"Kiitetty olkoon Herra joka päivä!Meitä kantaa Jumala, meidän apumme." Ps 68:20
"Ja hän on sinun aikojesi vakuus,
avun runsaus, viisaus ja ymmärrys;
Herran pelko on oleva Siionin aarre." Jes. 33:6
"Ravitse aamulla meitä armollasi,
suo meille iloa ja riemua
kaikkina päivinämme." Ps 90:14
Tänä aamuna, kun hieman apealla mielellä menin katsomaan millaisen jakeen rukouskirja tähän päivään tarjoilisi, oli siellä tuo "joka päivä". Vaikka en olisi kiitollisten tunteiden ympäröimä juuri nyt, on Herra silti kiitettävä joka päivä. Miksi; jos en kerran nyt juuri tunne mitään erityistä iloa, tai kiitollisuusmieltä? Ensinnäkin, tunteet vaihtelevat. Ne ovat kuin tuulet. Toiseksi: Herra kantaa meitä joka päivä. Silloinkin kun mielessämme on vain ahdistuksia, pelkoa, vastoinkäymisiä. Silloinkin Hän on aikojemme vakuus. Muuta ei voisi ollakaan.
Siunattua lepopäivää sinulle!
Tunteet tosiaan tulevat ja menevät. Itse olen yrittänyt nyt opetella kiittämistä ja huomion kiinnittämistä hyviin asioihin. Se kyllä helpottaa omaa oloa, vaikka vaikeita päiviäkin tulee edelleen. Vaikeina päivinä yritän sanoa itselleni, että ei tässä hätää ole, tämäkin päivä menee ohi, tästäkin selvitään. Ja yritän armahtaa itseäni, että jos nyt tuntuu pahalta, niin annan itseni olla enkä väkisin taistele vastaan.
VastaaPoistaYllättävän vaikea on niitä tunteita suitsia ja olla ottamatta liikaa huomioon. Mutta onneksi elämämme ei ole tunteiden varassa... Tunteet voi päivänkin aikana vaihdella aika paljon. Minua joskus helpottaa hieman se, että jos muistan elää vain sitä meneillään olevaa päivää, enkä rupea pohtimaan asioita, joille sinä päivänä ei kuitenkaan edes mitään mahda.
Poista