Meidän elämämme - ja Jumalan läsnäolo siinä

"Jeesus sanoi hänelle: "Enkö minä sanonut sinulle, että, jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?" Joh. 11:40

Martta ei nähnyt siinä tilanteessa kuin inhimillisen todellisuuden, ja jossain kaukana hieman häämöttävän Jumalan todellisuuden siten, että tiesi ja uskoi veljensä heräävän viimeisenä päivänä ylösnousemuksessa. Jumalan todellisuus oli kuitenkin siinä läsnä, Jeesuksessa, joka siinä Lasaruksen haudalla hänen vieressään oli. Martta sai nähdä Jumalan todellisuuden voiman, kun Jeesus herätti hänen veljensä kuolleista.

Emmekö mekin elä tätä elämäämme huomioimalla useimmiten vain tämän inhimillisen todellisuuden. Ehkä sanomme kyllä uskovamme, mutta käytännössä luotamme vain omiin tekoihimme, päätöksiimme, järkevyyteemme, toisiin ihmisiin, enemmän kuin siihen, että Jumala puuttuisi asioihimme; että Hän niistä välittäisi. Saatamme jopa sanoa, ettemmehän näe Jeesusta tässä vierellämmekään seisovan. Niin, emme kyllä inhimillisillä silmillämme näekään. Sanomme kaiketi, että, jos näkisimme, sitten me uskoisimme.

"...Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." Joh. 29:29 KR-92

Jeesus lupasi olla kanssamme joka päivä maailman loppuun asti:  "... minä olen teidän kanssanne, joka päivä maailman loppuun asti."  Matt. 28:20. Kanssamme on Hänessä koko ajan taivaan todellisuus ja se on jotain paljon enemmän, kuin mitä me pystymme näkemään... ja uskomaan. Marttakin sanoi uskovansa. Hänen ja Jeesuksen sananvaihtoa Joh. 11:22-26 mukaan:

Martta: "Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot."

Jeesus: "Sinun veljesi on nouseva ylös."

Martta: "Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa viimeisenä päivänä."

Jeesus: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"

Martta sanoi uskovansa, mutta myös varoitteli hetken päästä Jeesusta siitä, että kuollut haisee, kun Jeesus käski avata haudan. Mekin sanomme uskovamme. Mutta yleensä syytä on sen yhden isän tavoin todeta: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" (Mark. 9:24 KR-92)

Kiitos Jeesus, että olet lupauksesi mukaan meidän kanssamme täällä tänäänkin, vaikka emme ole mitään uskon sankareita. Meillä ei ole uskoa ollenkaan, ellet sinä sitä anna. Kiitos, että olet tänään kanssamme osallisena kaikissa tämänkin päivän tapahtumissa ja asioissa, on meillä sitten aurinkoa tai pimeää.