Valoisa pilvi

"Kun opetuslapset sen kuulivat, lankesivat he kasvoilleen ja peljästyivät kovin. Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, älkää peljätkö." Ja kun he nostivat silmänsä, eivät he nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksinään." Matt. 17:6-8

Tätä ennen tapahtui: "Hänen vielä puhuessaan, katso, heidät varjosi  valoisa pilvi; ja katso, pilvestä kuului ääni, joka sanoi: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt; kuulkaa häntä." Matt. 17:5

Jumalan puhetta he olivat pelästyneet. Ja valoisaa pilveä. Aivan ensiksi oli Jeesuskin näyttänyt hyvin valoisalta. Hänen kasvonsa oli loistanut kuin aurinko. Ja vaatteet olleet valkoiset kuin valo. Mutta sitten tuli se pilvi; valoisa pilvi tosin, ja Jumalan ääni. Se pelästytti, vaikka ei olisi tarvinnutkaan. Heidän ystävänsä Jeesus siinä edelleen oli; arkisen näköisenä taas, kun he nostivat katseensa. Heille oli vain näytetty välähdys Hänen kunniansa kirkkautta.

Miltähän paluu arkeen tuntui? Ehkä he kaipasivat takaisin siihen valoisaan pilveen Jumalan lähelle. Mutta vaikka sen valon kirkkaus hävisi näkyvistä, ja alkoi tavallinen arki, ehkä se kohtaaminen loi kuitenkin heidän mieleensä ja arkeensa yhä loistettaan. Ja olihan Jeesus kuitenkin läsnä.


---
Matteus 17.
(Koivuniemen Raamattuhaku)

Kun opettaja on hukassa

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa älä itke!

Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat;

sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta.

Vaikka Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä,

niin ei sinun opettajasi sitten enää kätkeydy,

vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun opettajasi.

Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan,

milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle:

"Tässä on tie, sitä käykää."

Jes. 30:19-21

Itketään, kun ei olla nähty häntä aikoihin. Mietitään, missä hän on? Miksi ei hän tule, vaikka huudamme? Syödään hädän leipää ja ahdistuksen vettä, kun ei muuta ole tarjolla. Mutta sitten kuuluu ääni: Herran, Opettajamme ääni! Onhan hän lähellä! Ihan takanamme oli, vaikka poissa olevaksi luultiin. Koko ajan tarkkasi, kuinka meillä menee, mitä opimme. Nyt hän antaa meille pysähtyneille ohjeet, miten jatketaan, missä kuljetaan. Ja me iloitsemme Hänen äänestään ja läsnäolostaan!


---
Valmistellaan "kuin Windowsia" tietsikan ruudulla... "
Älä katkaise virtaa koneesta". Vaikka mitään ei näy ja odotus on pitkä.

Siunattua päivää sinulle!

Itseään halveksivalle

Löysin tänä aamuna itseni väheksymästä itseäni. Muistelin todellisia syitä siihen, miksi minua ja meitä ei kukaan arvostaisi, ei ehkä Jumalakaan. Mutta - löysin myös jo eilen lukemani tekstin hartauskirjasta:

"Kallis on Herran silmissä hänen uskollistensa henki." Ps. 116:15 KR-92

"Jumalan lapsen henki on Jumalan silmissä äärettömän kallis. Hän suhtautuu luomaansa niin kuin tämä olisi maailman ainoa ihminen. Jos Jumala suhtautuu meihin näin suuresti arvostaen, ei meillä ole syytä suhtautua itseemme vähätellen tai halveksien. Sillä, mitä osaamme tai mihin elämässämme kykenemme, ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Jumalan suunnaton ihmiseen kohdistuva arvostus ei perustu meihin, vaan hänen omaan rakkauteensa ja tekoihinsa..." Joka päivä lupaus kantaa/Juha Vähäsarja


"Voi sitä, joka riitelee tekijänsä kanssa, saviastia saviastiain joukossa - maasta tehtyjä kaikki! Sanooko savi valajallensa: "Mitä sinä kelpaat tekemään? Sinun työsi on kädettömän työtä!" Jes. 45:9

Siunattua päivää sinulle

sinä Jumalalle rakas!

Ihmeellinen armo!

"Osoita minulle armosi suuruus..." Ps 17:7 *

Jos meidän vajavuutemme tekee Jumalan armon näkyvämmäksi, niin eikö se ole ihmeellistä!

---
*Jumalan kansan Pyhä Raamattu/Uusi Tie.
Sama kohta Raamatussa v. -33/-38: "Osoita ihmeellinen armosi..." Ps. 17:7

Odotetaan

"mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat.
He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." Jes. 40:31

"ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka Herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä,
 että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle."  Luuk. 12:36

"Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä." Luuk. 21:30

Rukoilen...

"...kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt. 7:7

Ei minun tarvitsisi rukoillessani yrittää taivuttaa sinua johonkin, ei kääntää päätäsi minun tahtooni. Minun on taipuminen sinun tahtoosi. Minä pyydän, sinä päätät. Usein pyytöni on huuto. Mutta en voi ruveta määräilemään sinua. Saatan tahtoa ja vaatia paljon sellaista, mikä ei lopulta olisikaan hyvä. Sinä tiedät kaiken.

Anna minulle levollista mieltä esittää asiani sinulle. Anna rauhallisena seisoa oven takana, jos ei kolkutukseni heti saa ovea avautumaan. Jos tiedän, että kolkutukseni kuullaan, ja ovi kyllä avataan, ei minun tarvitse yrittää hajottaa sitä ovea. Joskushan voi oven takana seisova kuulla sisältä: "Odota vähän. Tulen ihan kohta!". Ja silloin odotetaan, ehkä hymyhuulin, miettien, mitä sisällä onkaan meneillään. Kohta avataan:)

"...kun apua huudat, sen kuullessaan, hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Riippuu asiasta, miten nopeasti ovi avataan. Hätätapauksissa ovi aukeaa  kiiruusti. Kyllä siellä sisällä tiedetään, millaisella asialla siellä oven takana ollaan.

"Sinä kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti armollinen, kun apua huudat, sen kuullessaan hän vastaa sinulle kohta." Jes. 30:19

Sairaalan ensiavussakin heti selvitetään mistä on kyse. Ja sen mukaan sitten toimitaan. Odottaminen on vaikeaa.

Tartu rohkeasti ripaan ja kokeile ovea...

Jos se ei  aukea, kolkuta.

Siunattua maanantaita sinulle!

Hän tulee takaisin!

"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy." Hab. 2:3

Jeesus lupasi tulla takaisin, ja sen hän myös tekee, lupauksensa mukaan. Tässä jokin päivä sitten uutisoitiin siitä, kuinka eräässä kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa oli kirkkoherra puhunut tästä asiasta. Emme ole olleet kuulemassa tarkkaan itse, mitä hän sanoi, mutta asian ydin on varmaankin ollut se, että tuo kirkkoherra on halunnut muistuttaa siitä asiasta joka tulee tapahtumaan.  Päivämääriä emme kukaan tiedä, mutta aikain merkkejä olisi hyvä seurata. Millaiseksi maailmamme onkaan muuttumassa, on meillä kuitenkin lohdutus: Jeesus itse lupasi olla kanssamme joka päivä! Ja meidän yhdyskuntamme ja määäränpäämmehän on varsinaisesti taivaassa. Sinnehän me olemme matkalla.

Siunattua sunnuntaita sinulle!

---
Kuva perustuu Ilmestyskirjan lukuun 19; jakeisiin 11-16.

Vapaus...

"Vapauteen Kristus vapautti meidät..." Gal. 5:1

Vapaus... joka ei vapauta minua kaikista vaivoista ja vastuksista. Ei kaikista peloista. Vapaus, joka ei vapauta minua tämän elämän vastaamattomista kysymyksistä. Ei sen suruista, eikä painolasteista.

Se on erilaista vapautta. Vapautta synneistä. Niistä tekemättömistä töistä. Ja niistä joita tulin tehneeksi.. Se on iloa siitä, että ne on kannettu ristille ja sinne naulattu. Vapautta siitä, ettei minun tarvitse välittää syyttäjän huudoista. Koska tiedän minulle myönnetyn vapauden.

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän,

 ja viimeisenä hän on seisova multien päällä."

Job 19:25

Hän tietää sen

"Minä tiedän, missä sinä asut..." 
Ilm. 2:13

"Hän tietää, missä sinä asut -
paikan ja talon ja huoneet,
joissa puuhailet.
Hänen katseensa
on kääntynyt sinne
joka päivä ja yö.
...
Jumala tietää,
missä sinä asut,
ja hän tuntee vaikeutesi,
eikä hän koskaan
ole jättävä sinua yksin..."

Fredrik Wislöff/Levähtäkää vähän


---
Wislöffin teksti puhutteli minua tänä aamuna. Kun sitten olin kirjoittanut tämän osan siitä vihkooni, selasin  vihkoani ja huomasin muutaman päivän takaiset kysymykseni, joihin tämänpäiväinen teksti sopi ikäänkuin vastaukseksi. Tässä kysymykseni:

"MISTÄ MINÄ TIEDÄN?

Mistä minä tiedän, milloin on pyrittävä johonkin, milloin tyydyttävä olemaan?
Mistä tiedän, olenko olosuhteissani juuri siiinä, missä pitäisikin, vai olisiko tarkoituksesi, johdatuksesi, suunnitelmasi, parhaani, ollut jotain aivan muuta?
Miksi se joillekin tuntuu olevan niin selvää, mutta minulle ei?
Olenko mennyt jossain perusteellisesti harhaan?
Johdatatko sinä minua yhä?
Siltikin, vaikka en näytä kykenevän käsittämään, tahtomaan, tekemään tahtoasi?
Saatatko sinä hylätä minut saamattomuuteni tähden?
Mitä olet minulle/meille varannut?"

"...Minä en jätä sinua  enkä hylkää sinua." Joosua 1:5


Ja jotain vastauksentapaista voisi olla tässäkin, mitä kirjoitin toiseen blogiini: Todellinen rakkaus

Ja te olkaa hiljaa...

"Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa." 2 Moos. 14:14

Kun sotatila on käynnissä, kuinka vaikea meidän onkaan olla hiljaa, ja paikoillamme! Paljon mieluummin pakenisimme. Tai ryntäisimme päin vihollista - omin voimin.

"Mooses vastasi kansalle: "Älkää peljätkö; pysykää paikollanne, niin te näette, minkä pelastuksen Herra tänä päivänä antaa teille; sillä sellaista, minkä näette egyptiläisille tapahtuvan tänä päivänä, ette koskaan enää tule näkemään."  2 Moos. 14:13

Uskommeko, että meidänkin elämässämme Herra Jumala voi tehdä sellaisia suuria tekoja, jotka ovat aivan ainutkertaisia elämämme aikana? Samoin Hän myös joka päivä auttaa ja huolehtii meistä; älkäämme väheksykö niitä asioita. Pidetään silmät auki - ja korvat. Iloitaan siitä, mitä Hän elämässämme tekee.

---

Ketä kuuntelen; kenen puhetta, kenen lupauksia?  Kuuntelenko mieluummin itseäni tai vihollista? Haluan kuitenkin olla se, joka kuuntelee mieluummin Jumalaa. Anna anteeksi Jumalani, että usein löydän kuitenkin itseni kuuntelemassa muita ääniä kuin sinun. Ne meluavat niin kovaa. Anna uskon korvatulpat suojautuakseni niiltä ääniltä. Vahvista sensijaan korvani kuulemaan sinun puhettasi. Ja anna rohkeus olla hiljaa, kun on sen aika.

Joka päivä!

"Kiitetty olkoon Herra joka päivä!
Meitä kantaa Jumala, meidän apumme." Ps 68:20

"Ja hän on sinun aikojesi vakuus,
avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;
Herran pelko on  oleva Siionin aarre." Jes. 33:6

"Ravitse aamulla meitä armollasi,
suo meille iloa ja riemua
kaikkina päivinämme." Ps 90:14



Tänä aamuna, kun hieman apealla mielellä menin katsomaan millaisen jakeen rukouskirja tähän päivään tarjoilisi, oli siellä tuo "joka päivä". Vaikka en olisi kiitollisten tunteiden ympäröimä juuri nyt, on Herra silti kiitettävä joka päivä. Miksi; jos en kerran nyt juuri tunne mitään erityistä iloa, tai kiitollisuusmieltä? Ensinnäkin, tunteet vaihtelevat. Ne ovat kuin tuulet. Toiseksi: Herra kantaa meitä joka päivä. Silloinkin kun mielessämme on vain ahdistuksia, pelkoa, vastoinkäymisiä. Silloinkin Hän on aikojemme vakuus. Muuta ei voisi ollakaan.

Siunattua lepopäivää sinulle!

Hän varjelee sinun sielusi!

"Herra varjelee sinut kaikesta pahasta,
hän varjelee sinun sielusi."
Ps 121:7

Fredrik Wislöff pohti Rukouskirjassaan, että "Mikä oikeastaan on pahaa? Ovatko sitä vastoinkäymiset, sairaus, suru ja muut ikävät asiat?" Niiltäkin meidät voidaan varjella. Mutta ennenkaikkea siltä, mikä vahingoittaa sieluamme.

"Matkalaulu. Minä nostan silmäni vuoria kohti:  mistä tulee minulle  apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.
Hän ei salli sinun jalkaisi horjua, sinun varjelijasi ei torku.
Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.
Herra on sinun varjelijasi, Herra on sinun suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi.
Ei polta sinua aurinko päivällä, eikä kuu yöllä.
Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.
Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja iankaikkisesti."
Psalmi 121

---

Toisessa blogissani: Tänäänkin hän pysähtyy jonkun luokse.

Valo voi tunkeutua synkimmänkin pimeän läpi

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden;

jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus."

Jesaja. 9:1

Me joudumme usein vaeltamaan täällä jonkinlaisen pimeän keskellä. Jotkut meistä tietävät, että on kuitenkin valo olemassa. Mutta on myös heitä, jotka eivät tiedä valosta mitään. He eivät ole koskaan kuulleet siitä. Tai eivät usko kuulemaansa. Meistä voi näyttää siltä, ettei valo ikinä voi heidän elämäänsä koskettaakaan.  Mutta ei ole sellaista pimeyttä, johon Jumalan valo ei voisi murtautua. 

"Kuka pitää halpana pienten alkujen päivän?"

"... Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden
meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta,
loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjosssa,
ja ohjaten meidän jalkamme rauhan teille."
Luuk. 1:78-79

"...kaikki virkoaa elämään, minne vain virta tulee..." Hes. 47:9

"Sillä kuka pitää halpana pienten alkujen päivän,
kun nuo seitsemän Herran silmää, jotka tarkastavat koko maata,
iloitsevat nähdessään luotilangan Serubbaabelin kädessä?"
Sak. 4:10

Minusta nämä jakeet tuntuivat tänä aamuna lohdullisilta. Löysin ne vanhasta Raamatustani viivattuina ja joku oli vielä lapullekin kirjoitettu.

Pimeässä olevalle sarastaa jo aamu.
Näivettynyt ja kuollut virkoaa virran tullessa elämään.
Pieniä alkuja ei kannata halveksia. Vaikka me emme näe arjessamme ehkä mitään erityistä, emme tiedä mitä erityistä Jumala on niihin päiviin kätkenyt. Serubbaabelin ja Joosuan alkamasta temppelinrakennusprojektista kirjoitin jo aiemminkin. Se näytti monen mielestä "tyhjän veroiselta". Mutta Jumala iloitsi siitä, kun näki rakennustöissä ahertavan Serubbaabelin kädessä luotilangan.


Serubbaabelin ja Joosuan alkamasta temppelinrakennusprojektista aiemmin kirjoitettua.

Se on yhä totta...

"Anokaa, niin teille annetaan..." Matt. 7:7

Se on silti totta, vaikka en olisi vielä saanut pyytämääni.
Vaikka kaikki näyttäisi menevän aivan hullusti,
päinvastoin  toivomaani.
Ei sitä sanaa kuitenkaan ole peruttu.

Eikä sitäkään, että etsivä löytää
ja kolkuttavalle avataan.

Ettemme unohtaisi luvattua...

"Älä pelkää, sinä piskuinen lauma;
sillä teidän Isänne on nähnyt hyväksi
antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32

Saman luvun edeltävissä jakeissa Jeesus puhui siitä, ettei meidän tarvitsisi niin murehtia ja huolehtia siitä, mitä söisimme, mitä päällemme pukisimme. Tai saammeko kenties perintöä, onko meillä tarpeeksi  varastoja. Tai saavutammeko elämässämme jotain suurta. Siis kaikkea sitä, mitä yleensä on tapana ajatella ja tavoitella. Tai että huolehtisimme, miten vastaamme ja puolustaudumme, jos meitä vainotaan.

Jeesus antoi aivan poikkeuksellisen ohjeen. Ohjeen esikuvana olivat linnut: "Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko. Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan.Vaan etsikää Jumalan valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa." Luuk. 12:29-31

Ja sitten Hän lohdutti ja rohkaisi muistuttaen siitä, mitä meille on luvattu:

"Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan."
Luuk. 12:32 KR-92

Aikamoinen lupaus! Mitä siis kaikki muu on verrattuna tähän luvattuun!?

Eikö tässä maailmassa mieluusti juuri tavoitella vaikkapa vain

 puoltakin "valtakuntaa ja prinsessaa"?

 Mutta kun Jumala tahtoo antaa meille Isänä valtakunnan, 

sivuutamme sen tyhjänpäiväisenä ja olankohautuksella...

Ei Hän ollut hylännyt heitä!

"Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kansan jäännökselle näin:

Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, 

joka on nähnyt tämän temppelin sen entisessä kunniassa? 

Ja miltä se näyttää teistä nyt?

Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?

Mutta nyt ole luja Serubbaabel, sanoo Herra,

ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi,

ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra,

ja tehkää työtä;

sillä minä olen teidän kanssanne,

sanoo Herra Sebaot.

Se liiton  sana,

jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä;

ja minun Henkeni pysyy teidän keskellänne.

 Älkää peljätkö."

Haggai 2:2-5 KR -33/-38

Egyptistä lähtö oli tapahtunut hyvin kauan sitten. Ja kaikenlaista oli kansalle sen jälkeen tapahtunut. Liitto oli  Herran puolelta kuitenkin yhä voimassa...

"He ilmoittivat Herran enkelille, joka oli seisahtunut myrttipensaiden keskelle: "Me olemme kulkeneet maata ristiin ja rastiin, ja yhä on kaikkialla hiljaista."

Sen kuultuaan enkeli lausui: 

"Herra Sebaot, kuinka kauan kestää,

 ennenkuin armahdat Jerusalemia ja Juudan kaupunkeja? 

Olethan ollut niille vihoissasi jo seitsemänkymmentä vuotta." 

Silloin Herra lohdutti enkeliä ja puhui hänelle lempeästi.

Enkeli, joka puhui kanssani, lausui minulle: 

"Julista ja sano: Näin sanoo Herra Sebaot:

- Minä rakastan palavasti Jerusalemia, 

minä puolustan Siionia.

...

- Minä käännyn jälleen Jerusalemin puoleen ja armahdan sitä..."

Sakarja 1:11-13,16 KR-92

Ja lisää oli rohkaisun sanoja Serubbaabelillekin:  Haggai 2:23 sekä Sakarja 4:6-14

Saamme nähdä sen

"Kansa, joka pimeydessä vaeltaa,
näkee suuren valkeuden;
jotka asuvat kuoleman varjon maassa, 
niille loistaa valkeus.

Sinä lisäät kansan,
annat sille suuren ilon;
he iloitsevat sinun edessäsi,
niinkuin elonaikana iloitaan,
niinkuin saaliinjaossa riemuitaan.

Sillä heidän kuormansa ikeen,
heidän olkainsa vitsan
ja heidän käskijänsä sauvan
sinä särjet niinkuin Midianin päivänä;

ja kaikki taistelun pauhussa tallatut sotakengät
ja verellä tahratut vaipat 
poltetaan ja tulella kulutetaan.

Sillä lapsi on meille syntynyt,
poika on meille annettu,
jonka hartioilla on herraus,
ja hänen nimensä on:

Ihmeellinen neuvonantaja,
Väkevä Jumala,
Iankaikkinen Isä,
Rauhanruhtinas.

Herraus on oleva suuri
ja rauha loppumaton
Daavidin valtaistuimella 
ja hänen valtakunnallansa;
se perustetaan ja vahvistetaan
tuomiolla ja vanhurskaudella
nyt ja iankaikkisesti.

Herran Sebaotin kiivaus on sen tekevä."

Jesaja 9:1-6

Siunattua päivää sinulle!

Rauha Siionille!

Päässäni soi heti aamusta: "Oi, rauha sulle Siion ja valo huoneisiis. Sun parastasi etsin ja liityn ystäviis. Jumalan seurakunta, sun eestäs rukoilen ja armon alttarille käyn kanssa pyhien." Sehän on virrestä. Vanhassa lapsuuteni virsikirjassa 213, säkeistöt 4 ja 5.

Hartauskirjan sitten avattuani, oli siellä tämmöinen jae:

"Kuulkaa! Vartijat kohottavat riemuhuudon, ja kaikki yhtyvät iloon, sillä omin silmin he näkevät, kuinka Herra palaa Siioniin. Puhjetkaa riemuun, te Jerusalemin rauniot, kaikki yhdessä iloitkaa! Herra on antanut kansalleen lohdutuksen, hän on lunastanut vapaaksi Jerusalemin." Jes. 52:8-9 KR-92


Näissähän oli selvästi jotakin samaa. Ja aika mahtavaa, kun ajattelee tuota että vartijoiden riemuntäyteisistä huudoista saadaan kuulla, että nyt se Herra tulee! Hän, jota on niin kovasti odotettu!

----
Kuvan valot olivat rukoushuoneemme isoissa ikkunoissa oven yllä kun oli joulutapahtuma "Matka ensimmäiseen jouluun" kolmena päivänä.

Kannettavana

"ja erämaassa, jossa sinä olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niinkuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan." 5 Moos. 1:31

Koko matkan. Kantanut. Joskus me kannettavat; me lapset, pyristelemme, kitisemme ja kiljumme kannettavana ollessamme. Yritämme kaikin keinoin päästä siitä sylistä kulkemaan omilla pienillä jaloillamme. Mutta emme ymmärrä jalkojemme heikkoutta.  Emme ymmärrä ympärillä olevia vaaroja. Emme ymmärrä pelkojammekaan. Mutta Isä tietää tämän kaiken paremmin. Hän tietää, milloin on paras hetki antaa lapsen kävellä itse. Silloinkin Isän on ehkä pidettävä kädestä kiinni. Jokatapauksessa oltava ainakin lähellä koko ajan.

Toisinaan taas viihtyisimme siinä Isän  sylissä niin hyvin, ettemme tahtoisi meitä laskettavan maahan ollenkaan. Pidämme pienillä käsillämme lujasti kiinni Isän käsivarsista, vaikka hän tietää, että nyt olisi oikea hetki antaa meidän vähän harjoitella jalkojemme käyttöä. Me itkemme, kun Isä laskee meidät alas. Jalkamme horjuvat, mutta Isän käsi tukee meitä. Hän pitää kädestämme kiinni ja katsoo koko ajan tarkasti, ettei meille tapahdu mitään sellaista, jota ei pitäisi.