"Jos* vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi,
jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota;jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny,
eikä liekki sinua polta.
Sillä minä olen Herra,
sinun Jumalasi, Israelin Pyhä,
sinun vapahtajasi..." Jes 43:2-3
* "Jos" oli norjal. raamatunkäännöksen mukaan "Kun", kirjassa Levähtää vähän/Fredrik Wislöff.
Ajattelin, että en kirjoitaisi tänään mitään, vaikka vähän lueskelinkin. Kävin sitten vielä vilkaisemassa isännän pöydällä avoinna olevaa tuon saman Fredrikin Rukouskirjaakin. Siinä aukeamalla oli tuo sama jae. Siinä kirjassa ei ole päiväyksiä samalla tavoin koko vuodelle, on vain kolmelle kuukaudelle tekstit aamuun ja iltaan. Tämä oli auki ihan muulta päivältä kuin minkään kuukauden 2. päivältä. Kun sitten luin sen, ja vilkaisin Wislöffin tekstiä vielä siitä alta, huomasin, että se oli se sama, josta isäntä minulle eilen pätkän luki. (Johon minä silloin vähän työlääntyneenä ynähdin jotain, koska siinä puhuttiin kestämisestä. Se kuulosti korvaani tietysti siltä, että vielä on odotettava, vaikka siinä oli vapautuksen tulostakin).
Tuo kyseinen Raamatunpaikka ei ole suosikkini. Sitä ei oikeastaan tämmöinen minunlaiseni ihminen saa mielellään eteensä, koska siinä puhutaan pelottavista asioista. Kun silmät jää niihin kiinni, unohtuu helposti se, mikä olikaan jutun juju: että Herra itse on siinä mukana pitämässä koko ajan huolta ihan kädestä kiinni pitäen!
Rukouskirjan toisella sivulla oli puolestaan tämä jae: "Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan." Ps 73:23-24
Tuon voisi ajatella mielessään siihen muotoon, kuin Jumala sanoisi meille: Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, minä pidän sinua kiinni oikeasta kädestäsi. Minä talutan sinua neuvoni mukaan ja korjaan sinut viimein kunniaan.
Olin melko takuuvarmasti lukenut Levähtäkää vähän -kirjan tekstiä myös tasan 29 vuotta sitten; elokuun 2. päivä. Kirjan alkulehdelle olen merkinnyt: 2.8.91 perjantai. Lienen sinä päivänä kirjan ostanut ja luultavimmin sitten lukenut myös sen päivän tekstin.
Totta tuo, että ihminen ei haluaisi kuulla, että vielä pitää vain kestää ja odottaa... Mutta onneksi oli meillä mikä vaihe tahansa menossa, Jumala on meidän kanssamme. Ja hän voi antaa vaikeuksienkin keskellä välillä keidashetkiä, joiden voimalla taas jaksaa. Siunausta ja voimia sinulle!
VastaaPoistaKiitos Minna:) Samoin sinulle! Monesti sitä on niin niissä omissa aatoksissaan kiinni, että ajatukset kiertää vain tiettyä kehää, eikä katsekaan näe muuta. Tuo isännän eilen minullekin lukema sana oli sellainen, että sen vuoksi juuri hän sen minullekin luki, kun oli saanut sen rohkaisevana kohtana itselleen.
Poista