, tuli hetkeksi Jumalan hylkäämäksi, ettei meidän tarvitsisi tulla hylätyiksi. Itse Jumalan Poika antoi  henkensä...  meidän... edestämme! Saimme pimeyden ja synkeyden keskellä lahjan, jonka arvoa emme  edes käsitä.

Ei ollut  pelkästään yön pimeys  keskellä päivää, vaan sen aikana tapahtui muitakin outoja, pelottavia asioita; oli maanjäristyksiä ja kallioita halkeili.  Hautausmailla tapahtui merkillisiä: jotkut havaitsivat tuttujen kuolleiden nousseen ylös; heitä havaittiin jopa kävelemässä kaupungissa....

Mutta silloin käsitti joku paikalla ollut  kuitenkin jotain hänen suuruudestaan:

"Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta,

 näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, 

he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: 

"Tämä oli todella Jumalan Poika!" 

Matt. 27:54 KR-92

Sitten iltapäivällä  alkoi pimeys häipyä.  Ihmiset alkoivan puuhastella tavanomaisia touhujaan.
Ja kaikki oli kuitenkin aivan toisin. Synnit oli kannettu ristille. Velka oli poissa... myös meidän.


---
Allaolevista linkeistä Koivuniemen Raamattuhakuun voit lukea v. 1933/1938 Raamatun kertomana näistä tapahtumista:
Luukas 23      Matteus 27

Sain  joskus kimmokkeen kirjoittaa tämän, kun satuin lukemaan yhdestä hartauskirjasta jakeen, jossa oli  jae Luukkaan evankeliumista, jossa puhuttiin siitä yllättävästä  pimeydestä. Se lukemani jae oli peräisin v. 1992 Raamatunkäännöksestä. Vaikka muuten suosin v. 1933/1938 Raamatunkäännöstä, niin siinä vanhemmassa Raamatussa ei tullut mielestäni niin selvästi esiin se, mikä hetki päivästä oli, kun asia ilmaistaan erilaisin sanakääntein. Puhutaan siinäkin tosin auringon pimentymisestä kyllä. Kesäaikaan asia jotenkin hätkähdytti ja sai pohtimaan niitä sen päivän tapahtumia.

Uusi Tie -lehdestä saamani  Raamattu puolestaan  ilmaisee asian näin: "Oli jo noin kuudes tunti. Silloin (keskipäivällä) tuli yli koko maan pimeys, jota kesti yhdeksänteen tuntiin asti."
 Luuk. 23:44

"Kuudennesta tunnista* alkaen tuli pimeys yli koko maan, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin asti." Matt. 27:45

Siinä Raamatussa  on Matteus 27:45 kohdalla alaviitteenä: "Juutalaiset laskivat päivän 12 tuntia auringon noususta. Kuudes tunti oli siten keskipäivän aika."